Kuolema panokartanossa

nöf nöf... kirjoitti:

Tämmöinenkin Hercule Poirot-tarina oksentui näppikseltä. Tämä on sitten enemmän huumoria kuin kiihoketta.


Hercule Poirot laskee telefoonin kuulokkeen.
- Hastings, lordi Cullison on kuollut. Se vanha pukki on heittänyt lusikan nurkkaan ja kyseessä on murha. Nyt lähdettiin Cullisonin sukukartanolle... Äh, missä hitossa se Hastings taas luuraa...
Poirot avaa toimiston vessan oven ja siinä samassa jotain lokinkakannäköistä lentää kaaressa hänen kengälleen. Kapteeni Arthur Hastings istuu nolonnäköisenä pöntöllä lerpahtanut elin kädessään, jalkojensa juuressa Poirotin äskettäin ratkaiseman pornoskandaalijutun todistusmateriaalia.
- Hastings, sinä parantumaton runkkari, Poirot murahtaa.

Poirot ja Hastings ajavat Cullisonien kartanon portille. Siellä heitä odottaa tyylikkäästi pukeutunut, pitkä ja hoikka mies.
- Herrat Poirot ja Hastings? Olen Buttler, Cullisonien hovimestari. Saatan teidät päärakennukseen.
Poirot aistii Buttlerin äänensävyssä heti jotain omituista ja epäilykset vahvistuvat miehen kävelytyylistä. Buttler kävelee omituisesti jalat vähän harallaan, väliin nautinnollinen, väliin hieman tuskainen ilme kasvoillaan.

Kartanon hallissa kaksikon ottaa nyyhkien vastaan lordi Cullisonin leski, noin 60-vuotias surupukuun sonnustautunut lady. Kaksikko ohjataan yläkertaan, makuukammariin. Poirotin astuessa sisään kaksi seikkaa kiinnittää välittömästi hänen huomionsa: ensiksi keskellä lattiaa makaava ruumis ja toiseksi sängyn luona, huoneen toisessa nurkassa kykkivä noin 14-vuotias poika. Poirot näkee vilaukselta pojan tunkevan jotain taskuunsa.
- Kuka tuo on ja mitä hän tekee murhapaikalla, tiukkaa Poirot.
- Hän on lordi Cullisonin orpo veljenpoika, joka asuu luonamme, kertoo rouva ja kääntyy pojan puoleen tuima ilme kasvoillaan. - Thomas, sinulla ei ole tänne mitään asiaa!
Poika livahtaa nolostuneen näköisenä alakertaan.

Lattialla makaa lyhyenläntä, pyylevähkö, pyjaamaan pukeutunut, noin 70-vuotias herrasmies. Hänen vasemman ohimonsa paikalla on veristä mössöä.
- Niin, tämä tapaus on suuresti järkyttänyt meitä kaikkia... Hän löytyi juuri tuollaisessa tilassa tänään kello 9.37. Emme ole koskeneet mihinkään, selvittää rouva Cullison.
- Murha-ase on ollut tylppä ja keskiraskas esine, arvioi Poirot. - Onko mitään sellaista löytynyt?
- Ei, tämä tapaus on täysin arvoituksellinen, kertoo rouva. - Sekä ase että sitä käyttänyt rikollinen ovat teillä tietymättömillä.
Poirot tarkastelee huonetta pohdiskeleva ilme kasvoillaan.
- Kyllä tämäkin mysteeri vielä ratkeaa. Aloitetaan siitä, että kutsutte kaikki ruumiin löytyhetkellä ja välittömästi sitä ennen talossa olleet kartanon halliin.

