Mitä mä teen? Seurustelin kesästä asti yhen "ihanan" kundin kans,eli puolisen vuotta. Mutta sit eräänä lauantai-iltana tää kundi petti mua, mun NS. "kaverin" kans. Siitä lähtien ne on tutustunut toisiinsa ja ovat tällä hetkellä yhessä. Mä rakastin ja rakastan edelleen tätä kyseistä kundia ihan helvetisti!!! En oo ketään rakastanu koskaan niin paljon, ku tätä ihmistä!!!
Mä voisin jopa antaa anteeks sille sen pettämisen!Mun elämässä ei oo enää mitään intoo. Mun tekee niin helvetin pahaa nähä ne YHDESSÄ! Mä en haluu että ne on onnellisia. Oon ehkä omahyvänen kusipää, ku ajattelen näin...Mä en tuu koskaan selviämään tästä!!
Jos teillä on omakohtaisia kokemuksia, niin kertokaa mitä te ootte tehny tässä tilanteessa? Mun viikot ja viikonloput on nykyään yhtä tyhjän kanssa!! Oon niin masentunut, ja itken vaan koko ajan...
Onko mitään keinoa miten voisin yrittää saada sen miehen takaisin?
Tai miten saisin sen taas rakastumaan itteeni?
Mä tahtoisin yrittää erottaa ne!
Mutta miten?
Miten kauan yleensä kestää suhteessa se "alkuhuuma"?
Nyt mulla on taas se vaihe, että en löydä sitä ihanaa kundia kuka OIKEESTI välittää ja rakastaa ja kunnioittaa mua.
Mä sekaannun aina vaan niihin petturi-kusipäihin..
Mä en jaksa enää...
Mä voisin jopa antaa anteeks sille sen pettämisen!Mun elämässä ei oo enää mitään intoo. Mun tekee niin helvetin pahaa nähä ne YHDESSÄ! Mä en haluu että ne on onnellisia. Oon ehkä omahyvänen kusipää, ku ajattelen näin...Mä en tuu koskaan selviämään tästä!!
Jos teillä on omakohtaisia kokemuksia, niin kertokaa mitä te ootte tehny tässä tilanteessa? Mun viikot ja viikonloput on nykyään yhtä tyhjän kanssa!! Oon niin masentunut, ja itken vaan koko ajan...
Onko mitään keinoa miten voisin yrittää saada sen miehen takaisin?
Tai miten saisin sen taas rakastumaan itteeni?
Mä tahtoisin yrittää erottaa ne!
Mutta miten?
Miten kauan yleensä kestää suhteessa se "alkuhuuma"?
Nyt mulla on taas se vaihe, että en löydä sitä ihanaa kundia kuka OIKEESTI välittää ja rakastaa ja kunnioittaa mua.
Mä sekaannun aina vaan niihin petturi-kusipäihin..
Mä en jaksa enää...
Vastaukset 4
Vanhimmat
...Tosi ikävää..
Teki oikeesti pahaa lukee...
Mä en VALITETTAVASTI osaa auttaa koska tyttöä ei ole vielä ollut mutta epätoivossa mä en ole...=)
Masentumisesta mulla on vähän liikaakin kokemusta ja ihan turhista asioista (muttei valittettavasti TUOSTA "aiheesta") joten en voi muuta kun YRITTÄÄ edes vähän sua piristää ja jaksamaan eteenpäin...
Tärkeintä että elämä ei oo päättyny....mun mielestä..
Jos SE nyt päättyisi ei olisi MITÄÄN. Ajattele.
Kuinka paljon sulla VIELÄ on.. vaikkei se miltään tuntuisikkaan...tosiaan...mä en tiedä miltä susta tuntuu mut varmaan tosi pahalta ja tää sun auttaminen varmaan on sun mielestä ihan turhaa...mut...
Mä en sallisi yhdenkään ihmisen olevan surullinen MISTÄÄN kun ite oon niin paljon ollu vaan kaikesta turhasta ja toivon oikeesti että sä selviät....tai luotan siihen ja toivon....
Lue vaikka nuo jos ne edes -jotenkin- vähänkin auttais...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=106&conference=639&posting=20500000000282450
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=106&conference=639&posting=20500000000286926
Älä vietä surullista joulua tämän takia...olet sentään elossa...se on tosi paljon..hyvää talvea!!
No itellänikään ei varsinaisesti tosta oo kokemuksia. Mut kyllä teillä varmaan oli yhteisiä hyviäkin muistoja, sä voit ajatella niitä ja maistella muistoja teistä vaikka kipeeltäkin se voi tuntua. Sulla sentään on ollut joku. Me joilla ei oo ollut ketään, niin me oksennetaan joka päivä tyhjyys ulos ja harmitellaan kun ei päästä kunnolla kontaktiin toiseen sukupuoleen. Niin se vain on...Elämä on munkin mielestä välillä(ehkä joskus liian usein) raastavaa. No ehkä se sit kasvattaa...
Toi oli surullista luettavaa.. mulle on myös käynyt noin tosin me oltiin yhdessä useampi vuosi. Se toinen mies ei ollut onneksi mikään paras kaverini eli en sentään menettänyt muuta kuin naiseni. Selvisin siitä keksimällä itselleni muuta ajateltavaa, harrastuksia ja ravamaalla baareissa naisia iskemässä. Sitä teen vieläkin kun en ole mitään pysyvää löytänyt enkä ehkä edes haluakkaan enää löytää. Yksi murskatappio riittää mulle ja sitäpaitsi sinkkuna olo on aika mukavaa! Kyllä sä tuosta vielä selviät!
mä en tajuu miten jotkut pystyy johonki tollaseen?
sä oot kuiteskin yllättävän urhee mä oisin lopullisesti pirskleina jos menettäisin sekä jätkäni että ystäväni..
mulla oli vähän pientä kipinää yhen jätkän kans ja sit näin sen toisen muijan kans...valitin sille ihan törkeesti ja se ymmärsi et mä todella rakastan sitä.siitä lähtien ollaan oltu onnellisina yhdes ja luotan kyseiseen jätkään täydestä sydämestäni..tänään löhöttiin tos sängyl ja yhen asian yhteydes tuli ilmi et se haluu olla mun kans pitkään jatkossakin..
toivottavasti tää ei saanu sulle vaan pahempii tunnelmii.
tarkotuksena oli kertoo että maailmas on miehii jotka välittää..ja sun vaan tarttee löytää se..anna "ystäväs" pitää se mies..pahaahan se tekee ajatella niitä mutta minkäs teet..?tuskin sä niitä erotettuakaan saat..