Ehkä miehenne kertovat teille, kuinka ihania olette, mutta kukaan (tai ainakaan kovin moni) mies OIKEASTI diggaa lihavia naisia! Jos rinnakkain seisoo vaikkapa 170/55 tai 170/105 (cm/kg) naiset, luulenpa, että 99 % miehistä valitsisi ensinmainitun.
Itse olen painanut kerran 75 kg (olen 166 cm) ja siinä vaiheessa kukaan mies ei ollut minusta kiinnostunut. Kun palauduin jälleen normaalipainooni (n. 58 kg, en siis langanlaiha ole!) on taas mieskandidaatteja riittänyt.
Itse olen painanut kerran 75 kg (olen 166 cm) ja siinä vaiheessa kukaan mies ei ollut minusta kiinnostunut. Kun palauduin jälleen normaalipainooni (n. 58 kg, en siis langanlaiha ole!) on taas mieskandidaatteja riittänyt.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Miksi sitten ylimääräistä läskiä pitäisi pitää kauniina? Eihän se ole pienissäkään määrissä tervettä, tarkoitan siis normaalipainon yli meneviä kiloja. Ihmisvartalolle ylipaino ei ole normaalia. Siksi normaalipainon rajoissa oleva vartalo on myös kaunis. (Kummasti näille 100-kiloisille naisillekin mieluisin on hoikka ja urheilullinen, komea mies...ei sitten itsekään hyväksytä niitä ylimääräisiä kiloja partnerilla.)
Mä olen nimittäin ollu kaikenkokoinen ja miehiä on aina riittäny....reilusti yli satakiloisenakin.
Aika tärkeää on että omistaa aivot.
Väsyttää jo nuo tuollaiset väitteet! Olen tämän jo saanonut useaan kertaan ja sanon vielä kerran:kyllä se kokonaisuus ratkaisee tässäkin asiassa, jos sitä pää pystyssä ne kilonsa kantaa ja uskaltaa rohkeasti olla oma, upea itsensä, niin ei tartte tulla selittämään etteikö vastakkaista sukupuolta kiinnosta. Ulkonäkö vaikuttaa varmasti jossain määrin ja tottakai on olemassa miehiä joita lihava nainen suorastaan yököttää, mutta tämähän on vapaa maa! Jos itselläsi kysyntä loppui kun lihoit, niin eihän se hyvä ihminen sitä tarkoita, että näin olisi kaikkien kohdalla.
upeutta nyt kuitenkin on vaikea havaita 60 kilon laardikasan alta asennoista riippumatta. Ja tämän miehetkin useimmiten havaitsevat.
Se onko pää pystyssä vai hieman etukenossa tuskin vaikuttaa tähän tosiseikkaan.
En myöskään ymmärrä, mitä Suomen demokraattinen valtiomuoto tähän kysymykseen liittyy...?
Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa, jonka ns. flaksi oli 75 kiloisena huomattavasti vaatimattomampi. Itselläni on täysin samansuuntaiset kokemukset.
Itse olen 160/75 eikä miehistä todellakaan ole pulaa vaikka olen erittäin nirso!
Mietipä tilannetta, että olisit ollut tosi lihava, ja sitten laihtuisit huomattavan määrän. Yhtäkkiä kaikki miespuoliset tuttavasi, jotka eivät aikaisemmin noteeranneet sua mitenkään (kaverina korkeintaan), alkaisivat sua piirittää ja kilpailla suosiostasi. Olisiko se susta tosiaan ihanaa? Eikö sua jäisi kaivelemaan se, että sun sisimmälläsi, luonteellasi ja persoonallasi ei olisi heille mitään merkitystä? Haluaisitko tosiaan itsellesi miehen, jolle vain hoikkuutesi merkitsee?
Aikaisemmin olin vain epäseksuaalinen ja kenties jopa sukupuoleton olento miesten mielestä, mutta nyt laihduttuani nämä samat miehet flirttailee, soittelee, lähettelee kukkia työpaikalle. Ei asia minua varsinaisesti häiritse, mutta en voi olla kummeksumatta miesten pinnallisuutta. Olen täsmälleen sama ihminen kuin 30-kiloa sitten. Ehkäpä siinä on perää, että miehet ovat visualisteja.
Aloittaja mainitsi mielipiteenään että 99 % miehistä valitsee sen hoikemman, eli sinulla nyt hoikistuneena on hyvä keino karsia ne ei toivotut typerykset miestä valitessasi. Itse ainakin haluaisin juuri sen jäljelle jäävän 1 % .
1% olisi lihavia miehiä?
Se 1% voi olla niitä miehiä, joista ylipaino on superseksikästä. Joten samaan syntiin hekin syyllistyvät. :=)
Eihän kukaan aikuinen mies seurustele pelkän ulkokuoren kanssa. Ihastuminen voi tapahtua sen perusteella, mutta rakkaudessa täytyy olla sisäistenkin asioiden kohdallaan. Minusta ei ole oikein asettaa ihmisiä arvojärjestykseen sen perusteella, mikä heistä on kivan näköistä. Ethän sinä tuomitse punapäistä blondeja enemmän pitäviä miehiäkään, ethän?
siinä kaikki mitä jotkut miehet katsovat. Tunnen monta reilusti ylipainoista naista joilla kyllä riittää miehiä. Luulen sen johtuvan siitä että he ovat helppoja (siis juuri he tuntemani, ei kaikki..) ja miehet tykkää seksistä. On myös miehiä joille ei näytä olevan este se jos nainen on lihava tai ruma ylipäätään. Mutta puhun nyt vain kiinnostuksesta seksiin, ehkäpä seurustelukumppnania valitessa haluaisi jonkun viehättävämmän, vaikka siitäkin on kaveripiirissäni poikkeus :)
että tuossa on totuus,koko totuus mitään siihen lisättynä tai pois jätettynä.
