Tämä on varmastikin joidenkin mielestä ihan järjetön kysymys, mutta olkoon niin.
Siitä huolimatta, että olen etävanhempi, niin onko minulla oikeus kysyä eksältäni miksi lapsen käytös on muuttunut?
Joka kerta kun kysyn eksältä jotain pientä, niin se alkaa katsoa kuin hullua ja usein alkaa syyttää minua siitä että syytän häntä jostain huonosta vanhemmuudesta tai jotain. Vastauksen saa yleensä vihamieliseen sävyyn jos ollenkaan. Muuten välit on OK - kunhan ei erehdy kysymään mitään pojan kasvatuksesta tai käyttäytymisestä.
Esimerkki: Poika 5v oli äitinsä kanssa vanhempiensa luona toista viikkoa, osan ajasta poika yksin. Poika lyhyesti kävi luonani eilen ja siinä kesken leikkien poika yhtäkkiä havahtui, hitusen pelokas katse silmissään ja sanoi että siirretään lelut maton päälle ettei tule lattiaan naarmuja. Ihmettelin vain kun ei poika koskaan pelokkaana ole minulle puhunut.
Kuulostaa pikkujutulta ja varmaan onkin sitä mutta jäi vain häiritsemään ja kysyin sitä sitten eksältä että oliko poikaa toruttu kovasti tai oliko rikkonut jotain vai mistä moinen johtui? Sain vastaukseksi näsäviisastelua tyyliin ettei se kotonakaan saa leikkiä muualla kuin maton päällä ja "eikös se ole ihan vaan hyvä asia ettei lattia mene" ikäänkuin se hemmetin lattia olisi minulle joku tärkeä asia. Onnellista poikaa ei saa rahalla. Lattian saa. Loppukeskustelu menikin jo sitten äänensävyltään toisessa lajissa joten puhelu kannatti päättää lyhyeen.
Esimerkkinä tämä on lievimmästä päästä, mutta alkaa ärsyttää tuo eksän asenne ja toimintatapa mielestäni asiallista asiaa asiallisesti kysyttäessä.
Mielipiteitä?
Siitä huolimatta, että olen etävanhempi, niin onko minulla oikeus kysyä eksältäni miksi lapsen käytös on muuttunut?
Joka kerta kun kysyn eksältä jotain pientä, niin se alkaa katsoa kuin hullua ja usein alkaa syyttää minua siitä että syytän häntä jostain huonosta vanhemmuudesta tai jotain. Vastauksen saa yleensä vihamieliseen sävyyn jos ollenkaan. Muuten välit on OK - kunhan ei erehdy kysymään mitään pojan kasvatuksesta tai käyttäytymisestä.
Esimerkki: Poika 5v oli äitinsä kanssa vanhempiensa luona toista viikkoa, osan ajasta poika yksin. Poika lyhyesti kävi luonani eilen ja siinä kesken leikkien poika yhtäkkiä havahtui, hitusen pelokas katse silmissään ja sanoi että siirretään lelut maton päälle ettei tule lattiaan naarmuja. Ihmettelin vain kun ei poika koskaan pelokkaana ole minulle puhunut.
Kuulostaa pikkujutulta ja varmaan onkin sitä mutta jäi vain häiritsemään ja kysyin sitä sitten eksältä että oliko poikaa toruttu kovasti tai oliko rikkonut jotain vai mistä moinen johtui? Sain vastaukseksi näsäviisastelua tyyliin ettei se kotonakaan saa leikkiä muualla kuin maton päällä ja "eikös se ole ihan vaan hyvä asia ettei lattia mene" ikäänkuin se hemmetin lattia olisi minulle joku tärkeä asia. Onnellista poikaa ei saa rahalla. Lattian saa. Loppukeskustelu menikin jo sitten äänensävyltään toisessa lajissa joten puhelu kannatti päättää lyhyeen.
Esimerkkinä tämä on lievimmästä päästä, mutta alkaa ärsyttää tuo eksän asenne ja toimintatapa mielestäni asiallista asiaa asiallisesti kysyttäessä.
Mielipiteitä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei ole pikkujuttu jos lapsella on pelokas katse ja pelkää leikkiä leluilla lattialla. Sinulla on täysi oikeus, ja oikeastaan velvollisuuskin puuttua lastasi koskeviin asioihin. Et todellakaan ole mitään VAAN ETÄISI, vaan täydessä mitassa isi- ja hyvä sellainen.
