Meillä tuli ihan raivoista riitely, kun poikaystäväni luuli, että petin häntä. Hän oli nähnyt kahtena päivänä, kun olin halannut erästä poikaa kaupungilla. Olemme tietysti vain ystäviä, mutta poikakaverini (olkoon vaikka nyt Mika), luuli että minulla oli joku salasuhde.
Eilen illalla menin Mikalle, hän oli yksin kotona. Huomasin jo heti, että hän oli huonolla päällä, koska hän puhui vähän ja vastasi tiuskien. Mulla meni hermot, ja sanoin, että voin kyllä lähteä, jos ei seura kelpaa. Ja hän huusi ''joo mee vaan sinne poikaystäväs luo''. Mä sitten olin ihan ihmeissäni ja kysyin, että mitäs toi nyt oli. Mika alkoi huuta ihan raivoisasti, ja sanoi, että en muka tiedä mitä se tarkoitti. Ja sitten se huusi vaan ja sanoi, että se oli nähnyt kun minä olin halaillut sen pojan kanssa kaupungissa. Minä sitten tietenkin huusin takaisin ja sanoin, että hän on pelkkä ystävä, ei mitään muuta. Hän ei uskonut ja vain huusi minulle miten hän oli koskaan voinut luottaa minuun. Mä väitin koko ajan, että se poika on pelkkä ystävä, mutta ei, hän ei uskonut, vaikka jankutin sitä vain.
Sitten hän kehotti minua lähtemään ja haukkui tätä kaveripoikaani, jolloin tietysti puolustin tätä kaveriani, ja sanoin, että sillä ei ole mitään oikeutta haukkua mun kavereitani, jolloin hän läppäisi minua poskeen ja jotenkin peräännyin ja kompastuin kenkään ja kaaduin selälleni, poskeani pidellen.
Tuli ihan hiljaista, hetken me tuijotettiin toisiamme, mä tietysti itkin, herkkänä ihmisenä.
Mika sit syöksyi maahan mun viereen ja kysyi olenko mä ihan kunnossa ja se pyyteli anteeksi ja näin. Mä en missään olosuhteissa hyväksy väkivällan käyttöä, joten käskin sen päästää irti, kun se yritti auttaa mua ylös ja sitten lähin itkien juosten bussipysäkille. Mika tuli perässä ja otti musta kiinni ja sanoi, että se on niin pahoillaan, ei tienny mikä siihen meni.. Mä huusin sille, että meidän juttu on nyt ohi ja että se poika oli edelleen pelkkä kaveri, mutta sä et sitä uskonut, eikä asialla ole enään mitään merkitystä.
Riuhtasin itseni irti ja juoksin sinne pysäkille. Mika tuli perässäni. Se oli eka kerta kun mä Mikan itkevän, se itki ihan hysteerisesti ja pyysi mua jäämään ja että se tekee ihan mitä tahansa että tämä meidän juttu ei jää tähän ja sanoi itseään idiootiksi, paskaksi ym. Mä olin ihan hiljaa ja koitin kattella muualle ja olla kuin ei mitään. Mika itki edelleen ja sitten se sanoi et se ymmärtää mua, ansaitsen parempaa kuin se on. Se meni istumaan sihen penkille ja sanoi, että rakastaa mua edelleen. Ensimmäinen kerta kun kuulen sen hänen suustaan, olisin vain toivonut sitä vähän paremmissa merkeissä. Sorruin ittekkin itkemään, mutta onneksi bussi sitten tuli.
Yöllä en saanut unta. Aamusta asti Mika lähetteli tekstiviestejä ja pyysi mua vastaamaan sen puheluihin. Noh, vähän aika sitten päätin vastata. Hän aikoi mennä johonkin ammattilaiselle puhumaan, jos vain suostun mukaan. Sanoin, että en tiedä. Mika pyysi minua soittamaan uudelleen illalla ja kertomaan päätöksestäni, mutta en todellakaan tiedä pitäisikö mun suostua vain ei.. En tiedä, haluanko edes enään koskaan nähdä häntä, tää vittu tuntuu ihan hirveeltä, mä en jaksa :(
Ihan perustietoja: Molemmat ollaan 17 -vuotiaita, tänä vuonna täytämme 18. Yhdessä ollaan oltu vähän reilu vuosi ja ekassa suhteessa kumpanenkin.
Pahoittelen jos teksti oli jotenkin sekainen ja outo, ei ole ehkä ihan paras olo minkään kirjoittamiseen, mutta toivon teiltä edes jotain mielipidettä asiaan..
