Rypäleraskaus

kohtalotovereita?

Heippa!

Olen ihan surun murtama, kun eilen sain kuulla, että mulla on rypäleraskaus. Mulla ei ollut mitään tietoa koko asiasta etukäteen ja pommi jysähti ekassa ultrassa kirkkaalta taivaalta (vko 13). Luulin, että nähdään meidän eka vauva ja sitten kun paljastuikin, että kohdussa on vaan "vaarallista" istukkakudosta, niin järkytys oli suuri. Päivät ovat menneet itkiessä.

Eilen mulle tehtiin kaavinta ja nyt verikokeita (hCG-arvoa) seurataan viikoittain, jotta se lähtee laskuun. Jos laskua ei tapahtu 4-6 viikon aikana, saan sytostaattihoitoa, jotta kaikki istukkakudokset saadaan tuhottua. Muuten siitä voi kehittyä syöpä, joka lähettää herkästi etäpesäkkeitä. Seuraavaa raskautta saa yrittää vasta noin vuoden kuluttua.

On aivan kauhea olo ja pelottaa tulevaisuus. Olimme niin toivoneet omaa vauvaa ja nyt tilanne on tämä. Jos olisi aiempia lapsia, niin ei niin paljon "harmittaisi", mutta kun lapsia ei ole vielä siunaantunut, niin pelottaa aivan älyttömästi, että miten on jatkoraskauksien kanssa. Lääkäri sanoi kyllä mulle, että yleensä jatkoraskaudet sujuvat hyvin, kunhan malttaa odottaa tarpeeksi pitkän ajan ennen uutta raskautta (eli vähintään sen vuoden). Tuntuu niin väärältä, että miksi tämän piti tapahtua just nyt ja just minulle. Näitä kuulemma tapahtuu vain 60 vuodessa Suomessa. Aika harvinaista siis.

Haluaisin kuulla teidän muiden kokemuksia tästä samasta taudista. Miten olette selvinneet? Voimia teille kaikille!

5

4593

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • -89

      Ollessani 20v. minulla oli myös rypälerskaus,kaavinnat ja verikokeita, olin aivan loppu ja luulin että olen niin huono etten edes lasta saa. Töinenkin raskaus päätyi keskenmenoon luulen sen johtuneen lääkärin kovakouraisuudesta, tuntui ainakin siltä kuin lääkäri olisi puristanut kohtuani ja sanoi lähtiessäni että jos tulee kovia supistuksia niin sairaalaan ja kyllä niitä kohta tulikin ja tuli keskenmeno. Se ei ollut niin raskasta enää.


      3.raskaus oli palkitseva -92 tyttö vaikken uskonut että kaikki menisi hyvin ja sanoinkin etten usko ennenkuin näen lapsen.


      4.raskaus -94 tyttö odotus meni siinä sivussa kun esikoinen oli vielä pieni ja itse hiukan hölmö.


      5.raskaus-97 tyttö meni myös siinä sivussa kun olin päässyt töihin ja olin innoissani työstäni. Nyt voin sanoa että jos rypäleraskausta ja keskenmenoa ei olisi ollut meillä ei ehkä olisi näitä tyttöjä.

    • mola

      Itse sain rypäleraskaustuomion kesäkuun alussa. Tilanne oli suurinpiirtein samanlainen kuin sinulla. Menimme tulevan isän kanssa ultraan katsomaan ensimmäista kuvaa vauvasta, meidän ensimmäisestä lapsesta. Käynti päättyi itkuun. Gynekologi ei halunnut kertoa, mitä epäili - itsehän en ollut tällaisesta edes kuullut. Kuvittelin, että tämä on nyt se keskenmeno, joka on kovin tavallista. Seuraavana päivänä tulleiden hCG arvojen (yli 260.000) jälkeen sain pikalähetteen Jorviin. Perjantaina oli jo kaavinta. Viikko tästä patologin tutkimuksen vastaus. Tällä hetkellä hCG 1,6 ja käyn kerran kuussa verikokeissa.


