Olin pienenä lihava, ja käytiin sairaalassa sen takia, että mun paino saataisiin hallintaan. Alkukesästä 2003 huomasin painoni laskeneen yllättäen 7 kiloa ja kovan janoni takia alettiin käydä tutkimuksissa. Loppukesästä selvisi, että mulla oli ollut kilpirauhastulehdus. Aluks oli kilpirauhasen liikatoimintaa ja sitten vajaatoimintaa, johon sain luultavasti loppuikäisen tyroksiinilääkityksen. Loppukesän aikana paino putosi vielä pari kiloa ja hormonitoiminta meni ihan sekaisin, kuukautiset loppu ja myöhemmin tuli myös unihäiriöitä.
Yritettiin 1½ vuotta lihottaa mua, mutta paino ei noussu, kai liikuin liikaa syömiseeni nähden, vaikka söin kyllä älyttömästi... Keväällä 2004 olin 8 päivää sairaalassa, koska ne luuli mun sairastavan anoreksiaa, vaikka oltiin viety tosi monta kertaa ruokapäiväkirja sairaalaan, ja siitä kyllä näki, että mä söin älyttömän paljon. Sairaalassa olin, koska ne yritti lihottaa mua siellä, mutta jos tarkkoja ollaan ni niitten 8 päivän jälkee painoin muutaman sata grammaa vähemmän ku sinne mennessäni! Söin kotona noina aikoina (ku painoin 45kg) monesti jopa pari lautasellista kunnon ruokaa ja sen jälkee viel jos olin tehny jotaa kakkuu tai vastaavaa, ni sitä viel noin ruokalautasellisen verran! Mut paino ei silti noussu! Aamupaino oli pahimmillaan 42 kiloo, oon 167cm... Mut aamupaino oli välil jopa 4 kiloo vähemmän ku illal!
No tänä kevään paino alko nousta yhtäkkii, 8 vkos 8 kiloo lisää!... Olin sit entisis mitois, n. 52kg... Muutin pois kotoo vapun aikoihin ja vähä sen jälkee painon hallinta alko oikeest ryöstäytyy käsist... :( Nyt painan 55-58kg(aamu- ja iltapaino)... Olin aiemminkii syöny sillei, et vaa pari kertaa päiväs ahminu oikee kunnol, mut nyt paino alkokii sen seurauksena nousta...
Poljen pyöräl joka päivä väh. 10 km ja nyt oon alkanu tekee sillee et paastoan päivän ja myöhään illalla syön sit sen päivän eestäkin. En syö mitää epäterveellistä, lähiaikoina oon syöny sillee kerran päiväs about 20 ruisleipäpalaa kerrallaan(!) tomaattien kera lisäks viel lautasellisen puuroo tai muutaman annoksen täysjyvämuroi ja omenan tai banaanin tai molemmat... En oksenna, mut aamul on taas paha olo ku on illal syöny nii paljo. Ei se sillo syödessä tunnu, mut sit aamul taas tuntuu siltä, et en syö enää mitää. Illal tuntuu kuitenki silt et pakko syödä et saa unta ja sit se menee "vähä" yli...
Aiemmin se saatto olla sen tyyppist bulimiaa et ahmin kauheest mut sit liikuinkin aika paljo, et kaikki varmast kulu, mut nyt ei oo tullu liikuttuu nii paljo. Aiemmin liikunta oli se, mist mä sain hyvän olon, nyt se on syöminen. Tai no en tiiä tuleeks siit nyt nii hyvä olo mut en vaa pysty lopettaa jos alotan. Siks en syökää ku kerran päiväs. Tiiän, tosi epäterveellist ja haluisin syödä säännöllisest, oon yrittäny, mut ei toimi. Haluisin et se liikunta veis taas syömisen paikan mun elämäs. Mut kertokaa jos teidän mielest mun pitäs hakee apuu tai jos tulee jotaa muuta mieleen...Jos joku nyt jakso lukee tän loppuu... ;)
Yritettiin 1½ vuotta lihottaa mua, mutta paino ei noussu, kai liikuin liikaa syömiseeni nähden, vaikka söin kyllä älyttömästi... Keväällä 2004 olin 8 päivää sairaalassa, koska ne luuli mun sairastavan anoreksiaa, vaikka oltiin viety tosi monta kertaa ruokapäiväkirja sairaalaan, ja siitä kyllä näki, että mä söin älyttömän paljon. Sairaalassa olin, koska ne yritti lihottaa mua siellä, mutta jos tarkkoja ollaan ni niitten 8 päivän jälkee painoin muutaman sata grammaa vähemmän ku sinne mennessäni! Söin kotona noina aikoina (ku painoin 45kg) monesti jopa pari lautasellista kunnon ruokaa ja sen jälkee viel jos olin tehny jotaa kakkuu tai vastaavaa, ni sitä viel noin ruokalautasellisen verran! Mut paino ei silti noussu! Aamupaino oli pahimmillaan 42 kiloo, oon 167cm... Mut aamupaino oli välil jopa 4 kiloo vähemmän ku illal!
