Nyt ne sitten alkaa, kutsut koulukavereiden kesken. Eikä meidän tyttöä ole kutsuttu. En tiedä, onko hänellä itsellään paha mieli, mutta minulla äitinä on.
Olemme yrittäneet kasvattaa lapsestamme sellaisen, joka seisoo sanojensa ja tekojensa takana. Mielestämme tähän liittyy myös se, että kavereita ei tarvitse mielistellä. Jos ei kaveriksi kelpaa olemalla oma itsensä, niin sitten ei mahda mitään.
No, onhan hänellä koulussa kavereita ja kotonakin pari hyvää, mutta esim. nyt paras kaveri on kutsuttu luokkakaverin kutsuille mukaan, mutta meidän lastamme ei. En tiedä, onko kaikki luokan muut tytöt kutsuttu, mutta jos on, niin sitten minua vasta "sydämestä ottaakin".
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kuinka kovasti lapset tällaisesta pahoittavat mielensä, jos yleensä pahoittavat?
Ehkä meidän kasvatusmetodeissamme on jotain vialla, mutta se ei nyt tähän hätään auta. Ja onhan meidän tyttäremme tosiaankin itsepäinen, mutta hän on myös vähän omissa oloissaan viihtyvä. Ei välttämättä ole heti hakeutumassa kavereiden seuraan, jos huomaa yksin jääneensä.
Olemme yrittäneet kasvattaa lapsestamme sellaisen, joka seisoo sanojensa ja tekojensa takana. Mielestämme tähän liittyy myös se, että kavereita ei tarvitse mielistellä. Jos ei kaveriksi kelpaa olemalla oma itsensä, niin sitten ei mahda mitään.
No, onhan hänellä koulussa kavereita ja kotonakin pari hyvää, mutta esim. nyt paras kaveri on kutsuttu luokkakaverin kutsuille mukaan, mutta meidän lastamme ei. En tiedä, onko kaikki luokan muut tytöt kutsuttu, mutta jos on, niin sitten minua vasta "sydämestä ottaakin".
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kuinka kovasti lapset tällaisesta pahoittavat mielensä, jos yleensä pahoittavat?
Ehkä meidän kasvatusmetodeissamme on jotain vialla, mutta se ei nyt tähän hätään auta. Ja onhan meidän tyttäremme tosiaankin itsepäinen, mutta hän on myös vähän omissa oloissaan viihtyvä. Ei välttämättä ole heti hakeutumassa kavereiden seuraan, jos huomaa yksin jääneensä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
minulla oli lapsena todella kova luonne.. olin tempperamenttinen, itsepäinen ja muutenkin persoona joka kyllä pärjää elämässä.. En ollut6 kuitenkaan itserakas vaan herkkä ja toiset huomioon ottava.. minulle kävi usein niin ettei minua kutsuttu kemuihin mukaan ja usein minut jätettiin leikkien ulkopuolelle.. ehkä toiset lapset kummaksuivat minua.. puhuin paljon ja olin huomion keskipisteenä vanhempien ihmisten läsnäollessa. olin vaan niin iloinen ja puhelias.. muut olivat ehkä tavallaan mustasukkaisia.. toisaalta minua säälittää kun muistelen sitä pientä tyttöä joka minä olin.. välillä tunsin oloni todella surkeaksi.. ihmettelin miksi minusta ei pidetä.. tämä kuitenkin kasvatti minua... opin ajattelemaan asioita ja puolustautumaan.. aluksi yritin esittää muille muuta kun minä olin.. sitten opin ajattelemaan että minä olen mitä olen.. jos en kelpaa niin sitten olkoon kelpaamatta.. vähän vanhempana (lapsena kuitenkin) muut oppivat arvostamaan minua. minä uskalsin olla omaa mieltä asioista ja olin kai tavallaan esimerkkinä muille.. iloinen, itsenäinen, tempperamenntinen, herkkä, ajattelevainen, auttavainen, omapäinen ja muutenkin erikoinen persoona.. sellaisia lapsia tässä maailmassa tarvitaan lisää..
