En ole ihan varma johtuuko tämä siitä, etten omaa paljonkaan ystäviä vai siitä, että nyt vain satun olemaan maailman kyynisin ihminen.
Mutta ovatko muut yksinäiset huomanneet itsessään katkeruutta ja vihaa? Itse nimittäin olen huomannut, että minussa on kamalasti vihaa ja raivoa monenlaisia asioita kohtaan. Eilen oli yhtäkkiä sellainen tunne että olisin voinut mennä johonkin pellolle huutamaan kurkku suorana ja kiemurtelemaan ja sätkimään raivosta.
Tuntuu, että olen kamala ihminen mutta kukaan ei tiedä sitä. Olen jotenkin niin kyyninen kaikkea kohtaan. Esimerkkejä: Olen kuullut, että eräs "entinen" (emme ole nähneet n. kolmeen vuoteen, välillä mailailemme) ystäväni on kihloissa jonkun ilmeisen juntin kanssa. On naurettavaa mennä kihloihin nuorena ja ollenkaan koska kuitenkin erotaan. Jostain syystä olen kauhean katkera ystävälleni vielä, vaikka viime tapaamisesta on jo vuosia. Hän käyttäytyä pitkän aikaa minua kohtaan omituisesti kun olimme vielä kanssakäymisissä. Välillä vihaan häntä ja ihmettelen mitä hänen poikaystävänsä oikein näkee pojannäköisessä naisessa ja vihaan heitä molempia, odotan että he eroavat.
Kaikenlainen romanttinen lällyilyä inhottaa minua, ihmisten rakkaudenosoitukset ja kaikki siihen liittyvä saa minut vihaiseksi ja minua inhottaa. Kun näen jossain raskaana olevan naisen ajattelen, että mitä hän itsestään luulee. Hän luulee, että kaikkia hänen tuttujaan kiinnostaa hänen raskautensa, hän on ylpeä vatsastaan. Vihaan häntä vaikken tunne.
Vihaan pariskuntia kaupungilla ja vielä enemmän vatsasta vääntää jos näen jonkun nuolemassa toisiaan julkisella paikalla. Luulevatko he että muita kiinnostaa? Jotkut rumat, naurettavat ämmät vielä luulevat että me muut naiset katselemme heidän miehiään vaikka miehet ovat mitäänsanomattoman näköisiä.
Välillä myös oikein pahaa tekee kun lukee lehdestä kaikenmaailman paskasta mitä maailmalla tapahtuu. Eniten raivostuttaa kun kaikenmaailman pedofiilit, kiduttajat ja siat kiusaavat viattomia lapsia. Tekisi mieli oksentaa. Ulkonakin kaikki vain sikailevat, kusevat kaduille, läträävät viinalla ja luulevat sen näyttävän fiksulta.
Että minä VIHAAN!
Kiitos kun sain purkaa.
Mutta ovatko muut yksinäiset huomanneet itsessään katkeruutta ja vihaa? Itse nimittäin olen huomannut, että minussa on kamalasti vihaa ja raivoa monenlaisia asioita kohtaan. Eilen oli yhtäkkiä sellainen tunne että olisin voinut mennä johonkin pellolle huutamaan kurkku suorana ja kiemurtelemaan ja sätkimään raivosta.
Tuntuu, että olen kamala ihminen mutta kukaan ei tiedä sitä. Olen jotenkin niin kyyninen kaikkea kohtaan. Esimerkkejä: Olen kuullut, että eräs "entinen" (emme ole nähneet n. kolmeen vuoteen, välillä mailailemme) ystäväni on kihloissa jonkun ilmeisen juntin kanssa. On naurettavaa mennä kihloihin nuorena ja ollenkaan koska kuitenkin erotaan. Jostain syystä olen kauhean katkera ystävälleni vielä, vaikka viime tapaamisesta on jo vuosia. Hän käyttäytyä pitkän aikaa minua kohtaan omituisesti kun olimme vielä kanssakäymisissä. Välillä vihaan häntä ja ihmettelen mitä hänen poikaystävänsä oikein näkee pojannäköisessä naisessa ja vihaan heitä molempia, odotan että he eroavat.