Hallissa Poirotia tervehtii kaksi lyhyehköä, turpeanaamaista, hieman olutmahaista ja liian pieniin pukuihin pukeutunutta noin 30-vuotiasta miestä, molemmilla vierellään pitkät, upeat, noin 25-vuotiaat blondivaimot.
- Tässä ovat poikani, lordit John ja Paul vaimoineen, esittelee rouva Cullison.
Tarvitaan vain omaisuutta ja aatelinen suku ja mitätönkin mies saa mitä upeinta tavaraa, miettii Poirot hieman katkerana.
- He olivat ruumiin löytöhetkellä talossa, ja sitten tietysti hovimestari Buttler, hänet jo tapasittekin, jatkaa vanha rouva Cullison.
Buttler hymyilee taas oudosti vuoroin nautinnollisesti, vuoroin hieman tuskaisesti.
- Ja tässä lordin intialainen ehh.. palvelijatar, Adian-na-Ulah - hän löysi ruumiin. Rouva viittaa mitä upeimpaan nuoreen suklaakaunottareen, joka sanoo päivää intialaisella korostuksella ja hymyilee Poirotille keimailevasti. Poirotin mielenkiinto tapausta kohtaan kasvaa aavistuksen.
- Kartanon alueella on toki lisäksi suuri joukko palvelusväkeä, rouva lisää.
Mutta hehän eivät olleet tapahtumahetkellä itse talossa, ja sitä paitsi, tämä rikos vaikuttaa aivan liian nerokkaalta työväenluokkaisille aivoille - ei, kyllä syyllisen on löydyttävä tästä joukosta, pohtii Poirot mielessään.
- Mutta kukas se tämä sitten on? Poirot on kääntänyt silmänsä todella suloiseen, vaaleatukkaiseen teini-ikäiseen neitoseen, jonka kasvoja koristavat kevyesti pisamat.
- Niin, tässä on lordin 17-vuotias veljentytär Mary, esittelee rouva. - Lordin silmäterä, asunut meillä siitä asti kun hänen vanhempansa kuolivat, olivat Titanicillä... hänen veljensä Thomaksen jo tapasittekin.
- Bonjour, monsieur Poirot, Mary tervehtii ja niiaa. Niin, tyypillinen yläluokan kotiopetettu tyttö. Täydellinen ranskan ääntämys ja moitteettomat käytöstavat ... eikä hajuakaan elämästä, miettii Poirot.
- Jos sallitte, monsieur, menen kedolle poimimaan kukkia, Mary huikkaa. Poirot seuraa katseellaan hetken Maryn valkoisen hameen alla keinahtelevaa herkkupeppua ja sanoo sitten
- Hastings, kuulustele väkeä, minä menen nyt ulos tekemään kenttätutkimusta..

Mary menee Poirot perässään onneksi syrjäisen näköiselle ketoalueelle. Poirot antaa katseensa hetken levähtää kukkia nyhtävän Maryn takamuksissa, kunnes rykäisee.
- Nuorineiti Cullison, anteeksi, mutta olisin kysynyt teiltä henkilökohtaisesti tapauksesta.
Mary nousee pystyyn ja nyyhkäisee.
- Niin monsieur, hirvittävä juttu, minä ja setä olimme niin läheisiä.
- Näittekö ruumiin?
- Kyllä, menin huoneeseen vähän ruumiin löytämisen jälkeen ja ehdin nähdä sen kauhistuttavan näyn ennen kuin minut ajettiin pois.
- Sepä mielenkiintoista, ketkä sinut ajoivat pois, eli keitä huoneessa oli silloin?
- Rouva Cullison, Buttler ja Adian-na-Ulah.
- Hmm, jaahas. Poirot näyttää pohtivalta. - Mutta asiasta toiseen, sinä ja setä olitte siis hyvin läheisiä?
- Kyllä olimme, monsieur.
- Tekikö tai ehdotteliko setäsi sinulle koskaan juttuja, jotka tuntuivat mielestäsi hmm.. hassuilta?