Eilen illalla menin Mikalle, hän oli yksin kotona. Huomasin jo heti, että hän oli huonolla päällä, koska hän puhui vähän ja vastasi tiuskien. Mulla meni hermot, ja sanoin, että voin kyllä lähteä, jos ei seura kelpaa. Ja hän huusi ''joo mee vaan sinne poikaystäväs luo''. Mä sitten olin ihan ihmeissäni ja kysyin, että mitäs toi nyt oli. Mika alkoi huuta ihan raivoisasti, ja sanoi, että en muka tiedä mitä se tarkoitti. Ja sitten se huusi vaan ja sanoi, että se oli nähnyt kun minä olin halaillut sen pojan kanssa kaupungissa. Minä sitten tietenkin huusin takaisin ja sanoin, että hän on pelkkä ystävä, ei mitään muuta. Hän ei uskonut ja vain huusi minulle miten hän oli koskaan voinut luottaa minuun. Mä väitin koko ajan, että se poika on pelkkä ystävä, mutta ei, hän ei uskonut, vaikka jankutin sitä vain.
Sitten hän kehotti minua lähtemään ja haukkui tätä kaveripoikaani, jolloin tietysti puolustin tätä kaveriani, ja sanoin, että sillä ei ole mitään oikeutta haukkua mun kavereitani, jolloin hän läppäisi minua poskeen ja jotenkin peräännyin ja kompastuin kenkään ja kaaduin selälleni, poskeani pidellen.
Tuli ihan hiljaista, hetken me tuijotettiin toisiamme, mä tietysti itkin, herkkänä ihmisenä.
Mika sit syöksyi maahan mun viereen ja kysyi olenko mä ihan kunnossa ja se pyyteli anteeksi ja näin. Mä en missään olosuhteissa hyväksy väkivällan käyttöä, joten käskin sen päästää irti, kun se yritti auttaa mua ylös ja sitten lähin itkien juosten bussipysäkille. Mika tuli perässä ja otti musta kiinni ja sanoi, että se on niin pahoillaan, ei tienny mikä siihen meni.. Mä huusin sille, että meidän juttu on nyt ohi ja että se poika oli edelleen pelkkä kaveri, mutta sä et sitä uskonut, eikä asialla ole enään mitään merkitystä.
Riuhtasin itseni irti ja juoksin sinne pysäkille. Mika tuli perässäni. Se oli eka kerta kun mä Mikan itkevän, se itki ihan hysteerisesti ja pyysi mua jäämään ja että se tekee ihan mitä tahansa että tämä meidän juttu ei jää tähän ja sanoi itseään idiootiksi, paskaksi ym. Mä olin ihan hiljaa ja koitin kattella muualle ja olla kuin ei mitään. Mika itki edelleen ja sitten se sanoi et se ymmärtää mua, ansaitsen parempaa kuin se on. Se meni istumaan sihen penkille ja sanoi, että rakastaa mua edelleen. Ensimmäinen kerta kun kuulen sen hänen suustaan, olisin vain toivonut sitä vähän paremmissa merkeissä. Sorruin ittekkin itkemään, mutta onneksi bussi sitten tuli.
Yöllä en saanut unta. Aamusta asti Mika lähetteli tekstiviestejä ja pyysi mua vastaamaan sen puheluihin. Noh, vähän aika sitten päätin vastata. Hän aikoi mennä johonkin ammattilaiselle puhumaan, jos vain suostun mukaan. Sanoin, että en tiedä. Mika pyysi minua soittamaan uudelleen illalla ja kertomaan päätöksestäni, mutta en todellakaan tiedä pitäisikö mun suostua vain ei.. En tiedä, haluanko edes enään koskaan nähdä häntä, tää vittu tuntuu ihan hirveeltä, mä en jaksa :(
Ihan perustietoja: Molemmat ollaan 17 -vuotiaita, tänä vuonna täytämme 18. Yhdessä ollaan oltu vähän reilu vuosi ja ekassa suhteessa kumpanenkin.