Voi miten riipaisi lukea pojastasi ja sinusta. Itkettää ihan kun kirjoitan. Pidä hyvää huolta pojastasi, exäsi on toissijainen sillä lapsi on tärkeintä maailmassa!!
kysyä ja saada kunnollinen vastaus. Kun "oireilu" on vieläpä noin selkeää.
Jos kyseessä olisi vain omia aavistelujasi tai arvailujasi tai "vainoharhoja ajatuksia", niin niillä voisikin loukata toista, kun kyselisi.
Ehkä sinun pitäisi muotoilla seuraavan kerran kysymys toisin. Jos pystyt kääntelemään sanat positiiviseen muotoon, niin ehkäpä ex:si erehtyisikin kertomaan jotain. Esim. tuo lelut matto -juttu. Iloinen kysymys, että mummolassako poika oli opetellut leikkimään niin hienosti maton päällä...tai ei nyt ehkä ihan noin, mutta sinne päin. Jospa ex siihen innoissaan "tunnustais" jotain sopivaa, mistä sit voisit antaa sitä negatiivisempaakin palautetta.
leikiä pojan kanssa ja levittää ne lelut lattialle, kun poika sitten reagoi(jos ei ole jo unohtanut) tähän, niin tiedustelet hienovaraisesti, miten /kuka/miksi. Voihan olla että mummo tai pappa on asiasta kiukkuiseen äänensävyyn huomauttanut.
Äitiys ja isyys saattaa välillä olla niin herkkähipiäistä, että kuvitellaan toisen vain hakevan jotain negatiivista sanottavaa, vaikkei niin ole(?)
5-vuotiaiden juttuihin kannattaa suhtautua pienellä varauksella, esim naapurin ex-mies uhkaili tämän uutta miestä, kun lapsi oli puhunut isän mielestä sellaisia juttuja, että tämä uusi on pedofiili...mikä ei pidä paikkaansa. Kyllä sen pidemmän päälle huomaa lapsen käytöksestä, jos jokin on oikeasti pielessä.
Voit kysellä tarhastakin miten poika
leikkii siellä ja onko pelokas..
Jos vain on tarhassa..
olet oikeutettu saamaan lapsestasi tietoa
paikasta kuin paikasta kun on yhteishuoltajuus.
Jostainhan lapsen, kuin äidin käytöskin viestii, eikä välttämättä hyvästä.
Se että, lapsen lähivanhempi sulkee sinut pois lapsenne kasvatuksesta on jo oikeudellisestikin väärin; teillähän on yhteishuoltajuus. Ei etävanhemmankaan rooli ole pelkästään olla "päivähoitopaikka" että lähi pääsee "tuulettumaan/lataamaan akkujaan" Kyllä samallainen kasvatusvelvollisuus ja oikeus sinulla on. Toki voit laittaa etälle jauhot suuhun ja ilmoittaa, että "vien lapsen tutkittavaksi" koska järjellistä syytä sinulle ei ole kerrottu lapsen muuttuneesta käytöksestä.
Mutta mihinkään "huutokilpailuun" ei kannata ryhtyä, vaan jos et saa järjellisiä vastauksia; toimi silloin.
Nythän kirjoittaja ei puhunut, kuin yhdestä kohtauksesta, ei siitä, että lapsen käytös olisi jotenkin pysyvästi muuttunut. Sitäpaitsi kuka meistä myöntää, ettei olisi herkkähipiäinen, jos tuntee, että toinen arvostelee äitiyttä tai isyyttä(vaikka se ei sitä olisikaan)?
Jo käytännössä, jossa lapsi on suurimman osaa ajasta lähivanhemmalla (ja murto-osan etä), niin kasvatusvastuu jää hänelle. Kaltaistasi riidanlietsontaa en ymmärrä, mikä ihmeen valtataistelu tässä on kysessä? Miksi pitäisi "laittaa jauhot suuhun"? Onko se valtataistelu hyväksi lapsen kasvulle ja kehitykselle?
vaikeusko vaivaa??? Lue ajatuksella, älä tunteella. Ei tässä mitään riidan rakennusohjeita ole annettu, vaan neuvoja; jollei asia hoidu yhtä kautta, se voidaan hoitaa toisella tavalla. Ja ihan omasta kokemuksesta kerron, sillä jos en olisi puuttunut "lähi" vanhemman kasvatusmetodeihin, olisi meillä potenttiaalinen rikollinen kasvamassa. Onneksi puutuin asioiden kulkuun ja sain tenavan takasin "kaidalle" polulle, ilman että mitään vakavampaa tapahtui.