- Jo vain ja useinkin, setä muun muassa kosketteli minua rintojen, takamuksen ja jalkovälin kohdalta, Mary kertoo. - En koskaan oikein ymmärtänyt mistä siinä oli kyse, sillä aina kun utelin asiasta kotiopettajattareltani, nunna Johnsonilta, hän vain kalpeni ja suuteli ristiään... mutta ei se pahalta tuntunut.
- Nyt kuuntele Mary, Poirot sanoo äänenpaino vakavana - se mitä setäsi sinulle teki, saattaa olla ratkaisevan tärkeää tämän rikoksen kannalta, siksi se on selvitettävä pohjia myöten rekonstruoimalla tapahtumat. Eli minä teen nyt sinulle kaikkea sitä, mitä setäsikin teki, jotta saan tarkan kuvan asiasta.
Mary nyökkää myöntyvästi, Poirotin mielestä jopa hivenen innokkaasti. Poirot työntää kätensä Maryn paidan alle ja hivelee tämän rintoja.
- Tekikö setäsi tätä?
- Kyllä teki.
Poirot työntää kätensä Maryn hameen alle ja koskettelee kevyesti ratsastuntien piukentamia pakaroita pikkuhousujen päältä ja alta, sitten puristelee niitä.
- Tekikö setäsi sinulle tätä?
- Kyllä teki, monesti minulla oli takamus ihan mustelmilla sedän käsittelyn jälkeen. Mutta ei se oikeastaan pahalta tuntunut, vähän samalla tavalla jännältä kuin lapsena kun sai piiskaa ja takamus oli ihan kuumottava ja jalkovälissäkin tuntui kostealta.
Poirot tuntee pakottavaa tarvetta avata housujensa napit.
- Tiedätkö mikä tämä on?
- Toki minä tiedän, että se on penis, Mary kertoo. - Sen verran sain kotiopettajattaresta irti. Setä pyysi minua usein puristelemaan penistään, tosin hän kutsui sitä velikullakseen.
- Siispä puristele minun penistäni, minun on saatava tarkka kuva asiasta, Poirot käskee. Tovin päästä Poirot huokaa:
- Ehkä minulla on nyt kuva, millaista se sinun setäsi peniksen puristelu oli .. mutta kerropa Mary, tekikö setäsi koskaan sellaista, että pyysi sinua ottamaan peniksensä suuhusi ja imemään sitä, kunnes setäsi peniksestä purskahti suoraan suuhusi suolaista vaahtoa, jonka kokonaisuudessaan nielit?
Mary luo Poirot'n oudoksuvan silmäyksen
- Ei, ei setä koskaan sellaista tehnyt...
- Hrmph, kuulepas nyt Mary. On erittäin tärkeää rekonstruoida myös sellainen, mitä setäsi EI tehnyt. Onhan minun saatava tarkka kuva myös siitä, mitä setäsi EI sinulle tehnyt, jotta tietäisin mitä hän TEKI. Siispä polvistu, ota penikseni suuhusi ja ime sitä.
Mary polvistuu kuuliaisena ja alkaa imeä. Tovin päästä Poirot huokaa, sulkee silmänsä ja utelee raukeasti:
- Oliko tämä samanlaista kuin sedän kanssa?.
- Suurin piirtein, paitsi että sedän penistähän en laittanut suuhun, kertoo Mary yhä nieleskellen - ja sedän peniksestä ei tullut sillä tavalla jäykkää kuin monsieur'n peniksestä, eikä siitä purskahtanut suolanmakuista, valkoista vaahtoa, niin kuin monsieur'n peniksestä. Ei enää sen jälkeen kun täytin 14.
Tämän kuullessaan Poirot valpastuu.
- No niin Mary, kenttätutkimus on ohi, ainakin tältä erää. Voit mennä nyt. Joudun tutkinnallisista syistä vaatimaan sinua pitämään nämä tekemämme kokeet omana tietonasi...