ennenkaikkea lapsien täytyisi oppia ajattelemaan muita, mutta myös hyväksymään itsensä omana itsenään ja oppia että kaikki eivät voi olla kavereita keskenään ja että kyllä niitä kavereita vielä jostain löytyy.. zemppiä kaikille vanhemmille.. minä arvostan vanhemmuutta :)
Minä ainakin pahoitin mieleni kunnolla ja pitkäksi aikaa, kun luokan ja rinnakkaisluokan kaikki muut tytöt oli kutsuttu, mutta minua ei!
Tiesin, että seuraavana päivänä kaikki puhuvat vain siitä miten kivaa heillä oli ollut edellisenä iltana!
Muistan ihan selvästi vieläkin miten pahalta minusta tuntui, vaikka tämä tapahtuikin jo ala-asteella.
Meilläkin sanottiin kotona, että pitää olla oma ihtesä ja yrittää olla kaikkien kaveri ketään mielistelemättä, mutta ketään syrjimättä.
Enkä todellakaan tarkota, että sen takia mitä kotona oli opetettu minua ei kutsuttu mukaan! Ei kyllä se vika oli jossain muualla..
Pikkuveljelläni oli vastaava ongelma, sitä oli sydäntäsärkevää seurata aikoinaan.
Olen myös ekaluokkalaisen äiti. Tyttäreni on ollut päivähoidossa jo vuosia, joten tähän synttäri-asiaan on tullut tutustuttua. Tytölle on tullut suruja ainoastaan kerran, toisen lapsen isästä, joka vanhempien läsnäollessa kutsui synttäreille, kertoi ajan ja päivämäärän. Lahja käytiin ostamassa, mutta kutsua ei tullutkaan kuten joillekin muille hoitopaikkaryhmän tytöille. Tätä aikuisten ihmeellisyyttä oli hiukan hankala selittää.
Tyttäreni synttäreillä kutsulista on laadittu sen perusteella kenen kanssa on leikitty. "Kuka leikkii sun kanssa?" on se kysymys jonka olen esittänyt tyttärelleni. Joskus tyttö on halunnut kutsua lapsia, jotka ovat jonkinlaisia "ryhmänjohtajia", mielipidevaikuttajia, jotka osaavat synttärien lähestyessa muistuttaa siitä että heidät olisi hyvä kutsua.
Kaikkia pihan ja luokan lapsia ei voi kutsua (sekin olisi tavallaan mielistelyä), eikä aina itse saa kutsua, mutta minusta leikkikaveruus on hyvä raja.
Jos siis opetat lapsellesi, ettei kavereita tarvitse mielistellä, niin miksi kavereiden tarvitsisi mielistellä häntä ja kutsua juhlimaan. Ehkä kutsujen järjestäjä ei pidä tyttärestäsi tai jostain muusta syystä ei halua häntä mukaan. Pitäisikö hänen kuitenkin kutsua kaikki, joittei kenelläkään tule paha mieli? Kyllähän niitä kutsuja varmasti tulee, joihin myös sinunkin tyttäresi kutsutaan.
toisilleen niiiin ilkeitä että joutuu välillä vetämään happea vähän tiuhemmin ja en tiedä miksi lapset suhtautuu yleensä paremmin kuin vanhemmat siihen että jäävät ilman kaveria tai kutsua ei tule synttäreille, olen valvonut monta yötä ja sydän syrjällään miettinyt miksi juuri meidän lapsi jää ilman kaveri/kutsua mutta maailma on kova paikka ja onni on se että kavereita tulee ja menee mutta koti ja vanhemmat on ja pysyy
Hei, oon 10-vuotias tyttö. Sano sille sun tytölle että järjestää omat juhlat eikä kutu sitä hölmöä joka ei kutsunut sitä sun tyttöä. Sittenpähän saa maistaa omaa lääkettään!