      Pahinta nyt - kun raivosta "miksi juuri meille?" - on päässyt yli, on epätietoisuus ja informaation puute taikka sen ristiriitaisuus. Esimerkkinä siitä se, että mahdollisen raskauden ja synnytyksen jälkeen on käytävä 3-4 viikon jälkeen hCG:n mittauksessa. Kun halusin gynekologilta tietoa, miksi - olenko jatkossakin riskiryhmässä, ei minulle osattu vastata. Taikka uusimman ohjeistuksen mukaan jo puolen vuoden kuluttua saisi yrittää uutta raskautta. Omassa mielessä kaihertaa tietenkin se, että millä riskillä. Toista kertaa en jaksa tätä käydä läpi.

      Halusit kuulla, miten tästä on selvitty. Itselläni prosessi on vielä kesken. Toivottavasti omat hCG arvosi ovat jo laskeneet ja olet päässyt suurimman surun yli.

      • vastauksesta

        Moi!

        Tosi paljon kiitoksia vastauksestasi! Olen tosi pahoillani, että sinäkin olet joutunut kokemaan tämän saman, mutta oli lohduttavaa kuitenkin kuulla sinun tarinasi. Jotenkin se helpottaa, kun tietää, että ei ole ihan yksin tämän asian kanssa vaikka tosi harvinaistahan tämä on.

        Tosi hienoa, että sinun hCG on jo laskenut noin lähelle nollaa! Se tietää hyvää jatkon kannalta. Mulla hCG-arvo oli päivää ennen kaavintaa 247 000 ja 9päivää sen jälkeen 2290. Huomenna saan verikokeen tuloksen, joka siis otettiin tänään, reilut kaksi viikkoa kaavinnan jälkeen (2vkoa ja 1 pvä). En voi muuta kuin toivoa kovasti, että arvo olisi jo lähellä nollaa. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten sulla nuo arvot laskivat ensimmäisten viikkojen aikana.

        Kysyisin vielä sulta, että oliko sulla osittainen vai täydellinen rypäleraskaus? Minä en ole vielä saanut patologin lausuntoa, vaikka kaavinnasta on mennyt jo kaksi viikkoa.

        Mua pelottaa tosi paljon tämä koko tauti. Jotenkin on pystynyt hyväksymään, että tämä tapahtui juuri meille, mutta pelko etäpesäkkeistä ja syövästä edelleen vaivaa. Mulla on nyt jomottanut päähän reilun viikon ajan (yleensä mulla ei koske päähän) ja sekin pelottaa, että ei ole mitään vakavaa... Tässä tulee ihan vainoharhaiseksi. Mietin, että voisko tämmöinen pääkipu johtua nopeista hormonimuutoksista (siis hCG:n).

        Olisi kiva kuulla vielä sinun kokemuksia ja ajatuksia rypäleraskaudesta! Toivotan sulle ja miehellesi paljon onnea tulevaisuudelle! :)


      • alkuperäiseltä
        vastauksesta kirjoitti:

        Moi!

        Tosi paljon kiitoksia vastauksestasi! Olen tosi pahoillani, että sinäkin olet joutunut kokemaan tämän saman, mutta oli lohduttavaa kuitenkin kuulla sinun tarinasi. Jotenkin se helpottaa, kun tietää, että ei ole ihan yksin tämän asian kanssa vaikka tosi harvinaistahan tämä on.

        Tosi hienoa, että sinun hCG on jo laskenut noin lähelle nollaa! Se tietää hyvää jatkon kannalta. Mulla hCG-arvo oli päivää ennen kaavintaa 247 000 ja 9päivää sen jälkeen 2290. Huomenna saan verikokeen tuloksen, joka siis otettiin tänään, reilut kaksi viikkoa kaavinnan jälkeen (2vkoa ja 1 pvä). En voi muuta kuin toivoa kovasti, että arvo olisi jo lähellä nollaa. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten sulla nuo arvot laskivat ensimmäisten viikkojen aikana.

        Kysyisin vielä sulta, että oliko sulla osittainen vai täydellinen rypäleraskaus? Minä en ole vielä saanut patologin lausuntoa, vaikka kaavinnasta on mennyt jo kaksi viikkoa.