Totuus on edelleenkin se että makuja on monia. On olemassa miehiä jotka ajattelevat aivoillaan eivätkä munallaan. Jotkut tykkää isosta ja jotkut pienestä ja jotkut siltä väliltä. Ainakin naisen tärkein sukupuolielin on aivot, miehistä en mene takuuseen mutta itsekin olen seurustellut, ollut kihloissa, avossa, aviossa. Synnyttänyt kaksi lasta ja hoitanut lapset ja kodin, käynyt töissä vuosikymmenet, elänyt normaalia elämää huolimatta siitä että olen aina ollut lihava. Eipä ole tullut mieleen koskaan ettei kelpaisi. Mutta, meitä on moneksi ja ennenvanhaan ne jotka ei kelvanneet, ne "vanhatpiiat" ja "vanhatpojat" olivat laihoja ja luisevia ja kiukkuisia !
Treenattu typy on aina hyvännäköinen, lihava taas huolittelematon ja ei-hyvännäköinen. Se on se raaka jako. Jos nainen treenaa, hän on aina seksikäs. Tai vastaavasti huolehtii ulkonäöstään. Mutta se treenattu vartalo on se oma juttuni.
Ulkonäöstään voi huolehtia monella tavalla. Myös ylipainoinen voi olla huoliteltu ja siisti. Elämä on monimuotoista, se voi olla muutakin kuin treenaamista ja itsensä tarkkailua. En miehenä pitäisi kovin seksikkäänä naista joka vain ihailee trimmattuja naisvartaloita. Miehen alkukantaisiin vaistoihin vetoaa nainen joka on lisääntymiskykyisen näköinen. Nykyinen muoti suosii aina vain laihempia naisia ( muotigurujen luoma harha ) ja se on sotkenut joidenkin miesten biologisen vaiston. Miehistä on tullut enemmän naismaisia.
Naisien pitää olla trimmattuja. Läski on läskiä, vaikka sen päälle vetäisi valkoista maalia viiden litran purkillisen. Sen jälkeen se on vain valkoiseksi maalattua läskiä.
Läskin huolittelu on vähän kuin yrittäisi peittää autosta ruostetta maalilla. Vähän aikaa näyttää hyvältä, mutta maalin alta näkyy jo kuprut.
ihan samaa mieltä. Ärsyttää käsite "huoliteltu läski" ..Ei sellaista ole olemassakaan. Huolitellun olemuksen perusasia on vähintäänkin normaalipaino, mieluummin treenattu ja hoikka kroppa.
Ihan sama tosiaan vaikka lateksilla vetelis läskien päälle. Se ei muuksi muutu. Inhoatte Maithaita, koska se sanoo totuuden.
(Itselläni on ylipainoa, silti olen tätä mieltä ja vankasti)
Kyllä lihavanakin on mahdollista saada miehiä. Silloin joutuu kuitenkin tasoa pudottamaan roimasti.
Hyvätasoista miestä ei lihava nainen voi saada kuin uskomattomalla tuurilla. Kun lukee esim. lihavien foorumeiden "tällainen mies minulla on" -keskusteluketjuja, niin jo alkaa ymmärtää senkin miten ne 150kg keijukaiset on onnistuneet miehen löytämään. Kaikenlaista puhumatonta, rumaa, tyhmää, kouluttamatonta, työtöntä tai muuten vain kakkosluokan kansalaista on mieheksi kelpuutettu. ON otettu se ressukka joka ei kenellekään muulle kelpaa, ettei vain tarvitsisi olla yksin. Siinä sitä on itsetuntoa!
Totta, eihän silloin voi itsekään vaatia paljoa jos on lihava. Mutta siihen, että lihavat naiset saavat miehiä kuin miehiä, kätkeytyy seuraava ehto: kyllä saavat, mutta eivät kovin tasokkaita.
Ja sama pätee lihavien miesten naisten saamiseen, arvelisin.
Olen 165cm pitkä ja 98kg, laihdutan toki kokoajan (ja onnistunkin hienosti), mutta alkaessani mieheni kanssa olin vähän suurempi.
Mieheni on komea, pitkä ja hoikka 81/185. Hän on hyväpalkkaisessa työssä ja harrastaa urheilua.
Todella ihana sisäisesti ja ulkoisesti. Huolehtii, että minulla on kaikki hyvin, on mustis;), hän tuo minulle lahjoja ja kuljemme yhdessä kaikkialla.
Hän on kiltti, huumorintajuinen, ystävällinen, aivan upea ja ihana. En siis ymmärrä tuota lihavat naiset eivät saa miehiä. Tai sitten saavat vain jämät.
Minun mieheni ei koskaan pettäisi minua. Häntä on yritetty iskeä, minunkin nähden, mutta hän vaan kohauttaa harteitaan ja lähtee pois. Hän viettää ennemmin kanssani koti-iltaa viinilasillisen, hyvän ruoan ja saunan merkeissä, kuin lähtee baariin. Minulla olisi kyllä menohaluja.
Minusta me molemmat olemme erittäin onnellisia, kun meillä on toisemme. Olemme olleet jo 6 vuotta yhdessä, elämä hymyilee, alamme rakentamaan yhteistä pesää ensikesänä. Vauvakin on suunnitteilla. Häät olivat 10.7.