Poirot palaa kartanohalliin, jossa Hastings odottaa yksin.
- Sillä aikaa kun teit, kröhöm, kenttäkokeitasi, kuulustelin epäillyt ja he ovat palanneet askareisiinsa, Hastings kertoo. - Kuulusteluissa selvisi, että ruumiin löysi intialainen palvelijatar Adian-na-Ulah kello 9.37. Hän kirkaisi, jonka jälkeen paikalle saapuivat rouva Cullison ja herra Buttler. Sen jälkeen paikalle saapui vielä veljentytär Mary, joka tämän viattoman nuoren sielun suojelemiseksi ajettiin välittömästi ulos. Tämän todistivat Adian-na-Ulah, Buttler ja rouva yhtäpitävästi.
- Kuulin saman Maryltä, Poirot vahvistaa.
- Tämän jälkeen Buttler soitti poliisille, jotka soittivat meille, Hastings jatkaa.
- Tapahtumien kronologia on siis selvä ja todistukset toistaiseksi ristiriidattomia, Poirot pohtii. - Tutkikaamme nyt taloa.

Poirot ja Hastings nousevat ylempään kerrokseen, käytävään jonka varrella on talon makuuhuoneita. Äkkiä Poirot pysähtyy ja asettaa sormen suulleen.
- Shh, Hastings, kuuletko mitään? Hastings kuuntelee ja uskoo kuulevansa heikkoa natinaa ja ähinää. Poirot menee käytävästä vasemmalle sijaitsevan oven ääreen - ovessa lukee "lordi John" - ja asettaa korvansa sille.
- Täältä se tulee, Poirot kuiskaa.
Poirot avaa oven ja astuu Hastingsin kanssa huoneeseen. He kohtaavat seuraavanlaisen näyn: John Cullison rötköttää Yrjö I:n aikaisella antiikkituolilla jalat harallaan, kieli osittain ulkona ja katse luotuna kattoon. Hänen eteensä on polvistunut Paul Cullisonin vaimo, jonka pää vatkaa rivakasti ylös ja alas Johnin puristaessa kädellään hänen hiustupsuaan. Naisen pään painuessa alas hänen suuhunsa katoaa puolittain jokin, joka kunnioitettavassa pituudessaan ja majesteettisessa jäntevyydessään on löysänoloisen, vatsakkaan isäntänsä täysi vastakohta. Siinä se nyt sitten on, Poirot miettii. Kuuluisa Cullisonien kyrpä. Ehkä nämä laatunaiset eivät sittenkään ole näiden nahjusten kanssa _pelkästään_ rahan ja aatelisarvon takia... Mutta tilanne ei ole normaali, nainen on väärä. Poirot valitsee aggressiivisen lähestymistavan:
- Mitäs, mitäs täällä oikein tapahtuu! Lady Cullison, voitteko kertoa miksi teillä on miehenne veljen kalu suussanne!
John luo etsiväkaksikkoon ärtyneen silmäyksen ja alkaa rytkyttää naisen päätä lujempaa nivusiaan vasten. Noin puolen minuutin päästä hän huoahtakaa, lysähtää syvemmälle yrjönaikaiseen tuoliinsa ja irrottaa otteensa rouva Paul Cullisonin kuontalosta. John jää hetkeksi silmät kiinni röhnöttämään, mutta lopulta ähkäisee, sulkee vetoketjunsa ja avaa sanaisen arkkunsa:
- Ettekö tiedä, että hieno englantilaislady ei puhu muna suussa? Loukkasitte hänen kunniaansa esittämällä moisia uteluita tuolla hetkellä.
Suupieliään nenäliinalla pyyhkivä lady Cullison luo etsivään paheksuvan silmäyksen.
- No mutta ettekös te itse yhtään häpeä, lordi John. Petätte vaimoanne veljenne vaimon kanssa! parahtaa Poirot.
- Englantilaisen herrasmiehen panot ovat hänen yksityisasiansa, John sanoo ääni kylmänä. - Ja te, senkin belgialaispedofiili, olette paraskin moraalinvartija. Tuosta ikkunasta näkyi hyvin mitä teidän ja pikkuneiti Maryn välillä tapahtui, vaikka varmaan uskoitte olevanne kovinkin näkymättömissä!
Poirot punehtuu hiukan, mutta kokoaa itsensä nopeasti.
- Kyseessä oli kenttätutkimus.
- Menkää sitten kernaasti tekemään niitä tutkimuksianne, mutta lakatkaa puuttumasta ihmisten yksityispanoihin, jotka eivät liity tutkimaanne murhaan mitenkään, kiitos, John tiuskaisee. Poirot vie Hastingsin sivummalle ja kuiskaa:
- Olen varma, että tämä raju suihinotto oli enemmän kuin vain ohimenevä, merkityksetön kiimahetki. Jotenkin se kytkeytyy syvällisesti siihen syiden ja seurausten verkkoon, joka vanhan lordin murhan ympärille kiertyy... Mutta lordi John ja rouva Paul ovat yhteistyöhaluttomia, joten etsikäämme ratkaisua toistaiseksi muualta. Menkäämme kävelemään puutarhaan, ulkoilma on omiaan virkistämään pieniä harmaita aivosoluja....

Poirot ja Hastings käyskentelevät kartanon mitä viehättävimmässä edvardiaanisessa puutarhassa. Poirot luo silmäyksen Hastingsin etumukseen ja sanoo paheksuen:
- Yrittäisit nyt jo saada tuon piiloon, siitä on jo 10 minuuttia kun näit yhden suihinoton. Hastings katsahtaa kenkiinsä nolon näköisenä. Juuri silloin kaksikkoa vastaan tuleva rehevä palvelijatar naurahtaa.
- Noh, kuulkaas herrat, sattuu sitä paremmissakin piireissä. Tiedättekste, että lordi Paulilla on juuri nyt tommonen ja vielä komeampiki.. eikä suinkaan oman eukon kanssa.
Poirotin mielenkiinto herää.
- Missä?
- No tuolla navetan tienoilla, palvelijatar osoittaa sormellaan.
- Menkäämme, ehkä ehdimme todistaa uuden, murhatutkimuksen kannalta olennaisen seksiaktin! Poirot huudahtaa.