Pahoittelen jos teksti oli jotenkin sekainen ja outo, ei ole ehkä ihan paras olo minkään kirjoittamiseen, mutta toivon teiltä edes jotain mielipidettä asiaan..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ainahan se on ikävää jos toinen ryhtyy väkivaltaseks...ennen kaikkea siitä voi seurata hyvin paljon ongelmia jatkossa, joten poikaystäväsi on kyllä siinä suhtees fiksu että tajuaa itse tarvitsevansa apua. Älkää kuitenkaan liikaa kiirehtikö tän asian suhteen, antakaa ajan vähän kulua ja miettikää molemmat rauhassa asioita..mitä haluatte jne.. Jos tuon miettimisen jälkeen olet sitä mieltä, että todella rakastat poikaystävääs ja haluat antaa sille vielä mahdollisuuden niin menkää ihmeessä hakemaan sitä apua ja yrittäkää jatkaa siitä..? Jos kuitenkin olet sitä mieltä ettet halua enää missään nimessä jatkaa niin älä sitten jatka! Poikaystäväs moka se oli. Mun neuvo kuitenkin on nyt, että antakaa ajan hetken kulua...tsemppii =)
Vaikuttaa aika pahasti mustasukkaiselta tyypiltä poikaystäväs,
ja sen kun vielä yhdistää tohon lyömiseen niin on kyllä suuri ongelma.
Mulla on kokemuksia samasta.
Jos ei se hanki apua, niin toi ei tohon jää.
Kerran lyö niin lyö uudestaankin.
Ja pojat on tollasia että ne alkaa itkemään
kun huomaavat että muulla ei onnistu.
Oon vähän päälle 20 ja pariin tollaseen törmännyt.
Oot nuori vielä, niin suosittelen kyllä ,
että et sitoudu ollenkaan hänenlaisiinsa
miehiin. Sydänsuruja ja tuskaa niiltä vaan saa.
Ja muutenkin pienintäkään väkivaltaa eikä
tarvitse sietää. Sulle on jossain sellainen
joka pitä sua kuin kukkaa kämmenellä
Jos rakastaa, silloin ei lyö.
koskaan ei saa lyödä kumppaniaan. tekstin perusteella poika vaikuttaa äkkipikaiselta ja mustasukkaiselta tyypiltä. hän ei kyennyt hillitsemään itseään. todennäköistä on että hän lyö sinua uudestaankin, jos jatkatte suhdetta. pienessä mustasukkaisuudessa ei ole mielestäni pahaa, mutta tuo menee jo sairaalloisuuden puolelle.
eli jos jatkat hänen kanssaan, voit tuskin pitää ketään poikaa kaverina, ilman että hän epäilee sun pettävän.
tällä kertaa sun ei onneksi käyny pahasti, mutta jos jatkatte eikä tyyppi mee hoitoon, voi käydä paljon pahemmin seuraavalla kerralla. ikävä juttu teillä, mutta muista että päätös on yksin sun.
ole vaikuttanut ennen mitenkään erityisen mustasukkaiselta. Kyllä minä olen muita poikia halannut ja istunut heidän sylissään Mikan nähdenkin. Eikä hän siihen ole koskaan mitään sanonut. Poika jota halasin silloin kaupungilla oli täysin tuntematon hänelle, joten saattaahan siinä sitten jotain alkaa kuvittelemaankin, kun joku ihan outo tyyppi halailee tyttönsä kanssa. Mutta liallisuuksiin hän kuitenkin meni, enkä edelleenkään hyväksy hänen tekoaan..
Luin juttusi ja se kyllä kosketti. Vaikea tilanne ja kyllä oon ehdottomasti väkivaltaa vastaan. Mutta kun kerroit miten poikaystäväsi käyttäytyi.. niin ajattelin, että ehkäpä hänessä on kumminkin jotain järkeä tallella. Jos hän olisi valmis menemään puhumaan jollekkin.
Onko poikaystäväsi muuten agressiivinen? vai oliko tämä ensimmäinen kerta ja aivan yllätys?
Itse varmaan tossa tilanteessa olisin aika avuton. Koita saada juttu jotenkin ratkaistuksi ja kuuntele sydäntäsi :)
ennen hän ei ole käyttäytynyt väkivaltaisesti tai aggressiivisesti. Noh, itseasiassa kerran kyllä, kun eräs humalainen vanha äijä kävi minuun käsiksi, niin hän otti miestä hiuksista kiinni ja tönäisi bussikatoksen seinään tämän. Mutta itse olisin varmasti tehnyt samoin. Ja vielepä kun mies ei lopettanut kähmimistään vaikka huusin tälle ''lopeta''. Mutta siis, että aivan yllätyksenä tuli tuo Mikan tuollainen käyttäytyminen.