Olemme nuoria minä 22 ja mieheni 24. Parhaassa iässä siis. Harmittaa jos muut miehet ovat niin pinnallisia, etteivät viitsi katsoa pintaa syvemmälle (en tarkoita että itse olisin kamalan ruma). En kuitenkaan usko siihen, kyllä jokainen nainen lihava tai laiha löytää itsellensä sen elämänsä miehen. Uskoisin..
sinäkin pinnallinen.etkö itse pystynyt näkemään lihavassa miehessä sisäistä kauneutta?pata kattilaa soimaa :)
"Olithan sinäkin pinnallinen" ! He ottivat toisensa koska rakastuivat. Kirjoittaja halusi vain korjata sitä väitettä että lihavat eivät saa kuin jämämiehiä ! Lihavat saavat juuri sen johon rakastuvat samoin kuin laihtakin. Itse en ole koskaan ottanut ketään miestä vain siksi etten muita saa. En halua ketään joka ei kosketa minussa mitään, sykäytä millään lailla. Olipa hän sitten minkä painoinen tahansa.
Eipäs eipäs.. Tunnen monta erittäin hurmaavaa isoa miestä. Minulle ei ulkonäöllä sinänsä ole väliä, sehän on vain plussaa, lihavuus sitäpaitsi pukee joitakin ihmisiä. Tunnen lihavia ja laihoja pariskuntia, tunnen myös sekapariskuntia. Heille on kaikille ihan sama paljonko se kaveri painaa. Kunhan hänellä on jotain päänkin sisällä.
Tunnen erään lihavan miehen jonka perässä naiset (laihat ja lihavat) juoksevat. Hän ei ole rikas, hän vaan on yksinkertaisesti niin mahtava tyyppi. Hänellä on ollut laihoja ja lihavia naisystäviä, nykyään hän seurustelee kauniin pyöreän naisen kanssa. Minusta lihavuudella ei sinänsä ole väliä, "kakkuhan voi olla päältä kaunis, vaikka olisi silkkoa sisältä(luin yhdestä ketjusta)."
nuoruusmuistoja mieleen.. Meidän kylillä pyöri vuosia sitten yks tyyppi bemarin kanssa, poppivehkeet oli semmoset et vielä kilometrinkin päähän kuului lyriikat, ei pelkkä rytmi.. Tytöt lähestulkoon tappelivat hänestä!! Täytyy myöntää et olin itsekin häneen ihastunut joskus, mutta kun hän tykkäsi vain hoikista blondeista, niin jäin silloin rannalle..
Pääasia tälle palstalle, hän oli noin 180 pitkä ja painoi pitkälti yli 120 kiloa...
En oikeastaan enää itsekkään ymmärrä mikä siinä miehessä veti.. Mut painosta huolimatta hänellä ei taatusti ollut naisista puutetta!!
...huomaa miesten (hyvännäköisten sellaisten) pinnallisuuden. Kun käy yöelämässä ja varsinkin pintapaikoissa, huomaa sen todella selvästi kuinka kauniit ja hoikat naiset syövät vähänkin ylipainoiset...Se on raaka totuus. Itse olen 165/56 ja minullekin on muutama komistus sanonut, että voisi vähän laihduttaa, vaikka laihdutettavaa ei ole - minulla tuo "ekstrapaino" tulee treenatuista lihaksista.
Joskus tekis mieli muuttaa jonnekin korpeen, missä enemmin arvostettaisiin mitä pään sisältä löytyy eikä elämä olisi niin ulkonäkökeskeistä kun täällä Stadissa.
Hyvä kysymys tietty kuuluu: no miksi pyörit siellä Kaivolla sun muissa pintapaikoissa....niinpä, siinäpä kysymys..
En voi olla puuttumatta tuohon "kakkosluokan kansalaisiin". Missäs luokassa itse olet, ensimmäisessä(kö)? Kuka on luokitellut ihmiset eri luokkiin ja varsinkin mainitsemiesi seikkojen perusteella?
Jos joku on sinusta ruma, niin olisi kiva kuulla, miten luokittelet "ruman". "Tyhmä ja kouluttamaton", millä mittaat jonkun tapaamasi ihmisen älykkyyden hetkessä, liittyykö tyhmyys siis myös kouluttamattomuuteen? Sitten vielä työttömät, miten/miksi lasket heidät kakkosluokan kansalaisiin?
Kaikilla ihmisillä ei ole ehkä ollut mahdollisuuksia kouluttautua pitkälle, riippumatta älynlahjoista, mutta se ei tee kenestäkään tyhmää. Koulusivistys ja ns. sydämen sivistys on kaksi eri asiaa. Työttömäksi joutuu tänä päivänä ihan tavallisia ihmisiä, koska vaikka yrityksillä menee hyvin, voittoa on vain kasvatettava ja silloin osa porukkaa saa lähteä.
Järkyttää tuollainen jako ihmisten välillä, tasokkaat ja vähemmän tasokkaat. Toivottavasti löydät sen "tasokkaan, koulutetun, älykkään, komean, uraa luovan uroksen". Olette ansainneet toisenne!
Jota lihavat naiset (ja ehkä miehetkin) joutuvat käyttämään parinvalinnassaan. Ei ole varaa olla ronkeli, koska muuten jää ilman, ja eihän se nyt käy päinsä kun yksinkään ei osata olla... ja pakkohan on lapsiakin tietenkin hankkia jotta olisi mahdollisimman normaali, ja siihen ainakin tarvitsee miehen.
Se on jännä juttu miten nämä kliseet "no eihän ihmisiä voi luokitella" "kaikki ovat samanarvoisia" kuuluvat aina niiden suusta, joilla ei ole varaa valita. Lihavat naiset aina selittävät miten "minun puolisoni on fiksu vaikkei ole koulutettu ja työteliäs vaikkei käy töissä ja mukava vaikka saakin raivareita päivittäin, ja suhteemme toimii tosin hyvin vaikkemme puhu toisillemme juuri koskaan arkipäiväisiä asioita lukuunottamatta ja seksiä harrastimme viimeksi vuonna 1990. Ja arvostaa minua vaikka pitää kotipiikanaan ja välillä vähän nimittelee".
Tämä on juuri malliesimerkki siitä miten itselleen perustellaan se, että rima on pakko laskea alas.