Sen, keta kutsutaan paattaa kai kutsut jarjestava lapsi seka hanen vanhempansa. Jos lapsesi ei ole miellyttava ei lapsi halua hanta kutsua. Ja jos lapsen vanhemmat eivat pida lapsestasi/sinusta niin kutsua ei heru.
Meilla on kaynyt kerran etta tytar jai ainoana kutsumatta, syyna oli etta han on suomalainen (asuimme ulkomailla). Mieli oli paha mutta kun syy oli selva, kutsujen jarjestajan aiti ei pitanyt suomalaisista niin se helpotti. Seuraavilta synttareilta jai pois sitten se tytto.
Muuten kylla aitina vihaan lasten kutsuja, miellumin jarjestan vaikka elokuva tai ravintolareissun pienelle porukalle kun otan talon tayteen "juhlivia lapsia".
minunkaan poikaani ei kutsuttu,mutta syy on hänessä itsessään,hän on sellainen riehuja etten minäkään kyllä kutsuisi häntä mihinkään,mene itseesi ja ole realistinen tyttäresi ei ole täydellinen niinkuin ei muutkaan lapset,ei se sinun kasvatuksestasi kiinni,vaan tyttärelläsi on "vaikea"luonne jonka ei todella tarvitse miellyttää muita.
Entäs jos itse kutsuu synttäreille monta omaa luokkalaista, mutta kukaan ei halua tulla? On kokemusta. Eikä varmasti ollut kyse siitä, ettetikö viesti olisi mennyt perille.
omien lasteni koulussa olemme sopineet käytännöstä,että synttärikutsut koskevat koko luokkaa tasapuolisesti.Lahjankin hoidimme niin että vanhempain illassa on yhdessä sovittu lahjoille sekä ylä- että alahintaraja.mielestäni käytäntö on tasapuolinen kaikille eikä aseta ketään lasta eriarvoiseen asemaan.
On hienoa, jos jollain on niin iso keittiö, että sinne mahtuu ruokapöydän ääreen koko luokka. Meille ei mahdu, joten kutsuttujen lukumäärä on aina ollut pakko rajoittaa seitsemään, sillä pöydän ääreen mahtuu 8 henkilöä.
Meillä ruokapöytään...siihen isompaankin...mahtuu maksimissaan 10 henkeä. 30 hengen kekkerit olisi täysin mahdotonta järjestää. Mutta kivaa, että jotkut asuvat väljästi.
Mikälie taas yhteyksissä tökkii... :o)
seisovaan pöytään kun järjestää tarjoilun niin pärjää pienemmälläkin pöydällä,tai ainakin meillä pärjätään hyvin lasten synttärikutsut.ruokapöytämme on 12 hengelle joten ei muuta kuin tuolit pois tieltä ja pöytä koreaksi ja jokainen vieras osaa kyllä itse etsiä istumapaikan itselleen,limsan voi tarjoilla kannellisissa kertamukeissa pillin kera niin ei synny edes kovin kamalaa sotkua jos jollain muki kaatuukin.itse hemmottelen itseäni maksamalla siivoojan seuraavalle päivälle esim.työttömien yhdistyksen tms kautta.
Meillä ei kuitenkaan syö omat eikä vieraiden lapset muuta kuin ruokapöydässä, joten meille kutsutaan vieraita sen verran kun pöytään mahtuu. Ja kun lapset päälle kymmenen vanhoina vois päästää seisovaan pöytäänkin jo, niin sen ikäisille en enää lastenjuhlia ole järjestänyt.
Minä pahoitin mieleni kun en päässyt synttäreille...Minua ei ole ikinä kutsuttu synttäreille koska olen ''ylipainoinen''
Minua pidetään lisäksi kumajaisena...
Minua kiusataaan yms.
Välitunnit olen yksin koska kaverini joiden kanssa olen kiusaavat minua...Yksi kaverini juttelevat jostain peleistä eivätkä ota minua mukaan...Minua hyljitään!