Kaikenlainen romanttinen lällyilyä inhottaa minua, ihmisten rakkaudenosoitukset ja kaikki siihen liittyvä saa minut vihaiseksi ja minua inhottaa. Kun näen jossain raskaana olevan naisen ajattelen, että mitä hän itsestään luulee. Hän luulee, että kaikkia hänen tuttujaan kiinnostaa hänen raskautensa, hän on ylpeä vatsastaan. Vihaan häntä vaikken tunne.
Vihaan pariskuntia kaupungilla ja vielä enemmän vatsasta vääntää jos näen jonkun nuolemassa toisiaan julkisella paikalla. Luulevatko he että muita kiinnostaa? Jotkut rumat, naurettavat ämmät vielä luulevat että me muut naiset katselemme heidän miehiään vaikka miehet ovat mitäänsanomattoman näköisiä.
Välillä myös oikein pahaa tekee kun lukee lehdestä kaikenmaailman paskasta mitä maailmalla tapahtuu. Eniten raivostuttaa kun kaikenmaailman pedofiilit, kiduttajat ja siat kiusaavat viattomia lapsia. Tekisi mieli oksentaa. Ulkonakin kaikki vain sikailevat, kusevat kaduille, läträävät viinalla ja luulevat sen näyttävän fiksulta.
Että minä VIHAAN!
Kiitos kun sain purkaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olipas tekstiä:D
Ja vihaa. Hi. Kannattais oikeesti mennä sinne pellolle ja huutaa.
Ymmärrän kyllä jokaisen tunteesi, mut anna niitten ihmisten vaan olla. Kaikkien niitten jokka mainitsit ja ne muut kymmenet. Miten ihmeessä ne sun elämään vaikuttaa, vaikka tekisivät mitä tai ajattelisivat kuinka vaan. Ja anna niille sun tunteille tilaa. Ja viimeisessä kappaleessa osuit kyllä asian ytimeen.
Kokeile joskus- hymyile sille mitä eniten vihaat. Elikkäs kun seukki kerran raskaana oleva nainen tulee vastaan niin hymyile sille. Sekin on vaan ihminen. Niinkuin sinäkin:)
Ai että pitäisi hymyillä sille mitä vihaa?
Todella hyvä neuvo! Tuommonen elämän ohjenuora tulee vielä pelastamaan maailman!
Seuraavan kerran kun näet pedofiilin, mummonpotkijan tai eläinrääkkääjän niin h-y-m-y-i-l-e sille!
Mitä jos ihastuisit ja rakastuisit? Olisitko silloinkin veemäinen? Juoksisit melkeinpä karkuun ja sanoisit "lopeta tollaset lässynläät", jos toinen ottaisi sua kaupungilla kädestä kiinni, antaisi suukkoja? Haluaisitko sä mennä kihloihin?
No minä en pidä kihlausta missään arvossa, mielestäni se on vain sormus sormessa eikä mitään muuta. Vähän sama avioliiton kanssa, se on paperi ja sormukset, ei mitään muuta. Mielestäni on uskomattoman naurettavaa kun jotkut kuvittelevat, että paperit ja sormukset muuttavat suhdetta jotenkin läheisemmäksi. Itse en haluaisi kihloihin vaikka mahdollisuus tulisikin koska se on mielestäni täysin turhanpäiväinen asia.
En itsekään ole kihloissa/naimisissa mutta sun kirjotuksesta paistaa niin pahasti läpi KATEUS!!
Ei ehkä juuri sormuksista/sitoutumisesta mutta ONNELLISUUDESTA. Jos joku muu on onnellisempi ja haluaa myös sen näkyvän ulospäin niin pidät häntä ällönä? Pitääkö kaikkien vihata kaikkia ja olla mahdollisimman onnettomia?!
Olen varmasti katkeroitunut ja masentunut ja vaikka mitä, joten siinäkin on osasyy siihen, miksi vihaan ja halveksin ihmisiä.
