Täällä käydään välillä kiivailleen kiistaan ”yhdestä ainoasta oikeasta opista”.
Lukekaapa uudelleen Raamatun kuvaus siitä, miten Jeesus toimi kohdatessaan aikansa ”oikeaoppisen” eli juutalaisten pyhiä tekstejä ja perinnäissääntöjä hyvin tuntevan lainopettajan (Luuk.10:25-37). On hyvä muistaa että Jeesus oli itse juutalainen ja eli juutalaisessa yhteiskunnassa.
Lainopettaja halusi saada Jeesukselta vastauksen kysymykseen, pääseekö tulevan elämän osallisuuteen lainmukaisia (käskyjen) tekoja noudattamalla. Jeesus antaa asialle kokonaan uuden tulkinnan, ajankohtaisessa tilanteessa, jossa on taustana juutalaisuuden vuosituhantinen perinne. Jeesus murtaa tämän perinteen.
Taitavasti, sokraattista dialogista menetelmää soveltaen, Jeesus vastavuoroisesti kyselee lainopettajan omia tulkintoja. Jeesus kysyi: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" Lainopettaja vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Vastaus on sama kuin Jeesuksen vastaus suurimmasta käskystä (Matt. 22:39; myös mm. Gal. 5:14.)
Jotta lainopettaja voisi omasta mielestään lähteä noudattamaan tätä käskyä, hän haluaa saada Jeesukselta vielä lakia täydentävän tulkinnan: selkeän luettelon varsinaisista lähimmäisistä. Hän piti selvänä että Jeesus vastaisi: sukulaiset ja ystävät. Tähän hän olisi voinut vuorostaan rauhallisesti vastata juuri sillä tavoin toimivansakin. Hän olisi voinut lähteä itseensä tyytyväisenä pois.
On hyvä muistaa, että lainopettajan ja Jeesuksen keskustelun ja tämän kysymyksen taustalla on juutalaisen kulttuurin maailma. Siihen aikaan lähimmäisyyden käsitteeseen kuuluivat vain kaikki juutalaiset, lähinnä suku ja ystävät, mutta eivät tietenkään ei-juutalaiset eli pakanat.
Lähi-idän elämänpiiri koostui siihenkin aikaan hyvin monista etnis-uskonnollisista kansanryhmistä. Suhde ”toisiin” eli muukalaisuuteen oli tarkasti säädelty. Pelkkä muukalaisen koskettaminen saastutti juutalaisen, varsinkin korkeassa asemassa olevan. Saastumisesta vapautuminen edellytti monimutkaisia ja kalliita puhdistautumismenoja. (Onkohan muuten täälläkin joku kirjoitellut uhkaavasta saastumisensa vaarasta? :-) ) Etnisesti ja uskonnollisesti torjuttujen ihmisten kanssa oli ehdottomasti kiellettyä olla missään tekemisissä.
Muukalainen voitiin tunnistaa vaatetuksen ja kielen perusteella. Mutta maassa alastomana ja tiedottomana makaavan miehen etnistä ryhmää oli mahdoton tunnistaa, hän oli vain hädänalainen ihminen. Siten ensin paikalle saapuneen rabbin, eli papin, tilanne oli hankala. Hän ei voinut tietää kuka tien vieressä makasi. Hän saattoi olla ei-juutalainen, ja hän saattoi olla jopa kuollut. Jos rabbi koskettaisi kuollutta, siitä seuraamuksena olisivat vähiintään pitkälliset puhdistautumiset, puhumattakaan mitä muuta seuraamuksia tulisi. Tämä kaikki vaikuttaisi monin tavoin myös myös hänen perheeseensä ja palveluskuntaansa, joihin saastuneisuus myös ulottuisi.
Ja hän oli menossa työhönsä, jumalanpalvelusta suorittamaan.
Leeviläinen kulki papin jäljessä. Hän todennäköisesti tiesi, että edellä oli mennyt pappi. He olivat mahdollisesti menossa toimittaamaan yhdessä jumalanpalvelusmenoja. Säädösten mukaan leeviläistä eivät sitoneet yhtä laajat puhtaussäädökset kuin pappia. Leeviläinen olisi vähemmällä riskinotolla kyennyt hyvinkin lähestymään haavoittunutta. Mutta hän jätti tämän tekemättä, ajatellen ehkä, että jos ei pappikaan auttanut, miksi sitten hän niin tekisi. ”Kyllä rabbi tietää miten tässä pitää toimia, jos auttaminen olisi ollut velvoillisuutemme, pappi olisi niin tehnyt.”
Kolmas paikalle osunut mies oli juutalaisten hallitsemassa yhteisössä vihattu samarialainen. Samaria-nimisestä maakunnasta alueelle siirtolaisina aikoinaan saapunut kansaryhmä oli omaksunut juutalaisen uskon, mutta heitä pidettiin arvoltaan ”yhteiskunnan pohjasakkana”, vaikka he saattoivat yltää vaurauteen ja keskiluokkaisiin asemiin, esimerkiksi kauppiaina. Kansanryhmien välillä vallitsi syvä vihamielisyys.