Vaikka lapsi on murto-osan ajastaan etä-vanhemman luona, ei se tarkoita todellakaan, ettei etällä olisi kasvatuksellisia velvollisuuksia tahi oikeuksia.
Logiikkasi mukaan, etä-vanhemman rooli olisi vain ja ainoastaan maksaja, ei kasvattaja.
ja sehän on ihan luonnollista, vai mitä? Tämä ko.tapaus ei antanut muita esimerkkejä, kuin tämän, ja se olisikin ensin selvitettävä, ennenkuin tehdään yleisiä päätelmiä äidin hyvyydestä/huonoudesta kasvattajana.
tyylillään, vai?? Joku toinen etä ottaa tosissaan kasvatuksellisen asemansa ja toiselle etälle se on yks`hailee.
Ei tässä olla "ristiinnaulitsemassa" ketään, mutta yht`äkkinen käytöksen muutos voi kieliä jostain vakamammaskin, vai kieltänetkö senkin??
Ja näemmä sen kerran, kun etä-vanhempi jostain mielestään tärkeästä kyselee, on kuulemma paha asia, kun lapsen kasvatukseen "sotkeutuu" ja kunhan vain maksaa maksimi elatusmaksut ajallaan tai pikemminkin hieman etuajassa sovitusta, sekä tuuppaa työntämään ylimääräistäkin lapsen "harrastuksiin".
Duoda duoda... toisaalta ymmärrän huolesi, mutta mutta....
Joskus isovanhemmilla on juuri tuollaisia ajatuksia, että pitää leikkiä esim pikkuautoilla ja palikoilla maton päällä, ettei parketti naarmuuntuisi, menisi pilalle. Mutta mielestäni mummoille pitää antaa anteeksi heidän ajatusmaailmansa, he ovat kulissinsa työllä ja vaivalla rakentaneet, aikana jolloin yltäkyllää ei ole ollut.
Kyllä 5v ymmärtää että mummolassa toimitaan toisin ja kotona toisin, kun vain selität asian hänelle.
(Isovanhemmat eivät enää muista että pikkuauto ei kulje mihinkään matolla, eikä palikat kopise niin kivasti kaatuessaan matolle, kuin parketille) ;D
Vastaus:
Sinulla on oikeus kysyä exältäsi lapsen muuttuneesta käytöksestä, mutta sinulla on myös oikeus valita tyylilaji ja äänensävy, jolla kysymyksen esität. Monet erot vältettäisiin, jos parit osaisivat kommunikoida oikein - eron jälkeen puhetaidot tuskin paranevat ;)
Etä-äitinä olen miettinyt samaa asiaa kuin sinä, etäisi. Ei mullakaan kestänyt kysyä erästä lasta koskevaa asiaa (ystävälliseen sävyyn, ei huutamalla) exälle. Heti oli haiseva vastalause, ja näytettiin ovea..
Todella ihanaa lukea miten välität lapsestasi!!! Sinulla on täysi oikeus kysellä lapsestasi ja oikeastaan velvollisuuskin!!! Olet hyvä isä varmasti, jatka samaan malliin!
Jos kyseessä on yhteihuoltajuus ja lapsi on esim. päiväkodissa niin vois kysellä hoitopaikasta ovatko he huomanneet lapsen käytöksessa muutoksia.
Voit käydä puhumassa asiasta sosiaalityöntekijälle ja sanoo että olet havainnut tällaisia juttuja ja haluat että asiaa tutkitaan. Ja ainahan voi ottaa yhteyttä perheneuvolaan, jossa lapsen kanssa leikitään ja jutellaan lapsen tasolla näistä asioista.
Näistä asioista ei tarvitse ensimmäisenä olla kertomassa exälle, että mitä aikoo tehdä vaan voit toimia "selän takan", mutta jos hän kyselee, on hänellä oikeus tietää. Jos epäilet selviä laiminlyöntejä lasta kohtaan,voit tehdä asiasta lastensuojeluilmoituksen.
Ystävälläni on näiden asioiden tiimoilta menossa juttu sosiaalipuolella. Tyttö (7v) käytettiin lääkärillä kuultavana koska perheneuvolat yms. oli kiinni heinäkuussa.