halusin vain kertoa teille että vietämme rakkaammekanssa pääsääntöisesti ihanaa ja rauhaisaa kotielämää ja olen siitä hyvin tyytyväinen. aikanani pitkään sinkkuelämää viettäneenä ja baareja/bileitä kyllästykseenasti kiertäneenä. jo hetkellisesti kerkesin jopa tuskastua ja melkein toivoni menettää et sitä ihanaa ja oikeaa naista ei löydykkään.. mutta sitten kerran hän minut löysi ja olen siitä ikuisesti onnellinen:) niin että miten muilla? oletteko jo tunteneet epätoivoa sen oikean löytämisessä? ja sitten kuitenkin pitkän odotuksen jälkeen hän saapui elämäänne?
ihana kotielämä
onnellinen:)
71176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luulin tosi kauan etten saa sitä ikinä viettäkään, kunnes ihana tyttöni tuli ja rakastin sitä elämää enemmän kuin mitään. Ajattelin aina, että toivottavasti ei koskaan enää tarvitse sinkkuelämään palata. Nyt istun tyyöpaikalla darrassa, yksiöön muuttaneena ja bailaan vapaa-ajan ja mietin löydänkö enää ikinä ketäään. Tyttöni nimittäin jätti mut kahden vuoden jälkeen. Naiset, vaikka joskus olisi vaikeaa, niin pitäkää rakkaastanne kiinni. Menkää vaikka heti tänään ja ostakaa kukkia ihan vaan siitä syystä että toinen on siinä. Niin mäkin tekisin, jos en olisi menettänyt elämäni rakkainta ihmistä...
elämääni vaan ei vielä kotielämääni, eikä hän sinne tahdokaan, vaan pitää minua jännityksessä ja käsivarren mitan päässä irti itsestään. Olen osaani onnellisena tyytynyt, sillä en halua muuta kuin parhaan ja sitä hän todellakin on.
Epätoivo purkautuu aina pienemmäksi, mitä enemmän alistun kohtalooni enkä taistele vastaan. Kohta se on varmaan käytetty aivan kokonaan ja voin alkaa nauttia ihan elämästäkin. Hyvästi Rakas...mene vaan.
Entäs kun toinen ei halua yhteistä kotielämää? Salailun takia pitää asua erillään ja koska hän on niin kiireinen, niin yhteistä aikaakin on vähän. Silti olen niin kovin rakastunut juuri häneen. Toivoisin vaan, että saisin olla hänen kanssaan hieman useammin ja enemmän :-(
ja kun jokainen meistä ymmärtäis,miten kaikkia asiat helpottuu kun puhuu toiselle asioista.Aina ei kannata olettaa,että toinen tajuaa kaiken jos mistään ei olla puhuttu.
Minä odotan tässä että eräs aivan älyttömän ihana aikuinen nainen,edes sen vertaa soittelis,että voitais nähdä ja jutella asioista...Jotenkin tuntuu,että saan odottaa loppuelämän sitä,vaikka tiedän että meillä on paljon tunteita toisiamme kohtaan ja kyllä hänelläkin on.
Näinkun jatkuu vielä hetken,ei tule yhteistä kotia ikinä...
sun numeron numerotiedustelusta, kerro nimesi niin soitan sulle heti välittömästi
olen onnellinen puolestanne. nauttikaa olostanne.
itse olen ollut sinkkuna todella pitkään, vuosia. en edes muista miten ihanaa on, kun toinen on lähellä: suutelee ja pitää hyvänä. toivottavasti minäkin vielä löydän sen oikean naisen, joka oikeesti välittää ja rakastaa minua ja minä häntä.
Minä myös vailla sellaista kotielämää. Haluaisin jo löytää oman ihanaiseni jostain, mutta mistä? Yksinolo alkaa tuntua mälsältä. Kirjoittelisitko?