Poirot ja Hastings kiirehtivät navetalle. Siellä he tapaavat lordi Paul Cullisonin ähkien painamassa hemaisevan näköistä nuorta naista, ilmeisesti jotakuta palvelijatarta, normanniaikaista muuria vasten. Naisen työtehtävällä on ratsastussaappaista, puolitangossa olevista ratsastushousuista ja kädessään olevasta ratsupiiskasta päätellen jotain tekemistä hevosten kanssa - tai sitten ne kaikki ovat vain tilaisuutta varten haalittua rekvisiittaa. Naisen kookkaat tissit ovat paljaat ja ne heilahtelevat rytmikkäästi Paulin työntöjen tahdissa.
- Odotellaan ja katsellaan hetki, ehdottaa Poirot. - Edellinen tapaus osoitti, että Cullisonin panon häiritseminen kesken kaiken on huono taktiikka.
Poirot ja Hastings katselevat rynkytystä hyvän tovin, Poirot pelkästään mielissään, Hastings puolittain tuskaisena. Lopulta Paul ja palvelijatar lysähtävät nurmikolle. Poirot antaa Paulin vielä hetken levähtää, ennen kuin heittää keskustelunavauksen.
- Hyvää päivää, hyvä lordi, emme kai ole häirinneet?
Paul nousee ja kiskoo housuja jalkaansa.
- Ette suuremmin häirinneet hyvät herrat, toki mieluummin hoitaisin iltapäiväpanoni ilman yleisöä, mutta käyhän se näinkin.
Kireitä ratsastushousuja jalkaansa vetävä, vielä ilman paitaa oleva palvelijatar huomaa Hastingsin toljotuksen, ottaa kasvoilleen mitä irstaimman hymyn ja tokaisee:
- No mutta mitäs te herra noin mua tuijotatte ku maailman kaheksatta ihmettä? Tiättekste et tää muuri on ikivanha ja mää en varmaa oo ihan ensimmäinen tyttö ketä sitä vasten on nussittu.
- Nyt on pakko mennä, Hastings kuiskaa Poirotille.
Hastings menee, etumuksen pienestä tummasta täplästä päätellen vessaan tai muuhun yksityiseen paikkaan. Voi voi tuota estoista Hastingsin runkkaria, kuka tahansa normaalin itsetunnon omaava mies olisi edes yrittänyt jälkiliukkaille, säälittelee Poirot mielessään.

Palvelijatarkin lähtee ja Poirot jää lordi Paulin kanssa kahden. Poirot aloittaa hienovaraisen kuulustelun käyttäen hyväkseen miehen post-orgastista mielenherkkyyttä.
- Hyvä lordi, puhuitte äsken iltapäiväpanosta. Tarkoititteko siis, että on olemassa muihinkin vuorokaudenajankohtiin sijoittuvia panojanne ?
- Jo vain, on aamupano, päiväpano, iltapano, usein yöpanokin. Hässin joka päivä 4-5:ttä naista. Kaikki kynnelle kykenevät palvelijattaret kuuluvat repertuaariin ja sen lisäksi on vielä koko joukko kylän tyttöjä ja haen niitä kauempaakin.
- Puhutte siihen sävyyn, kuin armoton paneminen olisi teille enemmän velvollisuus kuin huvi?
- Velvollisuuspa hyvinkin. Työstä se käy, ei se aina mitään huvia ole. Mutta vanhimpana poikana olen vastuussa suvun maineesta. Meillä Cullisoneilla on vain panomiehen maine, ei mitään muuta, tilittää Paul ja jatkaa. - Meistä ei ole noussut maineikkaita sotilaita, ei tiedemiehiä, ei poliitikkoja. Tiedättekö monsieur, suvun kantaisä Rickhard "Dickhard" Cullison oli aluksi Elisabet I:n tallirenki. Kuningatar myönsi hänelle lordin arvon ja kartanon, koska hänellä oli kuningattaren mielestä "kristikunnan paras mela". Siitä on syntynyt maine, jota ylläpitäessä Cullisonin miehet joutuvat rakkaita vaimojaankin laiminlyömään. Mutta siniverisen on pidettävä huolta ennen kaikkea maineestaan.
- Teidän olisi ehkä syytä tietää, että veljenne John uitti äsken siniveristä kulliaan teidän rakkaan vaimonne suussa! Poirot paukauttaa.
Paul ei hätkähdäkään.
- Tiedänhän minä siitä. Laura on fiksoitunut rajuun fellaatioon, mutta minä en voi häntä siinä auttaa. Cullisonien vanhimpana poikana kullini on pyhitetty suvun maineelle. Hänen on tyydytettävä halunsa muualla, ja veljelleen vaimoaan lainaa toki mieluummin kuin ventovieraalle.
- Tarkoitatteko, että sukunne maine on niin tärkeä, ettette pysty tyydyttämään edes moista vaimon pikkutoivetta, että hän silloin tällöin saisi ottaa teiltä kunnolla suihin? ihmettelee Poirot.
- Ette ymmärräkään kuinka tärkeä suvun maine on. Eikä kaluni kestä edes pehmeää suihinottoa sen jälkeen, kun olen kaikki päivittäiset velvollisuuteni suvun mainetta kohtaan hoitanut, Paul huohtaa.
- Kiitoksia lordi, tämä kaikki valotti tutkinnanalaista tapausta enemmän kuin paljon, myhäilee Poirot...