Jeesukselta oli siten äärimmäisen rohkea teko nostaa satunnainen, ”saastainen” samarialainen moraalisesti korkeatasoisemmaksi kuin kunnioitettu juutalainen uskonnollinen johtaja.
Samarialaisen myötätunto ja myötäsyntyinen halu auttaa kärsivää on niin suuri, että hän ryhtyy auttamaan, vaikka se voi tietää hänelle itselleen suureen vaaraan asettumista. Hän on nimittäin rikkonut eri kansanryhmien kanssakäymistä sitovia perinnäisiä normeja, jos asia tulisi ilmi. Lisäksi siihen aikaan alueella harjoitettiin yleisesti verikostoa perheen ja suvun kunnian puolustamiseksi ja koettujen vääryyksien käsittelyssä. Verikoston uhriksi kelpaa kuka hyvänsä vastapuolen laajasti käsitetyn suvun jäsen tai tapaukseen muutoin yhteydessä oleva ihminen. Jos syyllistä ei löydetä, verikoston uhriksi saattoi joutua kuka tahansa. Tämän haavoittuneen miehen omaiset olisivat voineet tappaa samarialaisen, jos olisivat tavanneet hänet sekaantuneena jotenkin tapahtuneeseen. Samarialaisen toiminnassa ilmenee hänen puhdas myötätuntonsa ja vastuullisuutensa. Tätä Jeesus halusi tähdentää..
Jeesus kääntääkin kysymyksen lähimmäisyydestä tavattoman rohkealla tavalla kokonaan toiseksi, kun tarkastelemme kertomusta tuon ajan yhteiskuntanaa hallinneen arvomaailman ja erilaisten etnisten ryhmien arvojärjestyksen valossa.
Voimme kysyä: olemmeko lähimmäisiä vaiin niitä kohtaan jotka ovat samanlaisia kuin itse olemme, ja jotka eivät vaadi minkäänlaista riskin ottamista.
Vertauksessa Jeesus ei esitäkään luetteloa lähimmäisistä, mitä lainopettaja oli odottanut (perhe, sukulaiset, ystävät), vaan osoittaa, kenelle meidän itse kunkin on osoittauduttava lähimmäiseksi ja millaisissa olosuhteissa: kaikille ihmisille.
Jeesus tuntee oman juutalaisen kulttuurinsa läpikotaisin. Hän tietää että meillä ihmisillä on taipumus lokeroida toisiamme ja luoda syrjiviä ja ulossulkevia systeemeitä.
Tämän tietäen Jeesus osoittaa musertavasti, millaiseen lähimmäisyyteen ihmisen on yllettävä, jotta hän voisi omin ansioin päästä Jumalan luo. Meidän olisi kyettävä ylittämään omat ennakkoluulomme ja lokerointimme. Ihmiselle se on mahdotonta (Luuk.18:27). Mutta Jumalalle se on mahdollista.
Tätä Raamatun kohtaa on kirkon alkuajoista asti tulkittu (ja tähän tulkintaan yhtyy myös Luther), että todellinen laupias samarialainen kohdataan siinä lainopettajan edessä. Jeesus Kristus.
Me emme siihen kykene, mutta Jumalan sana velvoittaa meitä kilvoittelemaan sitä kohti. Kristitylle ei ole annettu muuta sääntöä kuin tämä, lähimmäisenrakkauden sääntö. ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25:1:40)
Tämän Kristuksen opetuksen valossa on tarkasteltava ratkaisuja joita teemme, yksilöinä ja yhteisönä.
Lukekaapa uudelleen Raamatun kuvaus siitä, miten Jeesus toimi kohdatessaan aikansa ”oikeaoppisen” eli juutalaisten pyhiä tekstejä ja perinnäissääntöjä hyvin tuntevan lainopettajan (Luuk.10:25-37). On hyvä muistaa että Jeesus oli itse juutalainen ja eli juutalaisessa yhteiskunnassa.
Lainopettaja halusi saada Jeesukselta vastauksen kysymykseen, pääseekö tulevan elämän osallisuuteen lainmukaisia (käskyjen) tekoja noudattamalla. Jeesus antaa asialle kokonaan uuden tulkinnan, ajankohtaisessa tilanteessa, jossa on taustana juutalaisuuden vuosituhantinen perinne. Jeesus murtaa tämän perinteen.
Taitavasti, sokraattista dialogista menetelmää soveltaen, Jeesus vastavuoroisesti kyselee lainopettajan omia tulkintoja. Jeesus kysyi: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" Lainopettaja vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Vastaus on sama kuin Jeesuksen vastaus suurimmasta käskystä (Matt. 22:39; myös mm. Gal. 5:14.)