        Mua pelottaa tosi paljon tämä koko tauti. Jotenkin on pystynyt hyväksymään, että tämä tapahtui juuri meille, mutta pelko etäpesäkkeistä ja syövästä edelleen vaivaa. Mulla on nyt jomottanut päähän reilun viikon ajan (yleensä mulla ei koske päähän) ja sekin pelottaa, että ei ole mitään vakavaa... Tässä tulee ihan vainoharhaiseksi. Mietin, että voisko tämmöinen pääkipu johtua nopeista hormonimuutoksista (siis hCG:n).

        Olisi kiva kuulla vielä sinun kokemuksia ja ajatuksia rypäleraskaudesta! Toivotan sulle ja miehellesi paljon onnea tulevaisuudelle! :)

        Unohtui siis mainita, että tuo edellinen viesti on alkuperäiseltä kirjoittajalta. :)


      • mola
        vastauksesta kirjoitti:

        Moi!

        Tosi paljon kiitoksia vastauksestasi! Olen tosi pahoillani, että sinäkin olet joutunut kokemaan tämän saman, mutta oli lohduttavaa kuitenkin kuulla sinun tarinasi. Jotenkin se helpottaa, kun tietää, että ei ole ihan yksin tämän asian kanssa vaikka tosi harvinaistahan tämä on.

        Tosi hienoa, että sinun hCG on jo laskenut noin lähelle nollaa! Se tietää hyvää jatkon kannalta. Mulla hCG-arvo oli päivää ennen kaavintaa 247 000 ja 9päivää sen jälkeen 2290. Huomenna saan verikokeen tuloksen, joka siis otettiin tänään, reilut kaksi viikkoa kaavinnan jälkeen (2vkoa ja 1 pvä). En voi muuta kuin toivoa kovasti, että arvo olisi jo lähellä nollaa. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten sulla nuo arvot laskivat ensimmäisten viikkojen aikana.

        Kysyisin vielä sulta, että oliko sulla osittainen vai täydellinen rypäleraskaus? Minä en ole vielä saanut patologin lausuntoa, vaikka kaavinnasta on mennyt jo kaksi viikkoa.

        Mua pelottaa tosi paljon tämä koko tauti. Jotenkin on pystynyt hyväksymään, että tämä tapahtui juuri meille, mutta pelko etäpesäkkeistä ja syövästä edelleen vaivaa. Mulla on nyt jomottanut päähän reilun viikon ajan (yleensä mulla ei koske päähän) ja sekin pelottaa, että ei ole mitään vakavaa... Tässä tulee ihan vainoharhaiseksi. Mietin, että voisko tämmöinen pääkipu johtua nopeista hormonimuutoksista (siis hCG:n).

        Olisi kiva kuulla vielä sinun kokemuksia ja ajatuksia rypäleraskaudesta! Toivotan sulle ja miehellesi paljon onnea tulevaisuudelle! :)

        Vaihdan mielellään ajatuksia & kokemuksia, kirjoitteletko minulle osoitteeseen [email protected].


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ensi kesänä

      Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta
      Ikävä
      64
      3315
    2. Tukalaa kuumuutta

      Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh
      Ikävä
      43
      3127
    3. Sinä, ihastukseni

      Mitä haluaisit tehdä kanssani ensimmäisenä?
      Ihastuminen
      43
      2508
    4. Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.

      Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      2406
    5. Tiedät ettei tule toimimaan.

      Mielenterveys ei kummallakaan kestä.
      Ikävä
      31
      1933
    6. Okei, myönnetään,

      Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘
      Ikävä
      27
      1820
    7. Onko kaivatullasi

      himmeä kuuppa?
      Ikävä
      48
      1626
    8. Mihin hävisi

      Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä
      Iisalmi
      85
      1435
    9. On jo heinäkuun viimeinen päivä.

      En taida nähdä sinua koskaan.
      Rakkaus ja rakastaminen
      39
      1300
    10. Lähtikö korvat

      puhtaaksi vaikusta?
      Tuusniemi
      82
      1169
    Aihe