Poirot palaa päärakennukseen jossa helpottuneen näköinen Hastings odottaa hovimestari Buttlerin kanssa.
- Hyvä Buttler, nyt haluaisin nähdä Adian-na-Ulahin, Poirot pyytää.
Hovimestari poistuu ja palaa tovin päästä intialaispalvelijattaren kanssa.
- Nostaisitteko hamettanne, Poirot pyytää kohteliaasti Adian-na-Ulahilta.
Neito tekee työtä käskettyä ja Poirot ja Hastings saavat hetken ihailla mitä ihastuttavinta tummaa häpykarvoitusta
- Aivan kuten arvelinkin, Poirot hymyilee. - Osaisitteko nyt kertoa, onko nuoriherra Thomaksella jokin yksityinen paikka, jossa hän mielellään viettää aikaa? utelee Poirot aavistuksen kalvenneelta hovimestarilta.
- Vanha leikkimökki kartanon eteläpäässä.
- Ohjatkaa meidät sinne, Buttler. Adian-na-Ulah tulee mukaan.

Nelikko saapuu mökille, jossa Poirot asettaa taas sormen suulleen.
- Shh, kuunnelkaa.
Kuuluu kuin vaimeaa ähkimistä.
- Nyt varovasti mökin ikkunalle.
Nelikko hiippailee ikkunalle ja kurkistaa sisään. Nuoriherra Thomas makaa onnellisen näköisenä mökin sohvalla naisten pikkuhousut naamansa päällä ja veivaa kädellään jalkoväliään.
- Tunnistatteko nuorenherran naamalla lepäävät alushousut, Poirot tiedustelee hiljaisella äänellä neiti Adianilta.
- Kylä, ne olla minu pikkupökät, mutta mite..
- No, kaikki se selviää aikanaan, odotellaan nyt pieni tovi, ei suotta pilata nuorenherran hupihetkeä... Poirot myhäilee.
Thomaksen päätettyä touhunsa nelikko astuu sisään ja yllättää pojan, jonka kasvot muuttuvat entistäkin punaisemmiksi.
- Yöh, nämä olla ihan kuolassa, neiti Adian valittaa saatuaan pikkuhousunsa takaisin.
- Ei se mitään, älkää laittakokaan niitä jalkaan, Poirot huomattaa - Ne ovat nimittäin tärkeää todistusaineistoa. Kaikki rikokseen liittyvät palat on nyt kerätty ja tarvitsee ainoastaan koota niistä palapeli, niin rikos on täysin selvitetty. Buttler, kutsukaa kaikki kartanon halliin...