Ollaan olevinaan niin tiedostavia ja avoimia suvaitsevaisia ihmisiä, oikeasti kyse on siitä että ei ole vaihtoehtoja eikä valinnanvaraa, niin on pakko suvaita sitä sekundalaatua. Oikeastihan siinä ei ole kyse mistään ylevistä periaatteista vaan pelkästään epätoivoisuudesta.
Tuo ylläoleva kommenttisi juuri vahvisti sen tosiasian että lihava nainen ei voi olla kovin tarkka miesseurastaan jos sitä mielii jostain saada.
Sinua säälin suunnattomasti. Tulet ehkä vielä joskus kokemaan mihin täydellinen arvomaailmasi vääristyminen sinut johtaa. En epäile hetkeäkään ettet löydä kaltaistasi kumppania itsellesi. Saatat jopa tuntea itsesi onnelliseksi rotumiehesi rinnalla. Lapsia tuskin tulet hankkimaan koska käsityksesi lasten hankinnasta on kuvaamasi kaltainen. "Pakkohan on lapsiakin hankkia jotta olisi mahdollisimman normaali" . Uskon täysin että kaltaisellesi yksilölle onneen riittää näin vähäiset tarpeet. Todellisesta elämästä ja todellisesta onnesta kun et raukka tiedä mitään etkä koskaan saa tietääkään. Elä vain rauhassa omassa kuplassasi.
Entäs jos minulla oikeasti on älykäs, arvostetussa asemassa oleva, hyvin ansaitseva mies vaikka olenkin ylipainoinen? Näin on, vaikka mitattaisiin millä mittareilla, muillakin kuin meidän ylipainoisten itse kehittämillä. Mitä sinä tiedät Pelleriinasta tai kenestäkään täällä kirjoittavasta, minkälaisia uroksia itse kelläkin on kotona ruokapöydässään? Mistä tiedät että Pelleriina joutuu tyytymään b-luokan miehiin, jos miesseuraa mielii saada?
Sinä taas olet oiva esimerkki siitä ihmistyypistä, josta Pelleriina juuri kirjoitti, ihmiset luokitellaan sen mukaan miltä he näyttävät ja oletetaan heidän käyttäytyvän tietyllä tavalla.
Eihän ylipainoisella ihmisellä voi mennä hyvin!
Tuo mitä Pelleriina kirjoitti, että kaikki ovat samanarvoisia, on ihan totta, mutta ikävä kyllä tämä asia käy toteen hyvin harvojen ihmisten ajatusmaailmassa. Pidän itse paljon arvokkaampana ihmissuhdetta, joka antaa minulle jotakin henkisesti kuin kekkuloimista isokenkäisessä seurassa, jossa eletään usein pintaliitoa kohtaamatta koskaan ihmistä ihmisen tasolla. Mutta näinkään ei tarvitse olla välttämättä. Suurissa yritysjohtajissakin on todella inhimillisiä ja sympaattisia tyyppejä, joten luokittelematta paras. Niinpä ainakaan minun tapauksessani se mittari miten valitsen seurani on ihan jotakin muuta kuin painoindeksin tai tittelin mukaan luokittelu. Raha eikä titteli ei ratkaise, vaan se kuka niitä pussin nyörejä pitelee. Ikävää, jos sinun kohdallasi ihmisten samanarvoisuus jää pelkäksi sanahelinäksi. Mutta elämä opettaa meitä itsekutakin.
Oikeastaan sinulle on turha vastata, mutta en voi kuitenkaan olla vastaamatta. Kerron sinulle, että olen naimisissa, ollut jo vuosia, olen koulutettu ja mieheni myös on koulutettu. En ole työtön, eikä miehenikään. Asumme itse maksetussa omakotitalossa. Puolisoni on fiksu, vaikka käykin töissä :), erityisesti teknisesti hyvin lahjakas.
Mieheni ei saa raivareita, vaan on melko rauhallinen mies. Suhteemme toimii,olemme vuosien saatossa hioutuneet ja meillä on samanlainen arvomaailma. En ole kotipiika kenellekään, meillä käy siivoja.
Kukaan ei ole suvaitsevainen siksi, että ei ole vaihtoehtoja. Suvaitsevaisuus on luonteenpiirre, jota voi vahvistaa tai alentaa kasvatuksella ja omilla kokemuksilla.
Minulle kukaan ihminen ei ole sekundalaatua. Et sinäkään, vaan olemme asioista eri mieltä.
se totuus oli varsin napakasti kiteytettynä!
Nyt kyllä on odotettavissa tonnikeijujen hyökkäys lankoja pitkin tai langattomasti, joilla sellainen liittymä on....
Mielikuvitustarinoille on oma osastonsa!
Ruma on ruma
Tyhmä on tyhmä
Kouluttamaton on kouluttamaton
Kyllä nämä seikat aika nopeasti tulevat esiin ihmisen kanssa tekemisiin joutuessa.
Se, tekevätkö nämä ominaisuudet ihmisestä kakkosluokan kansalaisen on eri juttu. Vähän raakaa minusta ihan niin ajatella.
Oli juuri täysin oikeassa!
Hän vähän kärjisti asioita, mutta niin pitääkin tehdä, jotta saa ajatuksensa kirkkaasti esille.
että ilman muuta olet koulutettu. Kirjoitusasu paljastaa nämä seikat armottomasti.
Kyllähän monilla hienoilla ominaisuuksilla voi kompensoida lihavuutta, mutta kyllähän tosiasia on, että tasokkaan miehen "saaminen" lihavana on huomattavasti vaikeampaa.
Katsokaa vaikutusvaltaisia, varakkaita miehiä. Kuka katselee alun perin lihavaa? Eipä kukaan! Ei tarvitse seiskaa avata, tämän tietää muutenkin.