JOtenkin kuulostaa vielä ihan korjattavalta jutulta. Että jos hän vaan on valmis tekemään töitä sen eteen, ettei muutu agressiiviseksi..
Jaa jaa mut vaikee sanoa. Kun niin monta kertaa sanotaan, että jos joku lyö niin, se lyö myös toisenkin kerran. Mutta sun pitää nyt vaan miettiä tarkkaan, kun sä sen paremmin tunnetkin :)
pystyisitkö koskaan unohtamaan ja antamaan anteeksi tuota? se on totta että kun se kerran löi on sen helpompaa lyödä uudestaankin. itse en jatkaisi suhdetta. kyseessähän on silti enemmän kuin yksi lyönti. jos kuitenkin syystä taikka toisesta päätät jatkaa niin suosittelen että vaadit hänelle sitä apua.
Mä voin kertoo oman tarinani samaan asiaan liittyen.
Mulla on ulkomaalainen poikaystävä, joka aluksi vain läpsi tai löi poskelle, mutta vähän aikaa sitten löi minua nyrkillä silmään, että tuli oikeen jälki. Silloin hän löi useamman kerran.
Tämäkin alkoi siitä kun eräs miesystävä, ihan vain ystävä oli soittanut kännykkääni.. Hän löi vielä useita kertoja..
Minulle tuli silmä mustaksi ja jouduin olemaan vielä töissä. se ei ollut kivaa selittää ihmisille mitä oli tapahtunut.
Olen edelleenkin saman miehen kanssa, en jotenkin uskalla erota hänestä. Pelkään joka ikinen kerta kun riidellään, että hän lyö taas.
Mutta olaan surusteltu yli kolme vuotta ja asutaan saman katon alla. Ja olen vielä muuttanut hänen takia vieraaseen kaupunkiin, jotta voidaan olla yhdessä.
Ajattelin vain kertoa tämän ja sanoa että jollain on ehkä asiat vieläkin huonommin...
Joka kerta poikaystäväni lupaa olla lyömättä... mutta en tiedä, aika näyttää
sinuna jatkaisin sitä suhdetta vielä ja mensitte yhes jollekki ammatti auttan juttusille
Ehdotan että poikaystäväs menis sinne hoitoon ja nopeesti koska se huitasee aika varmasti mustasukkaisuudessaan myöhemmin!Itse olen jätkä ja oon itse sairaalloisen mustasukkainen mutta en kuitenkaa ikinä ole lyönyt tai käyttänyt väkivaltaa naisiin koska meen sillä periaatteella että naisia ei lyödä.Itse en ole mennyt mihkään hoitoon koska en vaan kehtaa/jaksa.Puran vihamielisyyteni sillai että kun olen yksin niin heittelen kamojani ympäri kämppää ja sit lopulta päädyn makaamaan sängylle ja miettii asioita.Elikkä menkää hoitoon ja jos kaikki menee nappiin sitä kautta niin onneks olkoon jo etukäteen :) Kaikkea parasta teille/sulle.
Sano poikaystävälles että lyö uudestaan, saatanan jakorasia.
Tyttö, jolla on poikia kavereina,ei ole jakorasia.
Eks tienny vai ooks muuten vaan tyhmä?
Vai onko kaikki tytöt, joilla on jätkiä kavereina/ystävinä jakareita?
Eipä taida olla.Tainnu elämä potkia sua lujaa.
En nyt kauhee kokenu ole ku en ole koskaan seurustella niin en voi kuvitella niin hirveen hyvin itseäni teidän asemaan, mutta ei välttämättä tarvi mennä kenenkään kanssa puhumaan yhdessä tai erikseen, vaikka eihän se koskaan pahaa teekkään. Jos todella pidät tästä "Mikasta" niin teidän kannattais koittaa sopia asia puhumalla. Se voi olla että kun tämä on kuitenkin teidän molempien ensimmäinen suhde niin tämä "Mika" oli turhautunut kun luuli menettäneensä sinut toiselle. Voi olla että Mika säikähti eikä tee tuota "temppuaan" enään mutta eihän sitä koskaan tiedä, mutta mutta, suosittelisin että jos tunnet rakastavasi Mikaa ja tunnet voivasi antamaan anteeksi tapahtuneen niin koittakaa selvittää asiat puhumalla keskenänne mutta jos joskus vielä käy niin että Mika kohdistaa ruumiillista väkivaltaa sinuun niin silloin kannattaa miettiä elääkö oikean ihmisen kanssa, ihan omaksi parhaaksesi.