Mieheni on muuttunut vuoden sisään tosi tympeäksi. Ei hän ole koskaan ollut puhelias tai avoin, mutta nykyisin illalla hän ei puhu mitään, istuu vain ja katsoo telkkaa. Yleisin vastaus kysymykseeni tai jos sanon jotain on "Mitä" vittuuntuneella äänellä. Ja kaikki, mitä elämässä on menossa tällä hetkellä, on hänen mielestään stressaavaa tai asioista löytyy aina vain huonot puolet, ei koskaan mitään positiivista. Riitelemme lisäksi aivan typeristä, pienistä asioista, joskus jopa lapsen kuulleen nykyisin..
En tiedä, mitä pitäisi tehdä, tuntuu että hän vetää minutkin mukaansa tuonne onnettomuuden syövereihin. En halua sellaista suhdetta, jossa ollaan joko hiljaa tai huudetaan eikä osoiteta välittämistä mitenkään.
Naimissa oloa vajaat kymmenen vuotta ja lapsikin siis löytyy. Kaikkein pahinta tässä on se, että tätä murjotusta on kestänyt kohta vuoden enkä jaksa tätä enää. Kaiken huippu on se, että sorruin nyt kesällä pussailemaan yhden tutun miehen kanssa illanvietossa, tämä oli ensimmäinen ns. pettämiskertani. Poden tosi huonoa omatuntoa tapahtuneesta, mutta koen että lukkiutunut tilanne johti osaltaan pussailuun toisen kanssa. En ole aikaisemmin "pettänyt" miestäni ennen tätä tapahtumaa.
Siis, mitä teen? Olen kysynyt mieheltäni kymmeniä kertoja missä vika ja vastaus on ollut yleensä: "Olen väsynyt, en jaksa" tai "Töissä menee huonosti" tai "Tässä on paljon muitakin asioita" tms. kierteleviä vastauksia...
En halua erotakaan, mutta vaikealta tilanne tuntuu. Elämästä puuttuu kaikki ilo ja onni kotona, onneksi lapsi tuo lohtua ja iloa elämään.. Ja olemme harkinneet avioliittoneuvojalla käyntiä, mutta vielä emme ole sinne lähteneet..
Hyviä neuvoja kaivataan.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä, tuntuu että hän vetää minutkin mukaansa tuonne onnettomuuden syövereihin. En halua sellaista suhdetta, jossa ollaan joko hiljaa tai huudetaan eikä osoiteta välittämistä mitenkään.
Naimissa oloa vajaat kymmenen vuotta ja lapsikin siis löytyy. Kaikkein pahinta tässä on se, että tätä murjotusta on kestänyt kohta vuoden enkä jaksa tätä enää. Kaiken huippu on se, että sorruin nyt kesällä pussailemaan yhden tutun miehen kanssa illanvietossa, tämä oli ensimmäinen ns. pettämiskertani. Poden tosi huonoa omatuntoa tapahtuneesta, mutta koen että lukkiutunut tilanne johti osaltaan pussailuun toisen kanssa. En ole aikaisemmin "pettänyt" miestäni ennen tätä tapahtumaa.
Siis, mitä teen? Olen kysynyt mieheltäni kymmeniä kertoja missä vika ja vastaus on ollut yleensä: "Olen väsynyt, en jaksa" tai "Töissä menee huonosti" tai "Tässä on paljon muitakin asioita" tms. kierteleviä vastauksia...
En halua erotakaan, mutta vaikealta tilanne tuntuu. Elämästä puuttuu kaikki ilo ja onni kotona, onneksi lapsi tuo lohtua ja iloa elämään.. Ja olemme harkinneet avioliittoneuvojalla käyntiä, mutta vielä emme ole sinne lähteneet..
Hyviä neuvoja kaivataan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkäpä Sulle on rakkautta ja avoimuutta ollut tarjolla kauankin. Oletkohan kohdellut kehnosti sellaisen mahdollisuuden tarjoajaa.
Kai tuo sitä avioliiton arkea on.
Monet miehet muuttuu tuollaisiksi.
Minunkin mies yleensä, ellei tiuskaise-MITÄ?
Niin sanoo, ole hiljaa!
Hän viihtyy tv.ääressä ja omissa harrastuksissaan.
Pakenee työhönsä jne.
Minut huomaa, kun alkaa alapään paine ahdistamaan.
Sitten taas rakastetaan hetki.
Huomaa myös silloin, jos ei ole puhtaita sukkia,
tai jääkaapista puuttuu jotakin jne.
Tätä se on.
Jos tarjoat avioeroa tälle tympiölle, sekään ei käy.
Joten jatketaanpa nyrpistelyä ja laitetaan pesu-
kone pyörimään ja perunat kiehumaan.
Kohta se tulee taas lukemaan mykkänä tohon päivän
lehdet.
No heii kulti, keitänkö kahvia?
;)
Koeta saada miehesi lähtemään parisuhdeterapiaan. Seurakunnilla on kaupungeissa ilmaisia perheasiain neuvvottelukeskuksia, joissa tarjotaaan parisuhdeterapeutin palveluja kaikille pariskunnille, kuului sitten kirkkoon tai ei. Pussailu toisen kanssa, vaikkakin on aika viatonta (minusta), voi kertoa siitä, että olet valmis pettämään toisen luottamuksen.
Meillä ainakin terapiasta oli valtavasti hyötyä, saimme keskusteluyhteyden auki ja terapeutti pystyi osoittamaan erilaisia toimintatapoja, joiden avulla vaikeita tilanteita sai ratkaistuksi.
Terapiassa muisteltiin paljon myös asioita, joihin tosiessa aikanaan rakastui, ja se toi lämpöä ainakin meidän suhteeseemme.
Mikäli miehelläsi taas on stressin aiheuttama masennus tms. mielenterveydellinen häiriö(kuvauksesi perusteella voisi olla), osaa terapeutti ohjata hänet eteenpäin.
Tsemppiä! Toivotavasti jaksat vielä eteenpäin.