Puhut eli kirjoitat aivan totta. Lihavien ihmisten pitää puolustella omaa olemistaan jollakin tavoin, vaikuttaa siltä, että se puolustelu jonka taakse kätketään oma ulkomuoto on useimmiten suvaitsevaisuus.
... että rikkaalla ja hyvännäköisellä on aina enemmän varaa valita tässä maailmassa. Vaikka puolustelisi omia ongelmiaan suvaitsevaisuudella, ei vaan voi sille mitään, että hyvännäköisenä on todellakin vara valita kermat päältä kuvaannollisessa mielessä.
Ei tarvitse ruikuttaa yhden tai kahden perään, koko ajan on yksi kotona ja kaksi muuten vaan pyörimässä perässä ja jaloissa kiehnäämässä. Se on hyvä - voi valita jos siltä tuntuu.
ja olisin toki mieluummin hoikka tai lähinnä treenatun näköinen -olisi sellaiset pyöreät ja kauniit lihakset, mutta kun en ole enkä tee töitä sen eteen, että olisin -itsestähän se on kiinni. Tulee kyllä liikuttuakin (ihan mielellään), mutta olen tosi kova syömään esim. karkkia ja hampurilaisia. Ei kai kukaan halua olla ruma tai läski tai molempia.
Eräs hoikka ja hyvännäköinen mies hurmasi minut useita vuosia sitten kun sitä (rakkautta) vähiten osasin odottaa -vaikea sanoa toisen puolesta mihin hän minussa ihastui, mutta itse on kertonut, että kiinnitti huomiota siihen, että olin iloinen ja reippaan oloinen ja hyvännäköinen (meikittä).
Olen lihonut tapaamisemme jälkeen ehkä jopa 20kg, mutta vielä ollaan yhdessä eikä mies ole valittanut. Hän kohtelelee minua paremmin kuin minä häntä (ottaa minut aina huomioon eikä kiukuttele niinkuin minä) ja on aivan ihana mies. Meillä on säännöllinen ja hyvä seksielämä ja vietämme paljon aikaa keskenämme.
Miksi siis vaihtaisin onnellisen parisuhteeni toiseen? Pitäisikö minun ottaa/yrittää saada itselleni lihava mies, koska olen pullea itsekin? En usko, että mieheni ymmärtäisi/haluaisi meidän eroavan. Me rakastamme toisiamme ja tykätään olla yhdessä.
En osaa sanoa haluaisinko olla lihavan miehen kanssa tai haluaisinko ulkomaalaisen miehen tai miehen, joka on ollut onnettomuudessa -seurauksena ulkonäön muutos/vammautuminen. Rakastuin mieheeni, koska meillä oli hauskaa yhdessä ja hän valloitti minut olemalla oma ihana itsensä -hän on yksilö enkä halua verrata häntä kehenkään muuhun mieheen -hän on ainutlaatuinen ja tärkeä ihminen minulle. Voi olla, että minä -läski- olen sitä samaa hänelle vaikka kyllähän se kieltämättä ihmetyttää -hän olisi voinut saada/ottaa itselleen kauniin, hoikan, mukavan ehkä jopa koulutetun naisen, mutta valitsi minut. Tarkoitus olisi mennä naimisiinkin.
Niin joo -molemmat ollaan tavallisia "kakkosluokan" kansalaisia työn puolesta -ei kuitenkaan työttömiä.
Suhteemme toimii luultavasti molemminpuolisen luottamuksen, uskollisuuden, tukemisen ja arvostuksen takia.
Olen onneni löytänyt!
Minulle riittää se yksi, ihan hyvännäköinen keski-ikäinen mies. En tarvitse todisteeksi olemassa ololleni ympärillä pyörijöitä, joita, usko tai älä, on myöskin ollut.
En myöskään puolustele ongelmiani suvaitsevaisuudella. Se kuuluu luonteseeni. Ihmisiä on paljon ja kaikki erilaisia, mutta erilaisuus ei ole parempaa tai pahempaa. Se on vain erilaisuutta.
ole kuvitelmaa. Tuossa tuo komistus vieressäni naureskelee näille ketjuille.
... niin miksi pyrit vakuuttamaan sitä koko ajan. Minun ei tarvitse vakuuttaa olevani tyytyväinen kilpaurheilijan kropassani.
Sinänsä olen vielä tyytyväisempi kuullessani olevani hyvän näköinen tiukkakroppainen mies - ihminen on itsekäs ja mikäs sen parempaa kuin saada kuulla kehuja. Täydellistä on vaikea moittia.
En tarvitse toisaalta ketään arvioimaan itseäni, sillä tiukalla kropalla varustettuna ihminen otetaan vakavammin huomioon kuin lihavana. On vaikea arvostella ihmistä, jolla on kova tahdonlujuus ja kunto rautaa. Ei voi heittää ilkeyksissään "olet lihava" tai puhua selän takana "onpa huonosti istuvat housut" / "olipas läski", jne. Koska kaikki oman työpaikkani ihmiset ovat lihavampia, heikkokuntoisempia, tahdottomampia ja heikompia fyysisesti sekä henkisesti kuin minä itse. Heissä ei vaan ole munaa potkia itseään perseelle niin paljon, että pyrkisivät vuosi toisensa jälkeen täyteen fyysiseen kontrolliin.
Yksi hyvä asia kovasta kunnosta on; pystyy kantamaan raskaita tavaroita pitkiä matkoja, kestää kuumuutta, kestää kylmyyttä, kestää ja sietää maitohapoilla oloa, kestää henkisesti paljon enemmän ja koko elämä pysyy paremmin kontrollissa. Eikä välitä arvostelusta siinä määrin kuin huonokuntoiset kanssaveljensä, joiden pitää peilata omaa fyysistä olemustaan siihen kovimpaan näkyvään ihmiseen. Kateus on hauskaa katsella vierestä.
Tärkein asia, minkä armeija aikanaan opetti, oli slogan; "Syöminen ei ole mitään muuta kuin välttämätön toimenpide. Sen ei tule tapahtua nautiskelleen tai sen vuoksi, että ruoka on hyvää. Pyrkikää siitä nopeasti eroon ja voitte taas olla toistamatta tuota teknistä toimenpidettä".
Tuskin sullakaan kovin hyvin menee kun pitää tulla tänne läskien keskustelupalstalle höpöttämään upeudestasi. Mitä sä tällä keskustelupalstalla roikut kun kerran oot niin hyvässä kunnossa? Mee peilin eteen ihailemaan sitä kroppaas tai lähde vaikka lenkille!
Mitä ihmettä sinä täällä vakuuttelet omaa paremmuuttasi? En ole huomannut kenekään kysyneen millainen kroppa sinulla on. Kukaan ei ole oikeasti kiinnostunut sinusta eikä elämästäsi. Ei mahda se seksikään tuoda sen enempää nautintoa kun pitää kellosta katsoa montako tuntia jaksaa jyystää. Syömisestä et osaa tai uskalla nauttia. Herää kysymys oletko masokist, narsisti vai mikä? Ainakin kieroutunut olet koska vakuuttelet koko ajan omaa hyvyyttäsi.
Taida olla kuulat paikoillaan kun täytyy täällä yrittää päteä....
Minusta alkaa tuntua, että tämä Maithai on jonkun, esim. Leonhard Eulerin ja kuka se toinen provoilija olikaan, alter ego. Tämä Maithai kirjoittelee vähän erilaisella tyylillä, mutta viesti on sama. Provoilija mikä provoilija.
Ei taida kannattaa antaa liikaa huomiota hänelle, sillä tuntuu, että se vain innostaa lisää itsekehuun. Sitten kirjoitellaan, kun lihavat uskaltavat myöntää olevansa tyytyväisiä elämäänsä, että se ei ole mahdollista, mutta niinhän tämä Maithaikin vain kehuu itseään.
Juuri kävin aamulla lenkillä, tosin lyhyt lenkki, vain 4km.
Käyn täällä siksi, koska motiivit ovat samat, vaikka tämän palstan kirjoittajilla painoa on paljon enemmän (eli kilot tippuvat nopeammin pois kuin minulla). Itse vedän viimeisiä muutamia kiloja pois hyvissä ajoin ennen kisoja, jotta en joudu vetämään viimeisiä kiloja esimerkiksi saunoen ja hikoillen.
Syömisestä ei tarvitse nauttia. Syöminen ei ole mikään nautinto. Siinä on ylipainoisella virhe numero yksi. Syöminen ei ole, ei pidä olla, eikä siitä pidä tulla nautinto. Kun ahdat massaa sisällesi, ei se kovin nautinnolliselta kuulosta. Kyllä nautinto pitää löytä jostakin muualta.
Olen sikäli narsisti, että on kiva olla hyväkroppainen ja vielä hyväkuntoinen.
Voi olla, että olet lihavana tyytyväinen elämääsi, mutta ei kannata tuudittautua siihen uskoon, että se olisi fiksu valinta terveyttä ajatellen.
Elämä taitaa sinulla pyöriä muutenkin ruuasta nauttimisen ympärillä, vaikka maailma on täynnä muita nautintoja. Ensimmäinen virhe on siinä, että koko maailma pyörii ruuan ympärillä. Jos edes uskaltaisit myöntää kiinnostuneesi ruuasta ihan liikaa, olisi se ensimmäinen askel eteenpäin. Tuolla menolla, virheitä toisesta etsimällä, et vaan näe sitä suurinta virhettäsi. Ruuan korostunutta merkitystä omassa elämässäsi.
Muista, että syöminen on tekninen toimenpide. Siihen ei tule sisältyä nautintoa. Hedonismi on myös sairaus.
Joo aika narsistisia sun kirjoitukset ovat olleetkin. Et tiennyt että syömisestä voi tosiaan nauttia? Siitä voi.
Vai onko niin että jos nautit liikaa, sorrut takaisin ahmimiseen?
Mitä lukenut kirjoituksiasi, tuo voisi hyvinkin olla syynä siihen miksi kirjoitat tänne. Olet vaihtanut riippuvuuden toiseen.
Olen täysin samaa mieltä. Suurimmalla osalla ylipainoisista elämän ainoa nautinto on "hyvin syöminen ja rentoutuminen". Täysin tappava yhdistelmä, sanoisin.
Lähtökohta laihtumiselle on kyllä tämän oman suhtautumisensa muuttaminen ja nautinnon löytäminen jostakin muusta kuin syömisestä. Osa löytää sen liikunnasta, osa taiteista, osa opiskelusta, osa pienoismallien rakentamisesta. Kohde on ihan sama, kunhan se ei ole syöminen.
Että painoa voi tiputtaa myös elämästä nautiskellen?
tänne päin, niin nähdään se komistuksesi! Ihan parikuva olisi hyvä, että todentuu tämä juttu.
En laita kuvia. Minun ei tarvitse kenellekkään todistella onneani, ei ole koskaan tarvinnut. Toivon, että joku lihava lukee tekstini ja tulee hiukan onnellisemmaksi siitä tiedosta, että lihavanakin voi olla onnellinen.
Hanki oma komea hyväkroppainen ja kultainen mies, niin ei tarvitse netissä vieraitten miesten kuvia pyydellä.
Sinulle Maithai, on turha vastailla, joten olkoon tämä viimeinen viestini sinulle. Olen vastaillut kirjoituksiisi, kertonut jo vuoden kestäneestä elämäntaparemontistani ym. Mutta sinulla taitaa olla huono muisti, kun aina jankutat vain toisten syömisestä. Ei kai sinulla itselläsi ole nälkä?
Minun ei tarvitse myöntää sinulle yhtään mitään, mutta voin vielä kerran kertoa, että ruoka ei enää pitkään aikaan ole ollut ensimmäisenä kiinnostuksen kohteenani. Jos jollain ruoka on elämässään korostunut, se olet juuri sinä. Et oikeastaan kirjoita kuin timmistä kropastasi ja syömisestä tai syömättömyydestä. Tiedätkö mitä psykologian termi transferenssi tarkoittaa? Jos et, ota selvää ja tutkaile itseäsi hetki.
Kirjoittelen palstallenne ensimmäistä kertaa..
Mitä täällä oikein yritetään selittää?
Itse olen reippaasti lihava. Olen lihava koska syön aivan liikaa enkä liiku tarpeeksi. En liiku, koska sohvalla makaaminen on paljon hauskempaa ja en saa persettäni penkistä ylös kun laiskottaa vain aina. Syön, koska ruoka on hyvää ja se on hauskaa (kun ei ole elämässä oikein muutakaan niin syöminen ON se mukavin ilo löhöämisen ohella.) Ja tunnen myös monia muita lihavia, ja he ovat kyllä lihavia tämän edellämainitun asian takia myöskin. (kullakin syynsä tietysti)
Olen lukenut tätä palstaa paljon ja lukenut monasti näitä "minua miehet palvovat, olen niin onnellinen.." Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta kirjoittaa mitään tuollaista, vaikka olen lukenut myös niitä viestejä missä lihavia haukutaan ja mollataan minkä ehditään. Ei minulle tule vain mitään halua puolustaa itseäni. Miksikö? en ole kovin onnellinen, miehet eivät huomaa minua, ja minulla on syömishäiriö joka tuntuu vievän minultä järjen joskus. Siltikään en laita lihavuuttani minkään sairauden piikkiin. (en koe halua vastata vaikka olisin onnellinenkin sun muuta.) Eikai kukaan oikeasti halua olla mieluumin todella lihava, kuin normaali? Pyöreyden ymmärrän, mutta puhunkin todellisesta lihavuudesta. Kai sitä nyt useimmat "normaalit" haluavat olla terveitä ja että jaksaa olla ja tehdä asioita paremmin.
Minä en tunne mitään tarvetta puolustella, mutta myöskään haukkua itseäni. Minä olen sellainen kuin olen, kuolen sitten vaikka nuorena lihavuuteeni mutta omapa se kai on asiani? Minulla on niin paljon häiriötä pääni sisällä, mutta voi olla että ehkä joskus minäkin laihdun.:D tai sitten en... Mutta ei se kuulu kenellekään. En ymmärrä mitä järkeä tälläisessa eipäs-juupas keskustelussa on. Keskitytään kukin oman elämämme elämiseen ja keskustellaan ennemmin asiapohjalta jostain muista asioista.
T. Nainen 170/110
siirtyä tonne laihduttajien palstalle? Siellä on ihmisiä joita sun jutut saattaa kiinnostaa.
Eipä oo mullakaan kuin kolme kiloa laihdutettavaa. Sitten on BMI 20. Siitä laihduttajien keskustelupalstalta saan paremmin motivaatiota kuin täältä. On täälläkin toki mielenkiintoisia keskusteluja. =)
Onko se sitten sinusta onnellisuutta että saat tulla tänne kirjoittamaan olevasi hyvä kroppainen ja hyvä kuntoinen mies? Minusta tuo enemmänkin kuulostaa siltä että sinun pitää vakuuttaa muut asiasta ennen kuin voit itsekkään uskoa olevasi sitä kaikke mitä väität olevasi.
Miten voit väittää että hoikkia ei voida arvostella? Monesti näitä "pintaliitäjiä" arvostellaan paljon pahemmin kun meitä lihavia tai muuten vain erilaisia ihmisiä.
Kerrohan mitä mieltä sitten olet ihmisistä jotka istuvat pyörätuolissa, ovat menettäneet korvansa, tai kätensä. Ovatko hekin sinusta kakkosluokan kansalaisia erilaisuuden tähden? Ainakin tyylisesi ihmiset katsovat heitäkin kieroon.
Ja miksi luulet että ihminen ei voi lihavana olla hyvä kuntoinen? Eivätkö nuo kuulantyöntäjä jotka useasti ovat isoja voi olla hyvässä kunnossa? Urheilijoita hekin ovat, vaikka monesti sitä massaa heiltä löytyy. Ja varmasti meitä lihavia on monessa fyysisessä työssä ja kyetään siihen aivan yhtähyvin kuin hoikat.
Jos sinulla on syömishäiriö ja haluat siihen apua, on sitä saatavilla. Tiedän kokemuksesta. Apua on hankalaa saada julkisen terveydenhuollon kautta mutta, jos sinulla suinkin on varaa laittaa rahasi yksityiselle puolelle, tilaa aika psykiatrille. Siitä lähtee homma käyntiin.
Monet asiat, jotka johtavat ahmimis-oksentelukierteeseen tai pelkkään ahmimiseen, ovat niitä korvienvälijuttuja. Samoin kuin anoreksia, em. ovat myös syömishäiriöitä.
"Katsokaa vaikutusvaltaisia, varakkaita miehiä. Kuka katselee alun perin lihavaa"
http://www.jiten.com/media/1/20051104-Aatos Erkko.jpg
tietenkin, etteivät vaikutusvaltaiset miehet katsele lihavia naisia...
Voi elämän kevät! Aivan uskomatonta, että joku voi käsittää noin väärin.
Ymmärsin asian niin että aihetta voisi katsella monesta näkökulmasta, myös naisten.
mutta aloitus nyt ohjasi tähän miesnäkökulmaan. Yleensä pyritään keskustelemaan kuitenkin otskikon alla jossain määrin. Ja kysehän oli miesten mieltymyksistä.