Kaikki ovat hallissa. Poirot roikottaa etusormensa ja peukalonsa välissä pitsisiä pikkupöksyjä.
- Nämä ovat neiti Adian-na-Ulahin pikkuhousut, joiden kanssa nuoriherra Thomas äsken piti hauskaa, Poirot aloittaa. - Mutta se ei ole kiinnostavaa. Kiinnostavaa on, mistä Thomas löysi pikkuhousut. Löysitte ne tänään vanhan lordin makuukammarista, huoneesta jossa murha tapahtui, eikö niin, Poirot tiukkaa Thomakselta.
Thomas nyökkää naama punottaen. Vanharouva Cullison näyttää muuttuvan vaivaantuneemmaksi.
- Tästä on vedettävä se johtopäätös, että neiti Adian on ollut hiljattain lordin huoneessa tekemässä jotain sellaista, joka edellyttää pikkuhousujen riisumista. Mitähän se mahtaisi olla?
Vanharouva näyttää äskettäisen lievän järkytyksen jäljiltä koonneen itsensä ja vastaa:
- Niin, lordi nai usein intialaisen palvelijattaremme kanssa. Paheksuinhan minä sitä, mutta tiedättehän nämä Cullisonit...
- Tarkoitatte kai, että hän YRITTI naida palvelijattarenne kanssa, Poirot lataa.
Rouva kalpenee silminnähden.
- Mutta vaihtakaamme toistaiseksi puheenaihetta. Yksi jutun suurista mysteereistä on ollut niin sanottu murha-ase, joka on tuntunut kadonneen aivan jäljettömiin. Todellisuudessa se on ollut minun ja Hastingsin nenien edessä heti siitä asti kun kartanoon saavuimme, selvittää Poirot ja jatkaa sitten tiukkaan sävyyn.
- Buttler, kun noin hintinoloinen mies kuin te kävelee jalat aavistuksen harallaan, vuoroin nautinnollinen, vuoroin hieman kärsivä ilme kasvoillaan, niin mitähän se mahtaa tarkoittaa?
Buttler kalpenee eikä sano mitään.
- Minäpä kerron, vastaa Poirot itse itselleen. - Se tarkoittaa, että teillä on jokin suurehko esine takapuolessanne. Vetäkää housut alas ja pyllistäkää, Buttler. Hastings, poista herra Buttlerin takapuolessa oleva esine.
Alistuneen oloinen Buttler huokaisee ja tekee työtä käskettyä. Hastings mulkaisee Poirot'a äkäisesti, mutta alkaa sitten käsi hihaan käärittynä kiskoa Buttlerin takamuksesta pilkistävää esinettä. "Yääh!" äännähtää Hastings kun esine pulpsahtaa ulos ja lennähtää kaaressa lattialle, päästäen raskaan tömähdyksen.
- Mikä tuo on? ihmettelee lordi Paul oudonmuotoista kappaletta.
- Se on marmorinen anustappi. Esine, jolla vanhan lordin ohimo iskettiin muussiksi, Poirot sanoo hiljaisella, painokkaalla äänellä.
Halliin laskeutuu hyytävä hiljaisuus. Lopulta lordi John parahtaa:
- Syyllinen on siis Buttler, uskollinen hovimestarimme!
- Ei suinkaan, Poirot yrittää oikoa.
- Ei suinkaan, keskeyttää vanharouva nyyhkyttäen. - Anustappi kuuluu minulle. Ostimme sen häämatkallamme Australiasta. Kerron tämän, koska saisitte sen kuitenkin selville. Minä murhasin mieheni.
- Älkää valehdelko! tiuskaisee Poirot - Miestänne ei murhattu.
Vanharouva muuttuu nyt lakananvalkoiseksi. Lordi Paul puolestaan näyttää hämmästyneeltä.
- Mutta juurihan te sanoitte, että anustappi on se ase, jolla isä murhattiin. Nyt sanotte, ettei häntä ensinkään murhattu. En ymmärrä.
- Sanoin että isänne ohimo murskattiin tuolla anustapilla, en sanonut että hänet murhattiin sillä. Tarkkuutta, hyvä lordi, Poirot moitiskelee ja jatkaa. - Niin, lordia ei murhattu eikä lordi voinut harrastaa seksiä neiti Adianin kanssa. Olen nimittäin luotettavasta lähteestä saanut tietää, ettei lordilla ole ottanut eteen kolmeen vuoteen. Poirot iskee silmää Marylle.
Rouva Cullison on haudannut kädet kasvoihinsa.
- Olette oikeassa monsieur Poirot. Eikö teiltä mikään pysy salassa? Kaikki on lopussa, rouva nyyhkii.
- Voitte siis nyt aivan hyvin kertoa koko jutun, Poirot toteaa.
Vanharouva huokaisee syvään ja aloittaa.

