...niin... johan siitä olikin taas aikaa ja nyt viikonloppuna sitten taas tuli: iso kohtaus yöllä. Vierellä oli ihminen joka ei ollut koskaan nähnyt kohtausta ja joka ei asiasta tiennyt mitään, eikä myöskään ymmärtänyt. No, onneksi oli edes joku. Aamulla sitten kerroin hänelle, kun hän asiaa ihmetteli kovin... Olo oli outo, sekava, surullinen, itkuinen... kaikkea mahdollista... jälleen otettiin takapakkia... MIKSI?? MIKSI?? Minä haluaisin niin kovin elää normaalia elämää, pelkäämättä mitään.. Teksisi niin mieli huutaa ja kovaa... Tämä on niin väärin!!!!
tuli taas...
willis*
6502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olen pahoillani!
Onneksi et ollut yksin ja onneksi selvisit siitä! Toivottavasti neurologisi keksii jotain, jolla tilanteesi korjaantuu!
Voimia sinulle ja myös läheisellesi - me jaksetaan kun on pakko, ja voitetaan tämä typerä tauti!
No ei kai taudissa mitään typerää ole, vaan jokin muu sana varmaan kuvaisi sitä paremmin. Epilepsia on varmaan taakka ja rasitus, mutta ei typerä mielestäni. Ajattelin vaan, kun typerän vastakohta on viisas tai jotain sellaista ja itse en ainakaan haluaisi leimata edes sairastamamaani tautia typeräksi.
*Voitetaan tämä viisas sairaus, johon ei ole aina edes parannuskeinoa, mutta varmasti helpotusta on saatavissa... äh, perkele, on tämä saatanan typerä sairaus kuten kaikki muutkin, ei tämä paska sairaus teeskentelelemällä viisaaksi muutu*
Yhteenveto: Voi räkä ja häkä ja oikeasti käy sääli jokaista, joka joutuu kokemaan kohtauksen ja sen aiheuttaman tuskan ja hämmennyksen. Se mikä ei tapa, niin kasvattaa
oot kyllä ihan ykkönen, olispa kiva nähdä kun kirjottelet viestejäsi
Se auttaa ainakin hetkeksi.
En voi muuta kuin toivoa ettei enään
lääkityksesi pettäisi sinua ja tiedän
tarkkaan pettymyksen tunteesi :(
Päivä kerrallaan niin kyllä se siitä
ja jos kohtaukset jatkuu niin
Neurologin juttusille.
Arvaappa kuinka montaa kertaa olen sanonut,että nyt se saatna tai perk..* taas tulee,kun kohtaus on taas tullut muutama viikko edellisestä.Olen ajatellut etteikö tämä ikinä lopu ja eikö lääketasapainoa saada myöskään kuntoon.Mieheni sanoi kerran,että pyydä jotakin muuta kuin perk..*:)Pitää sitä yrittää joskus vähän keventää tunnelmaa,alko jo naurattamaan.
Olen saanut jäähallissa ison kohtauksen,oli mies ja 11v.veljenpoika (kummipoika)mukana.Poika ei ollut nähnyt ikinä sellasta,olin aikonut kertoa hänelle,mutta en ollut saanut kerrottua aikasemmin.Jälkeenpäin puhuttiin asiasta,tietenkin oli säikähtänyt.Mutta pelin kattomista ei häirinnyt.Ja aina on lähtenyt mukaan, kun olen kysynyt.Huuda sinäkin vaan,jos se helpottaa.Voimi sulle!
Kiitos vaan teille kaikille jotka jaksatte aina kannustaa ja kannustaa! Saatte uskoa, että minä huudan ja kovaa aina kun "selviän" kohtauksesta. Se on niin iso järkytys, koska niitä niin harvoin tulee! Nyt todella toivon taas, että pääsen muutaman hetken eteenpäin ja saan elää täysillä!! Viikkohan tässä menikin taas ihan sekavassa mielen tilassa ja mieli maassa.