Miksihän muuten kaikilla jääkiekkolijoilla on missi/missifinalisti tyttöystävänä/vaimona. Ihan kuin siellä oikein kilpailtaisiin kiekon lisäksi naisensa ulkonäöllä.
Mitenhän vinoon katsottaisiin kiekkoilijaa, joka bileisiin toisi 40 kiloa ylipainoisen, aknen runteleman "kauhistuksen".
Kyllä siinä pari varmasti saisi töitää tehdä vakuuttakseen, että juuri he ovat toisilleen ne sopivimmat ja ihanimmat.
Kyllähän nekin, joilla on varaa valita asemansa puolesta, ottavat ne hoikat ja kauniit. Esim. Merikukka Forsius on mielestäni yksi Suomen kauneimpia naisia. Ei missityylinen, vaan luonnollisen raikkaan kaunis. Joissain tenniksenpeluukuvissakin todella täydellisen, urheilullisen hyvä kroppa.
Sinun mielestäsi jääkiekkoilijat siis ottavat vaan kauniita ja hoikkia tyttöystäväkseen ja vaimokseen? Jääkiekkolehdessä kerran oli haastattelu pelaajasta jonka vaimo ainakin lehden kuvissa oli pyöreä, ei suinkaan se missin mitoissa oleva nainen. Ja mitä tulee kiekkoilijoihin, jopa muutamat ovat minunkin ympärillä pyörineet ja kehuneet kauniiksi. Miksi ihmeessä ne minua 105 kiloista kauniiksi sitten kehuvat?
Ja on monella muullakin julkisuuden henkilöllä ei niin kaunis ja hoikka vaimo/tyttöystävä
Voi sua "pientä". Ehkä pesää ei ollut tarjolla siinä tilanteessa lähempää. Ai oikein kauniiksi kehuttiin jääkiekkoilijan toimesta,,.. kyllä käy kateeksi.
Et kuitenkaan alttarille päässyt vai mitä????
Jos siellä nyt joku vähän pyöreämpi liikkuu piireissä, niin on se nyt ainakin selvä poikkeus. Ja yhtää lihavaa siellä ei ole.... Totta kai kiekkoilijat siinä missä muutkin latelevat kohteliaisuuksia niitä kerjääville...Tha's life.
Toiset ihmiset ehkä kerjäävät huomioo ja ihailua, mutta minulle se on ihan sama vaikka sitä huomioo ei annettaisi. Ja joskus silloin kun jääkiekkoa aloin seuraamaan ja sain todeta monesti kuinka jääkiekkoilijat pettävät puolisojaan tein itselleni lupauksen että en koskaan heihin sortuisi. Enkä ole sortunutkaan.
Ehkä se on joidenkin vain vaikea uskoa että toiset tykkää kun on muutakin kun luuta ja nahkaa ja toiset taas ei. Mutta eiköhän se ole jokaisen itse päätettävissä mistä tykkää ja mistä ei.
Jos maailman kaikki miehet haluavat sinut, niin mikset ole jo vakiintunut? Valkkaat vain parhaimman ja elät onnellisena loppuun asti. Vai haluatko itsellesi ne kaikki 99 prosenttia? :D)))
tarkoitettu??? Ketä kaikki haluaa?
Mies ottaa sen minkä saa. Jokainenhan haluaa ihanan, kauniin/komean, seksikkään, uhkean ja hyvinvarustetun, rikkaan ja fiksun ja huomaavaisen kumppanin. Haaveunia. Jokainen haaveilee jostain paremmasta, mutta loppujen lopuksi olemme kuitenkin usein aivan onnellisia sen kanssa jonka seuraan päädymme. Vakka kantensa valitsee.
Tavallinen, ei-mitenkään-komea, ujo mies ehkä haaveilee Jessica Albasta tai Nicole Kidmanista, mutta tyytyy ihan tyytyväisenä pulleaan ja söpöön tavalliseen tyttöön. Koska ei parempaakaan saa. Ja sitten kun tunteet tulevat peliin, ei sillä ulkonäöllä enää olekaan niin merkitystä eikä siinä vaiheessa enää ottaisikaan mieluummin Nicolea tai Jessicaa vaan juuri sen pullukan.
Näin se elämä menee.
Nimenomaan ennen kuin on tavannut "sen oikean", tulee varmaan haaveiltua julkisuuden henkilöistä tai jostain kuvitellusta ihannekumppanista, koska ei tiedä muusta.
Tutkimusten mukaankin ihminen valitsee yleensä itsensätasoisen kumppanin -ei olisi luontevaaja mielekästä seurustella ihmisen kanssa, jonka kokee olevan ihan eri tasolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tämä "söpö ja pulska" olisi huonompikumppani kuin Pamela Anderson.
Ja mitä tulee muihin kuin ulkonäköön liittyviin asioihin parisuhteessa: hyvännäköinen ei vältämättä kohtele kumppaniaan kauniisti eikä tyydytä häntä seksuaalisesti -ei pelkkä ulkonäkö aina riitä. Tosin myös ruma voi haukkua ja pettää jne..ja hoikka ja hyväkroppainen voi omata tosi ruman pärstän..
Näitä juttuja voi pyöritellä mitenpäin tahansa, mutta mietityttää vain näiden hyväkroppaisten tarve mollata läskejä...???! Ettekö pysty elämään rauhassa jos satutte törmäämään kadulla lihavaan ihmiseen? Miten tämä järkytys vaikuttaa elämäänne?
Usein juuri ne ihmiset, joilla on henkisiä vaikeuksia syystä tai toisesta (esimerkkinä:ollut itse aiemmin lihava tai omaa huonon itsetunnon) kokee tarpeelliseksi ja oikeutetuksi haukkua muita. Mitä kostutte tästä? Eiköhän tästä maailmasta löydy sopiva kumppani kaikille.