Osaisiko joku analysoida omituista untani, jonka näin tänään päivällä nukkuessani.
Uni alkoi tästä. Olin menossa kauppaan keskustaan. Päädyin kuitenkin villasukat jalassa katsomaan laukusta kaivamaani videota kaupan eteen. Tajusin olevani omituisessa tilanteessa vasta kun ihmisiä alkoi kertyä lähelle odottamaan bussia.
Lähdin siitä kävelemään kauppaan sisälle ja päädyin pienelle sisäkujalle, jossa oli monia pieniä putiikkeja. Joissain kaupoissa istui lattialla vieri vieressä nuoria poikia, jotka katselivat jääkiekkoa televisiosta.
Kävelin kauppakujan loppuun saakka ja käännyin takaisin. Lähellä ulko-ovea oli korukauppa, johon menin katselemaan rannekoruja. Kysyin myyjältä, josko heillä olisi valkoista niittiranneketta. Ei ollut, mutta myyjä otti ruskean nahkaisen rannekorun ja alkoi solmimaan sitä ranteeseeni.
Sitten lähdin nopeasti poistumaan kaupasta, koska tunsin, että kaupassa on jotakin vialla.
En muista miten, mutta seuraavaksi päädyin rähjäiseen omakotitaloon, taas ostamaan rannekorua. Myyjänä oli sama nainen kuin edellisessä korukaupassa. Kyseinen nainen halusi rannekorun lisäksi myydä minulle pienen pullon minulle tuntematonta nestettä, jota hän lähti toiseen huoneeseen valmistamaan. Yhtäkkiä tajusin, että nainen oli noita. Lähdin juoksemaan ulos talosta autooni. Mietin samalla, että onneksi en ehtinyt juoda nestettä.
Talon pihalla oli sinisiin pukeutuneita miehiä kaivamassa kuoppaa. Yksi heistä oli päätä myoten kuopassa ja lapioi hulluna hiekkaa, muut lähinnä vain siirtelivät hiekkaa. Aluksi luulin heitä poliiseiksi ja olin helpottunut, mutta he olivatkin työmiehiä.
Seuraavaksi hyppäsin autooni ja kaahasin hurjaa vauhtia pois. Jostain syystä en ollut ajokunnossa ja ajoinkin holtittomasti. Olin jo muutaman kymmenen metrin päässä vanhempieni asunnosta, kun edellä ajava sininen auto katkesi kahtia. Siinä samassa sekava oloni lähti pois ja kykenin toimimaan ja ajamaan normaalisti.
Pysäytin autoni, aloin soittamaan kännykällä 112:seen, johon en saanut yhteyttä. Menin katsomaan missä kunnossa matkustajat olivat. Puolittuneessa auton romussa istui nainen ja mies. Nainen oli tajuissaan, mies ei. Katsoin myös auton takaosaan, jossa oli vauva. Se näytti olevan kunnossa ja jopa hymyili. Otin vauvan syliini, ja samassa tajusin sen olevan styroksista tehty litteä vauvan kuva. Tässä kohdin unta heräsin.
Muistan miltei joka aamu tai milloin sitten heräänkään, näkemäni unet melko tarkasti. Yleensä uneni eivät ole näin sekavia, vaan pystyn liittämään ne päivän tapahtumiin helposti.
Uni alkoi tästä. Olin menossa kauppaan keskustaan. Päädyin kuitenkin villasukat jalassa katsomaan laukusta kaivamaani videota kaupan eteen. Tajusin olevani omituisessa tilanteessa vasta kun ihmisiä alkoi kertyä lähelle odottamaan bussia.
Lähdin siitä kävelemään kauppaan sisälle ja päädyin pienelle sisäkujalle, jossa oli monia pieniä putiikkeja. Joissain kaupoissa istui lattialla vieri vieressä nuoria poikia, jotka katselivat jääkiekkoa televisiosta.
Kävelin kauppakujan loppuun saakka ja käännyin takaisin. Lähellä ulko-ovea oli korukauppa, johon menin katselemaan rannekoruja. Kysyin myyjältä, josko heillä olisi valkoista niittiranneketta. Ei ollut, mutta myyjä otti ruskean nahkaisen rannekorun ja alkoi solmimaan sitä ranteeseeni.
Sitten lähdin nopeasti poistumaan kaupasta, koska tunsin, että kaupassa on jotakin vialla.
En muista miten, mutta seuraavaksi päädyin rähjäiseen omakotitaloon, taas ostamaan rannekorua. Myyjänä oli sama nainen kuin edellisessä korukaupassa. Kyseinen nainen halusi rannekorun lisäksi myydä minulle pienen pullon minulle tuntematonta nestettä, jota hän lähti toiseen huoneeseen valmistamaan. Yhtäkkiä tajusin, että nainen oli noita. Lähdin juoksemaan ulos talosta autooni. Mietin samalla, että onneksi en ehtinyt juoda nestettä.
Talon pihalla oli sinisiin pukeutuneita miehiä kaivamassa kuoppaa. Yksi heistä oli päätä myoten kuopassa ja lapioi hulluna hiekkaa, muut lähinnä vain siirtelivät hiekkaa. Aluksi luulin heitä poliiseiksi ja olin helpottunut, mutta he olivatkin työmiehiä.
Seuraavaksi hyppäsin autooni ja kaahasin hurjaa vauhtia pois. Jostain syystä en ollut ajokunnossa ja ajoinkin holtittomasti. Olin jo muutaman kymmenen metrin päässä vanhempieni asunnosta, kun edellä ajava sininen auto katkesi kahtia. Siinä samassa sekava oloni lähti pois ja kykenin toimimaan ja ajamaan normaalisti.
Pysäytin autoni, aloin soittamaan kännykällä 112:seen, johon en saanut yhteyttä. Menin katsomaan missä kunnossa matkustajat olivat. Puolittuneessa auton romussa istui nainen ja mies. Nainen oli tajuissaan, mies ei. Katsoin myös auton takaosaan, jossa oli vauva. Se näytti olevan kunnossa ja jopa hymyili. Otin vauvan syliini, ja samassa tajusin sen olevan styroksista tehty litteä vauvan kuva. Tässä kohdin unta heräsin.
Muistan miltei joka aamu tai milloin sitten heräänkään, näkemäni unet melko tarkasti. Yleensä uneni eivät ole näin sekavia, vaan pystyn liittämään ne päivän tapahtumiin helposti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
en tiedä,mutta taidat kapinoida,joko aikuistumista vastaan ja siitä aiheutuvia "pakotteita" tai kapinoit ikääntymistä vastaan.Löydät kuitenkin kultaisen keskitien=))