Kuitenkin olen yksinäisyydessäni ehtinyt paljon myös funtsimaan asioita ja lukemaan ja joutunut päätymään siihen lopputulokseen, ettei elämässä ole mitään elämisen arvoista ja, että ihminen on täysin elinkelvoton luomakunnan oikku. Parasta, mitä ihminen voi tehdä on itsemurha. Valitettavasti en itse vielä ole siihen kyennyt.
Eniten vihaan kaikkia näitä tyhmiä ja kaksinaismoralistisia insinöörejä ja lääkäreitä sun muita, jotka "elävät täysillä" ja "rakastavat" elämää ja lapsia ja luontoa ja kaikkea, mutta silti täysin tietoisesti osallistuvat täysin palkein maailman ja ihmiskunnan tuhoamiseen.
...että ihminen on aika turha olento.
Siis kuvittele, ihminen on jo tähän mennessä tappanut yli 90 % koko maailman eläinlajeista.
Tää ois oikea paratiisi ilman ihmistä. Täällä ois kaikkia mammutteja ja muuta mukavaa, eikä ne koskaan tuntis mitään paskafiiliksiä, kuten yksinäisyyttä.
Ne vain söis, lisääntyis ja kuolis. Ja ois onnellisia.
Tervetuloa pikku-Amerikkaan!
Jenkkikulttuurin riemuvoittu ja minä itse kultturi juurtunut Suomeen....
Viimeisien vyuosikymmenten aikana Suomesta on tullut 2.luokan sivistysmaa...
Ihmiset ovat sikoja...käytös
Minä itse lähden täältä pois ensi vuonna....
Kauan sitä on odotettu.
Hyvästi Suomi....
(eikä tule ikävä)
"maailman kyynisin ihminen"
Aina on joku syy taustalla.
SYYN JA SEURAUKSEN LAKI.
TUTKI MENNEISYYTTÄSI ; NIIN LÖYDÄT VASTAUKSEN.
TUTKI MILLOIN 1. KERRAN SE ALKOI....
Mihin päin maailmaa olet lähdössä? Suomi on kyllä äärimmäisen jäykkä maa. Itse huomasin Brasiliassa käydessäni, että ihmiset ovat sata kertaa rennompia, ystävällisempiä ja mukavampia. Ostoskeskuksessa toisia ihmisiä ei tuijotella, kaikki on paljon vapautuneempaa. Toisiin ihmisiin ei suhtauduta niin kuin oltaisiin juuri ryömitty puskasta ihmisten ilmoille ihmettelemään. Suomessa kun menet kauppaan niin kassajonossa varmasti mammat tarkastelevat ostoksiasi ja ulkomuotoasi vaikkei ihmeellisen näköinen ihminen olisikaan. Joku on aina tuijottamassa.
Minunkaan mielestäni tässä elämässä ei ole mitään elämisen arvoista enkä voi ymmärtää ihmisiä joiden mielestä elämä on ihanaa. He ovat ilmeisesti huumeissa. Minulla ei ole tulevaisuudelta mitään odotettavaa. Usein mietin miksi edes synnyin, voi kun en olisi.
Toinen juttu mikä ihmetyttää on ihmiset jotka hokevat, että "täytyy elää tässä ja nyt"/"täytyy elää tässä hetkessä". Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Ihminen joka kykenee elämään juuri nyt, tässä ja nyt on joko lapsi tai idiootti, koska kukaan normaali täysikasvuinen ihminen ei sellaiseen kykene. Mietimme koko ajan joko tulevaa tai mennyttä.
Siksi, osaksi Saksalaista verta omaavana en ole koskaan Suomessa viihynytkään (kulttuuri).
Suomen valtaa jenkki-roskakultuuri.
Siksi olenkin lähdössä ensi vuonna pois täältä...
CARPE DIEM
Elämä on tässä ja nyt.
"Menneisyydelle et voi mitään, Huomista ei ole. Elä siis tätä päivää."
=)
tuttua on. yksinäisyys tekee katkeraksi ja vihaiseksi. minäkin vihaan.