- On aivan totta, että mieheni kärsi vaikeasta erektio-ongelmasta elämänsä viimeiset vuodet. Kun koko elämä oli pelkkää laiskottelua, naimista, viskiä ja sikareita, niin sitähän se lopulta teetti. Pidimme toki asian visusti salassa. Paljastuessaan se olisi ollut maineellemme kohtalokasta. Jo suvun kantaisä..
- Tunnen sukunne historian, menkää eteenpäin, Poirot keskeyttää tylysti.
- Tiedätte siis että sukumme maine on kiinni yksinomaan sen miesjäsenten naimakunnosta. Ymmärtänette että tässä tilanteessa yritimme kaikkea korjataksemme ongelman, mutta mikään ei auttanut. Lopulta toimme mieheni ystävän, erään maharadjan välityksellä tänne tämän intialaisen luksusilotytön Adian-na-Ulahin. Mieheni näet selitti, että kaikki johtuu vain englantilaisnaisten epäseksikkyydestä - se oli toki silkkaa itsepetosta. Mieheni yritti läpi viime yön tuloksetta kiihottua tästä naisesta, käyttäen apunaan lukuisia eri potenssirohtoja. Aamulla hän sitten kuukahti kuolleena lattialle.
- Kuolinsyynä oli syvän pettymyksen, fyysisen rasituksen ja puoskarirohtojen yhteisvaikutus, Poirot pohtii.
- Ymmärtänette myös, miten pahalta kaikki tämä ulospäin näyttää? rouva kysyy.
- Suvun maineelle ei ole hyväksi, että sen päämies kuolee yrittäessään tuloksetta naida intialaista palvelijatartaan, Poirot myöntää.
- Ja siksi minä ja Buttler päätimme lavastaa tapauksen murhaksi, rouva kertoo ja jatkaa. - Niinpä siis iskin kuollutta miestäni anustapillani ohimoon.
- Ja sitten neiti Adian kirkaisi muka löytäessään ruumiin, jatkaa Poirot. - Siihen asti kaikki meni suunnitelmienne mukaan. Mutta kun kuulitte Maryn tulevan yläkertaan, piti anustappi nopeasti piilottaa. Ei varmaan ollut tarkoitus, että niin kutsuttua murha-asetta koskaan löydettäisiin?
- Juuri niin, tappi oli hyvä lavastettu murha-ase, sillä mieheni kuoltua sen olemassaolosta tiesimme vain minä ja Buttler. Se oli tarkoitus upottaa kartanon lampeen. Maryn yllättäessä meidät Buttler joutui piilottamaan sen väliaikaisesti takamukseensa.
- Joka olikin sille kapineelle ja sille miehelle mitä luontevin piilopaikka, kommentoi Poirot. - Buttler teki vain sen virheen, ettei malttanut koskaan poistaa tappia anuksestaan. Buttlerin outo käytös oli jutun lopullinen avain. Yksi asia vaatii kuitenkin vielä selityksen: miksi näitte vaivan murhan lavastamisessa? Eihän kukaan olisi kuitenkaan tiennyt miehenne kuolemaa edeltäneestä epäonnistuneesta naimisyrityksestä. Olisitte voinut yksinkertaisesti esittää, että miehenne kuoli nukkuessaan luonnollisen kuoleman, Poirot utelee.
- Emme täysin luottaneet neiti Adianiin. Hän olisi voinut lipsauttaa totuuden mieheni viime hetkistä. Mutta jos tapausta olisi pidetty murhana, olisi Adianin ollut mahdotonta paljastaa olleensa mieheni kanssa tämän viimeisenä yönä joutumatta itse epäilyksenalaiseksi murhasta, rouva toteaa järkevästi.
- Niinpä, suunnittelemanne kuvio on loogisesti kertakaikkiaan kaunis, Poirot hivelee viiksiään hienoista ihailua äänessään.
- Mutta nyt kaikki on ohi, Cullisonien maine on mennyttä, rouva nyyhkyttää lohduttomana.
Poirot hivelee edelleen viiksiään.
- Älkää olko niin varma. On olemassa teoreettinen mahdollisuus, että kirjaan tapauksen kerrassaan ratkeamattomaksi murhaksi. Niin kova on munan.. eh maineeni, ettei poliisi tai kukaan muukaan siinä tapauksessa viitsi edes aloittaa uusia tutkimuksia, vaan kaikki säilyy keskinäisenä salaisuutenamme.
Rouvan silmiin syttyy toivonkipinä - Voisitteko todella tehdä sen?
- Kyllä, mutta se vaatii uhrauksia suvultanne, tarkoitan erityisesti sukunne naisväkeä.
- Minä olen nyt suvun päämies, Paul rykäisee - Monsieur Poirot, esittäkää ehtonne suoraan.
- Haluan lordien Paulin ja Johnin rouvien, Mary-neidon, Adian-na-Ulahin ja erään ratsastusasuisen palvelijattarenne - lordi Paul tietää henkilön - käyvän toimistossani vuoropäivinä seuraavien kolmen kuukauden ajan.
- Uhraus on kova, mutta suvun maineen vuoksi se on tehtävä, Paul päättää. Naiset nyökkäilevät.
Poirot hymyilee ja kumartaa
- On ollut erittäin antoisaa vierailla kartannossanne, hyvät Cullisonit. Lähdetään, Hastings, tämä juttu on nyt paketissa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä