Pudotin painoani suhteellisen reilusti vuoden aikana (126 kilosta 76 kiloon) ja vastoin kaikkia oletuksia, en todellakaan tunne olevani sinut nykyisen olotilani kanssa. Painoa pitäisi vielä pudottaa vajaa parikymmentä kiloa, mutta ei oikein enää houkuttele. Peiliin katsoessani näen vieläkin paitsi sairaaloisen lihavan ja nyt myös sairaaloisen roikkuvanahkaisen naisen, joka ei todellakaan ole silmäniloksi kenellekään. Rypyt ovat syventyneet jopa kasvoissa rasvan hävittyä ja näytän 15-vuotta vanhemmalta kuin vuosi sitten.
Jaksan kävellä rappuset hengästymättä, jaksan jopa juosta 5-8 kilometrin lenkkejä hyvään aikaan, mutta mitä sitten? Eivät nämä asiat tee minua onnelliseksi. Näytän vanhalta, löysältä naiselta, jolla on paha olla. Saadakseni itseni edes siedettävän näköiseksi, joutuisin leikkauttamaan ylimääräiset nahat alleista, varsasta ja lantiolta, reisistä, kiristämään kasvot ja rinnat sekä laittamaan silikonit. Kaikkeen tähän menisi rahaa vähintään 15 000 - 25 000 euroa!!!
Aloitin laihdutukseni saatuani diagnoosiksi II-tyypin diabetes, mutta nyt diagnoosina taitaa olla joku psyykkisen puolen häiriö. Tämä ei todellakaan ollut laihduttamisen arvoista. En jaksa enää.
Jaksan kävellä rappuset hengästymättä, jaksan jopa juosta 5-8 kilometrin lenkkejä hyvään aikaan, mutta mitä sitten? Eivät nämä asiat tee minua onnelliseksi. Näytän vanhalta, löysältä naiselta, jolla on paha olla. Saadakseni itseni edes siedettävän näköiseksi, joutuisin leikkauttamaan ylimääräiset nahat alleista, varsasta ja lantiolta, reisistä, kiristämään kasvot ja rinnat sekä laittamaan silikonit. Kaikkeen tähän menisi rahaa vähintään 15 000 - 25 000 euroa!!!
Aloitin laihdutukseni saatuani diagnoosiksi II-tyypin diabetes, mutta nyt diagnoosina taitaa olla joku psyykkisen puolen häiriö. Tämä ei todellakaan ollut laihduttamisen arvoista. En jaksa enää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mutta kirjoituksesi lienee provo
Ymmärrän hyvin tunteesi. Olen itsekin taistellut painoni kanssa koko ikäni. Muutama vuosi sitten kun olin saanut painoa pois reippaasti en osannut nähdä itseäni hoikempana. Näin ne roikkuvat mahanahkat jatkuvasti. Surin sitä että en koskaan voi olla hoikka ja kaunis vaikka laihduttaisin itseni hengiltä. Nyt muistelen kaihoten silloista painoani ja suren kun en pystynyt sitä pitämään . Älä anna periksi. Ehkä uudistuneeseen olemukseen ajastaan tottuu ja oppii hyväksymään itsensä.
heips!
Mietin itsekin samaa eli tiedän että jos ja kun saan laihdutettua nahkani ei varmasti tule pysymään perässä eli roikkuvaa jää ja se masentaa... mutta kai sitten pitänee mennä johonkin leikkaukseen. Kiinnostaisikin tietää, että onko joku ollut leikkauksessa, jossa laihtumisesta johtuneita roikkuvia nahkoja kursittaisiin kuntoon?
niin ja minkä ikäinen olet? sillä voihan olla, että nahka vielä ajan kanssa palautuu ainakin jonkin verran. Mutta onnea kuitenkin laihdutuksesta!
Olet todella saanut pudotettua paljon kiloja! Onneksi olkoon siitä! Tuli mieleen, että noista plastiikkakirurgisista leikkauksista, joista kirjoitit, olisin joskus kuullut, että niitä tehdään myös kunnallisella puolella muusta kuin esteettisistä syistä. Arvelisin, että sinulla voisi olla mahdollisuuksia päästä esim. vatsanahan kiristykseen jo senkin takia, että kun se roikkuu, kaikenlaisen esim. sienikasvuston mahdollisuus on olemassa. Syystä siitä, että roikkuva nahka tekee poimuja, joihin ilma ei pääse on näin altis tulehtumaan. Vähän samaan tapaan kuin Shar-pei-rotuisen koiran, jolla on tosi "iso" nahka, jota pitää hoitaa juuri niiden poimujen takia, koska ovat alttiina tulehduksille. Kannattaa ainakin kysyä lääkäriltä mahdollisuutta.
Uuten olomuotoon sopeutuminen vie myös aikansa. Tiedän omasta kokemuksesta, että peilistä tuijottaa se entinen lihava, vaikka vaaka muuta väittääkin. Ehkä lihominen entisiin mittoihin on osaksi syytä juuri siitä, kun ei näe eikä koe muuttuneensa. On vain jotenkin hukassa uudessa kropassaan.
Silloin, kun olin hoikka, ihannepainossani, ja menin kerran kauppaan vaateostoksille, myyjä sanoi jostain vaatteesta jota sovitin, että tuo sopii sinulle hyvin, kun olet niin hoikka. Muistan vieläkin sen tunteen, minkä koin. Minä suorastaan loukkaannuin ja ajattelin, että mitä se pilkkaa. Vasta paljon myöhemmin valokuvia katsellessa, olen tajunnut, että olin oikeasti hoikka. Toivottavasti olen sitä vielä joskus. En siksi, että muuttuisin toiseksi ihmiseksi, vaan että minulla olisi parempi olo fyysisesti. Ylipaino ja reuma on huono yhdistelmä, sen koen joka päivä ja siksi olen muuttanut elämäntapaani uuteen uskoon.
Älä masennu! Yritä vain pikkuhiljaa totutella uuteen ulkonäköösi. Tsemppiä!
Ensin syö itsensä melkein norsun kokoiseksi ja sitten laihduttaa! Mitä järkeä?
Kaksi miestä löysi kuolleen hiiren, jolloin toinen ehdotti:"Saat kultakelloni, jos syöt tuon hiiren".
Toinen söi ja sai kellon.
Seuraavana päivänä samat miehet näkivät taas kuolleen hiiren, jolloin hiiren syönyt sanoi: "Saat kellosi takaisin jos syöt tuon hiiren". Mies söi ja sai kellonsa takaisin.
Kumpikin söi hiiren, mutta ei saanut mitään. Mitä opit tästä?
kuin että ihminen tekee virheitä ja niiden anteeksi antaminen itselle on joskus vaikeaa.ymmärrät sitten kun kasvat isoksi.miksi haluat loukata aloittajaa?tuollainen painon pudotus on todella suuri urakka.miksi pitää onnistujaakin moittia?
"miksi pitää onnistujaakin moittia?" Ei tässä vaiheessa pidä tietenkään moittia, mutta jos jonkun mielestä nyt on kehujen aika, olisi häntä lihomisen aikana pitänyt päivittäin moittia. Jo tasapainonkin vuoksi. Vai mitä?
kuitenkin jaksaa :) olen itse samassa tilanteessa laihdutettuani noin 90kg.kyllähän se tuntuu epäreilulta kun on samoissa mitoissa kun muutkin hoikat eikä silti näytä komealta tai kauniilta :/ käy kumminkin terveyskeskus lääkärin vastaanotolla.mieheltä ei ainakaan noita vatsanahkoja julkinen puoli leikkaa,mut jos miehelle jää laihdutuksen jälkeen rinnat niin ne leikataan.naisista en tiedä?mutta varaudu siihen että suurin osa niistä nahoista on ikuista.mutta jos vain on mahdollisuus ottaa vaik lainaa niin mene ihmeessä yksityiselle.koita olla masentumatta,varmaankin näytät silti paremmalta kuin ennen.
Itse laihdutin 40 kiloa. Lenkkeilen, käyn salilla, mutta eihän se nahka mihinkään lähde.
Nyt puoli vuotta sitten kustansin itse (yleisellä puolella asiaani ei pidetty terveellisenä haittana) vatsanahan leikkauksen ja tulos on upea. Vihdoinkin treenatut vatsalihakset näkyy.
Seuraavaksi vuorossa onkin varmaan käsivarret, mutta muutama vuosi pitää varmaan säästää, se on kallista lystiä, mutta kukin laittaa rahansa mitä tärkeänä pitää.
Mutta tiukan vatsan ansiosta bikinitkin näyttää jo hyvältä, vaikka esim. raidet roikkuu.
Onnitteluni hyvästä laihdutuksesta, nauti tuloksista ja siitä keveyden tunteesta, mitä kukaan joka ei ole ollut reilusti ylipainoinen ei pysty edes kuvittelemaan.
Älä anna periksi! Kuka vaan joka tiputtaa noin paljon painoa lyhyessä ajassa saa nähdä nahan roikkuvan sieltä ja täältä. En tiedä oletko kiinnostunut liikunnasta mutta kuntosalit tarjoavat nykyään hyvinkin erilaisia mahdollisuuksia kuhunkin tarpeeseen.
Joskus me ihmiset myös vaadimme itseltämme liikaa. Tottakait jos on rahaa tarpeeksi, voi mennä kiristämmän nahkaa kirurgille. Kaikilla tähän ei ole varaa, joten älä ota tuosta stressiä. Olet tehnyt aikamoisen työn päästäksesi tuohon painoon. Jätä peili vähäksi aikaa pois käytöstä ja anna ajan kulua. Monet jotka ovat pudottaneet paljon kiloja, ovat huomanneet että psyyke tulee hitaasti perässä, ts. ihminen ei näe sitä muutosta minkä muut näkevät. Pidä lippu korkeella!
Olisi kiva tietää asian ymmärtämisen kannalta oletko 35, 45, 55, vai enemmän. Vähemmän nyt et ainakaan, koska silloin kroppa kyllä sopeutuu suuriinkiin muutoksiin.
kovin suurta merkitystä.tietty nuorella palautuu paremmin mutta noin suuren pudotuksen jälkeen se jää aina roikkumaan.terveisin:25 vuotias suur pudottaja(ei alkuperäinen)
Sain esikoiseni 17-vuotiaana. Lihoin odotusaikana 85-kiloisesta 105-kiloiseksi. Synnytyksen jälkeen painoin n.98. Maha roikkui suurena rasvalaattana. Nyt muutamaa lasta myöhemmin painan n.86kiloa(pudotus meneillään vielä) ja olen jonossa vatsaleikkaukseen julkisella puolella. Vatsa on täysin eri paria kuin muu kroppa, roikkuu ja lyllyy,mutta tuli siis jo 17-vuotiaana.
No joo, kiva kai se olis olla hyvän näköinenkin.
Vaan kevyemmässä kehossa asuu tervempi lehmä.
Ainakin nivelet ja muut tykkää hyvää, rikkoontuneet nivelet nimittäin särkevät aika kurjasti vaikka särky olis ihan vähäistäkin.
Tiedetään, että rasva lähtee tasaisesti joka paikasta ku se lähteäkseen on, ekaks se näkyy kasvoist ja käsistä. Kun niissä on suht. vähiten rasvaa.
Kumpi on parempi: ruma satavuotias kuin kuollut 6-kymppinen :)
laatua mitata elinvuosissa.tämä roikkuva nahka voi olla suurikin ongelma nuorille sinkku ihmisille.
aikaa laihtumisen jälkeen. Niin hullulle kuin tuo kuullostaakin. Odottelen pääsyä vatsalaukun piennennysleikkaukseen ja maha nahka roikkuu jo nyt näiden läskien kanssa (takana 3 raskautta). =0n hieman yli 30v. ja tiedän että jos laihdun kaikki ylimääräiset 70kg pois, jää vain kasa löysää ja roikkuvaa nahkaa. Kilot lähtee, mutta akka ei kaunistu tipan pätkän vertaa. Päinvastoin ehkä. Voin vain kuvitella että istuessani lölysä mahanahka pussukka roikkuu jalkojeni välistä lähelle maata. Yök.