Voiko viestistäsi kenties lukea asioita kuten.... :)
* Haluaisit löytää miehen ja seurustella? (miksi olisit kateellinen entisellesi...)
* Kaipaisitko vähän romantiikkaa ja hellyyttä :) ? (voisiko sua inhottaa muiden romanttinen lällyily, koska joudut kohtaamaan sitä muilla, mitä kaipaisit omalle kohdallesi)
* Haluaisitko lapsia ja perhettä? (Kerroit, että et pidä raskaina olevista naisista...onko heillä jotain mistä olet paitsi vielä?)
* Vihaatko jotain vääryyttä, jonka joku on sulle tehnyt joskus, tai toivotko lisää valonpilkahduksia elämääsi? (Miten muuten osaisit ottaa osaa noin hyvin maailman epäoikeudenmukaisuuksiin :)
Kirjotuksesi oli varsin inhimillistä tekstiä. Osittain yksinäisenä ihmisenä tunnen joskus heikkoina hetkinä samoin. Mutta se menee ohi ja positiivisempia ajatuksia tulee tilalle. Yksinään omat ajatukset tuntuvat kummallisilta, mutta kun niitä pääsee vertailemaan muiden ihmisten kanssa, huomaa että muut ihmiset ovat yhtä "vajaavaisia", virheellisiä ja herkkiä kuin itse on. Yksinäisyys saa asiat tuntumaan vaikeimmilta kuin mitä ne ovat.
Lääkärinä ;) määrään sulle reseptiksi muiden ihmisten parissa olemista (kahvilassakäyminen vaikka yksinkin, kävelylenkkejä ihmisten ilmoilla, yhteydenpitoa vanhempiin, sukulaisiin ja tuttaviin vaikka tuntuisi siltä ettei siinä ole mitään järkeä. Noh, yleensä siinä on järkeä :), reseptin lääkkeet on noudettava välittömästi ja lääkkeitä on nautittava useamman kerran päivässä ja mieluiten muiden seurassa (Ei nesteen kera missään nimessä ;)
No eiköhän se ole ihan päivänselvää, että surulliseksi ja katkeraksi tässä itsensä tuntee kun itse on yksinäinen eikä koskaan ollutkaan mitään meininkiä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Perhettä en sentään vielä halua, ihan rehellisesti se raskaisiin naisiin kohdistuva viha johtuu siitä, että minulla on vankka käsitys, että he pitävät itseään erinomaisina ihmisinä. Olen vain usein lukenut juttuja, miten etenkin tuoreiden äitien mielestä esim. nainen ei ole normaali jos hän ei halua lapsia ja lapsettomat ihmiset eivät tiedä oikeasta elämästä mitään. Nuo olivat melkein suoria lainauksia eräästä lehdestä. Kaiken maailman tulisi pyöriä paksuna olevan naisen ympärillä, kaikkien tulisi olla kiinnostuneita pennun potkuista ja syntymän jälkeen hampaiden kasvusta ja paskavaipoista!
Ja taas alkaa kiukku kasvaa, perkele!
Sun kirjoituksesta sai todella itsekeskeisen kuvan!
Että miten voit vihata esim pariskuntia kaupungilla,"mitä he oikein luulevat olevansa" tai raskaana olevia," mitä he kuvittelevat olevansa".. Onko lauseissa mitään järkeä kun alat miettiä asiaa?!!
Ihan kun raskaana oelva nainen näyttäisi kaikista maailman ihmisistä JUURI SINULLE että hän saa vauvan? Miksi kadulla vastaantuleva pariskunta miettisi jotain sinusta kun kävelet vastaan? Eikö ihmiset saa kadulla kävellä minkä näkösinä ja kenen kanssa tahansa,ajattelematta että "olen parempi kun minulla on puoliso" "olen parempi kun minulla on vauva ja sinulla ei"
Mä en ainakaan mieti juuri ketään vastaantulevaa,en hyvässä enkä pahassa.
Hei,ja lopuksi vielä,maailma ei pyöri sinun ympärilläsi!