Kuinka paljon melontaseurat järjestävät retkiä ulkomaille? Esim. Norjaan olisi hienoa päästä melomaan. Vai jäävätkö tälläiset retket enemmän kaveriporukalla järjestettäviksi? Itse en vielä kuulu mihinkään seuraan, mutta olen harkinnut liittymistä. Tutustuessani esim. espoon eskimoiden tai helsinginmerimelojien nettisivuihin huomasin, että toiminta ja retket tapahtuvat lähinnä päämajan lähiympäristössä. Minusta tälläinen kuulostaa suoraan sanottuna mummojen hommalta. Itsekään en ole kuin ehkä 5 kertaa kajakilla melonut, joten näissä "mummojen hommissa" pitäisi varmaan aluksi olla harjoittelemassa, mutta sitten kun homma sujuu, olisi kiva päästä kauemmas ja hienompiin paikkoihin melomaan. Eli onko tämä mahdollista sitten seuran järjestämillä retkillä vai pitäisikö järjestää kaveriporukalla (halukkaita seuroista varmaan löytyisi)?
Retket ulkomaille
...
4429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
meillä on Suomessa ainutlaatuisen upeita vesistöjä, mahtavia saaristoalueita merellä ja sisävesireittejä, mutta ulkomailla on tietysti kaikki parempaa ja hienompaa. Jos retkimelojan päivämatkat ovat kymmeniä kilometrejä, silloin tietysti jokainen haluaa päästä melomaan vuonoihin, joissa maihinnousupaikat ovat vähissä tai jäämerelle, jossa hypotermia uhkaa vahingon sattuessa. Yritäpä nousta kalliorannalle kunnon aallokossa ja mieti matkasuunnitelmaasi uudelleen.
Ehkä itse alat järjestellä Islannin matkaa ja otat vielä kajakit mukaan lentokoneeseen. Vai lähdettäisiinkö samantien Grönlantiin?
Siis vajatukikohdista käsin tehtävät retket ovat mummojen hommia. Millä perusteella? Minusta kajakin viemiminen trailerilla tai auton katolla melontarannalle on mummojen hommaa. Kajakki on kulkuneuvo: autoa ei tarvitse kuin mummot. Kajakki on melottava sinne missä aikoo meloa, vaikka sitten Lofooteille.
(Miespuolinen) mummohan minäkin olen. Mutta sitten eläkkeellä kun on aikaa, niin aion nuortua ja vähentää auton käyttöä. Silloin voi vaikka viettää koko melontakauden kajakissa ja teltassa. Silloin mummoilu loppuu.
"Hienompiin paikkoihin melomaan?" Minusta Suomen melontavedet kuuluvat ehdottomasti maailman parhaimpiin. Ja kaikkea ei ehdi bongata perinteisenä elinaikana. Tietysti muualla on erilaista, mutta ei välttämättä "hienompaa".
Oikeastaan ei ole mitään aihetta käyttää ikää ja sukupuolta leimaavaa kieltä.
Vaikka melonnan harrastamisen aloituskynnys on kohtuullisen matalalla, niin harrastuksen vaativuuden yläraja on todella korkealla ja näiden pystyvimpien melojien joukosta löytyy kyllä "mummoja", siis naisia, joilla on lastenlapsia. Heidän taitonsa ja kuntonsa antavat kovan haasteen jollekin ylimieliselle, ehkä 25:lle miehelle.
Itse hämmästyin siitä, miten paljon uusia elämyksiä kajakilla voi saadakaan. Tuttuakin tutumpi mökkijärvi, jonka rannalla olen sentään 28 vuoden ajan viettänyt kesiä, sai minut miltei hengästymään ihastuksesta kun tuttua saaren kiertävää lenkkiä meloin siskon kanssa kesäillassa. Peilityyni, rehevä salmi jossa lumpeet ja ulpukat kukkivat, lintujen laulua lukuunottamatta kutakuinkin täydellinen hiljaisuus. Kajakkihan liukuu hyvän matkaa vaikka välillä lopettaakin melomisen - vain aivan pieni aalto syntyy.
Kaikkia elämyksiä ei tarvitse hakea kaukaa, joskus ne löytyvät niin läheltä että niihin voisi kompastua. Lähivesissä riittää elämyksiä niin paljon etten minä ainakaan vielä tänä kesänä aloittaneena haaveile mistään Norjasta hyvään aikaan (tosin ammattini puolesta Norja on vähän sellainen "varmaan kiva maa mut en mene sinne" ;-)
-T-