No tänä kevään paino alko nousta yhtäkkii, 8 vkos 8 kiloo lisää!... Olin sit entisis mitois, n. 52kg... Muutin pois kotoo vapun aikoihin ja vähä sen jälkee painon hallinta alko oikeest ryöstäytyy käsist... :( Nyt painan 55-58kg(aamu- ja iltapaino)... Olin aiemminkii syöny sillei, et vaa pari kertaa päiväs ahminu oikee kunnol, mut nyt paino alkokii sen seurauksena nousta...
Poljen pyöräl joka päivä väh. 10 km ja nyt oon alkanu tekee sillee et paastoan päivän ja myöhään illalla syön sit sen päivän eestäkin. En syö mitää epäterveellistä, lähiaikoina oon syöny sillee kerran päiväs about 20 ruisleipäpalaa kerrallaan(!) tomaattien kera lisäks viel lautasellisen puuroo tai muutaman annoksen täysjyvämuroi ja omenan tai banaanin tai molemmat... En oksenna, mut aamul on taas paha olo ku on illal syöny nii paljo. Ei se sillo syödessä tunnu, mut sit aamul taas tuntuu siltä, et en syö enää mitää. Illal tuntuu kuitenki silt et pakko syödä et saa unta ja sit se menee "vähä" yli...
Aiemmin se saatto olla sen tyyppist bulimiaa et ahmin kauheest mut sit liikuinkin aika paljo, et kaikki varmast kulu, mut nyt ei oo tullu liikuttuu nii paljo. Aiemmin liikunta oli se, mist mä sain hyvän olon, nyt se on syöminen. Tai no en tiiä tuleeks siit nyt nii hyvä olo mut en vaa pysty lopettaa jos alotan. Siks en syökää ku kerran päiväs. Tiiän, tosi epäterveellist ja haluisin syödä säännöllisest, oon yrittäny, mut ei toimi. Haluisin et se liikunta veis taas syömisen paikan mun elämäs. Mut kertokaa jos teidän mielest mun pitäs hakee apuu tai jos tulee jotaa muuta mieleen...Jos joku nyt jakso lukee tän loppuu... ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tulin tälle palstalle kattoon josko uskaltaisin kirjottaa omasta "taudistani" ja yllättäen eka viesti jonka luin oli samasta asiasta..!
Mulla ei oo ollu mitään tauteja (kilpirauhasen vajaatoimintaa tms.) mutta mulla on sama ongelma, että päivän aikana pystyy oleen suhtkoht normaali syömisten kanssa, mutta sitten illalla siitä tulee ihan hullua. Tiedän sen joka kerta etukäteen kun se alkaa ja tiedän katuvani ja vihaavani itteeni sen jälkeen niin paljon, että oksettaa ja tukehduttaa ja itkettää ja tuntuu ettei millään oo enää mitään väliä, mutten silti oo ikinä oksentanu tai käyttäny mitään ulostuslääkkeitä tai vastaavia.
"Ihanaa", että jollain on samaa vaikka tiedän ettei me olla TODELLAKAAN ainoita.. Syödessä se ruoka maistuu vaan niin sairaan hyvälle ja tekee mieli lisää eikä edes huomaa kun maha turpoo ihan yli ja jos alkais ajatteleen nin tuntuis, että halkee ja sattuu vaan, mutta sehän lisää intoo! Mulla ainakin tieto siitä, että nyt se meni taas kerran yli saa mut ahmiin vaan lisää, koska ajattelen, ettei sillä enää mitään merkitystä oo. Oikeesti sillä olis, mutten ajattele enää siinä vaiheessa selkeesti.
Jos oon jotenkin onnistunu estään ahminnan, olo on sata kertaa parempi seuraavana päivänä ja sillon illallakin, kun ei tarvi mennä nukkuun silmät turvonneina. Mut se on se pieni halu, joka saa mut sen tekeen ja se on mun viholliseni! Mulla on masennusta ja sellasta muuten, mutta se ilmenee juuri syömishäiriönä.. Vituttaakin vaan ajatella asiaa ja se kuitenkin hallitsee mun elämää aivan täysin. Pitäis lopettaa ja saada itsetunto tai järki takas, mut kun se ei vaan oo niin helppoo... Oon heittämässä elämääni hukkaan ja tiedän sen, mutta jokin ei anna pelastuksen tulla. Se oon minä itse, mut tää on varmaan joku keino saavuttaa jotain huomiota tai jotain.. tuntuu vaan niin sairaalta. Mietin vaan aina, et miksei mulla voi olla normaalin hyvää itsetuntoo ja tietäisin, mitä olen ja haluan. Ei tarvi mitään ihmejuttuja. Haluan olla normaali!!
Kertokaa muutkin ajatuksistanne.. ne on arvokkaita.
Harvinaisen tylsää tekstiä!