I
Olet ollut minulle rakas,
nyt ja elämäni ikuisuuden
ennen sitä.
Miksi sitten sieluni etsii
mahdollisuutta unohtaa nimesi
ennen
kuin on sen kuullut?
II
Toin sinut tänne, missä on hiljaista.
Olet tottunut siihen, että olet tärkeä.
Nyt, täällä, tärkeys vain katsoo perääsi.
Et kuule mitään, millä olisi väliä.
Mutta pysähdy edes sekunniksi, pyydän.
Korviisi soi vereni kulku ja minä olen
se, johon voit nojata.
III
Unohdin itseni ikävään.
Ei sitä olekaan.
Siksi en löydä takaisin.
Tänään muistin sen.
Hassu valo.
Asui silmissäsi.
Voisitko raottaa niitä?
Olet ollut minulle rakas,
nyt ja elämäni ikuisuuden
ennen sitä.
Miksi sitten sieluni etsii
mahdollisuutta unohtaa nimesi
ennen
kuin on sen kuullut?
II
Toin sinut tänne, missä on hiljaista.
Olet tottunut siihen, että olet tärkeä.
Nyt, täällä, tärkeys vain katsoo perääsi.
Et kuule mitään, millä olisi väliä.
Mutta pysähdy edes sekunniksi, pyydän.
Korviisi soi vereni kulku ja minä olen
se, johon voit nojata.
III
Unohdin itseni ikävään.
Ei sitä olekaan.
Siksi en löydä takaisin.
Tänään muistin sen.
Hassu valo.
Asui silmissäsi.
Voisitko raottaa niitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mietin näitä jo eilen. Jokin niissä on, sellainen.. yksin rakastamisen tuska, toisen välinpitämättömyys. Tiedä onko niin, mutta sellainen tuli mieleen.
Luulen että jään miettimään näitä vielä :))
:) Runoista ottaa jokainen itselleen sen, minkä haluaa ja tarvitsee. Kiitos mietinnöistä! Lähellä kävit.
I
Rakkaus katosi
hiekan pölyyn -
jäi vain kaipaus,
jonka jälkeen sielusi
huutaa nimeäni.
II
Hiljaisuuteen pakenimme,
emme löytäneet edes
siellä toisiamme.
Vain katseet kiertävät,
pysähtyä ei voi -
pysähdys satuttaa.
III
Ikävään unohduit,
tielle tuntemattomalle -
valon alle,
enkä minä voi enää
auttaa silmiäsi avaamaan.
Näyttääpä synkältä tulevaisuus. Mitenkäs sitä tuli näin pimeään jouduttua? :) Kauniit ovat vastineesi, sydämeen koskevat. Kiitos niistä. Ja kaniin valonvälkkeistä päivää!