Jotta lainopettaja voisi omasta mielestään lähteä noudattamaan tätä käskyä, hän haluaa saada Jeesukselta vielä lakia täydentävän tulkinnan: selkeän luettelon varsinaisista lähimmäisistä. Hän piti selvänä että Jeesus vastaisi: sukulaiset ja ystävät. Tähän hän olisi voinut vuorostaan rauhallisesti vastata juuri sillä tavoin toimivansakin. Hän olisi voinut lähteä itseensä tyytyväisenä pois.
On hyvä muistaa, että lainopettajan ja Jeesuksen keskustelun ja tämän kysymyksen taustalla on juutalaisen kulttuurin maailma. Siihen aikaan lähimmäisyyden käsitteeseen kuuluivat vain kaikki juutalaiset, lähinnä suku ja ystävät, mutta eivät tietenkään ei-juutalaiset eli pakanat.
Lähi-idän elämänpiiri koostui siihenkin aikaan hyvin monista etnis-uskonnollisista kansanryhmistä. Suhde ”toisiin” eli muukalaisuuteen oli tarkasti säädelty. Pelkkä muukalaisen koskettaminen saastutti juutalaisen, varsinkin korkeassa asemassa olevan. Saastumisesta vapautuminen edellytti monimutkaisia ja kalliita puhdistautumismenoja. (Onkohan muuten täälläkin joku kirjoitellut uhkaavasta saastumisensa vaarasta? :-) ) Etnisesti ja uskonnollisesti torjuttujen ihmisten kanssa oli ehdottomasti kiellettyä olla missään tekemisissä.
Muukalainen voitiin tunnistaa vaatetuksen ja kielen perusteella. Mutta maassa alastomana ja tiedottomana makaavan miehen etnistä ryhmää oli mahdoton tunnistaa, hän oli vain hädänalainen ihminen. Siten ensin paikalle saapuneen rabbin, eli papin, tilanne oli hankala. Hän ei voinut tietää kuka tien vieressä makasi. Hän saattoi olla ei-juutalainen, ja hän saattoi olla jopa kuollut. Jos rabbi koskettaisi kuollutta, siitä seuraamuksena olisivat vähiintään pitkälliset puhdistautumiset, puhumattakaan mitä muuta seuraamuksia tulisi. Tämä kaikki vaikuttaisi monin tavoin myös myös hänen perheeseensä ja palveluskuntaansa, joihin saastuneisuus myös ulottuisi.
Ja hän oli menossa työhönsä, jumalanpalvelusta suorittamaan.
Leeviläinen kulki papin jäljessä. Hän todennäköisesti tiesi, että edellä oli mennyt pappi. He olivat mahdollisesti menossa toimittaamaan yhdessä jumalanpalvelusmenoja. Säädösten mukaan leeviläistä eivät sitoneet yhtä laajat puhtaussäädökset kuin pappia. Leeviläinen olisi vähemmällä riskinotolla kyennyt hyvinkin lähestymään haavoittunutta. Mutta hän jätti tämän tekemättä, ajatellen ehkä, että jos ei pappikaan auttanut, miksi sitten hän niin tekisi. ”Kyllä rabbi tietää miten tässä pitää toimia, jos auttaminen olisi ollut velvoillisuutemme, pappi olisi niin tehnyt.”
Kolmas paikalle osunut mies oli juutalaisten hallitsemassa yhteisössä vihattu samarialainen. Samaria-nimisestä maakunnasta alueelle siirtolaisina aikoinaan saapunut kansaryhmä oli omaksunut juutalaisen uskon, mutta heitä pidettiin arvoltaan ”yhteiskunnan pohjasakkana”, vaikka he saattoivat yltää vaurauteen ja keskiluokkaisiin asemiin, esimerkiksi kauppiaina. Kansanryhmien välillä vallitsi syvä vihamielisyys.
Jeesukselta oli siten äärimmäisen rohkea teko nostaa satunnainen, ”saastainen” samarialainen moraalisesti korkeatasoisemmaksi kuin kunnioitettu juutalainen uskonnollinen johtaja.
Samarialaisen myötätunto ja myötäsyntyinen halu auttaa kärsivää on niin suuri, että hän ryhtyy auttamaan, vaikka se voi tietää hänelle itselleen suureen vaaraan asettumista. Hän on nimittäin rikkonut eri kansanryhmien kanssakäymistä sitovia perinnäisiä normeja, jos asia tulisi ilmi. Lisäksi siihen aikaan alueella harjoitettiin yleisesti verikostoa perheen ja suvun kunnian puolustamiseksi ja koettujen vääryyksien käsittelyssä. Verikoston uhriksi kelpaa kuka hyvänsä vastapuolen laajasti käsitetyn suvun jäsen tai tapaukseen muutoin yhteydessä oleva ihminen. Jos syyllistä ei löydetä, verikoston uhriksi saattoi joutua kuka tahansa. Tämän haavoittuneen miehen omaiset olisivat voineet tappaa samarialaisen, jos olisivat tavanneet hänet sekaantuneena jotenkin tapahtuneeseen. Samarialaisen toiminnassa ilmenee hänen puhdas myötätuntonsa ja vastuullisuutensa. Tätä Jeesus halusi tähdentää..
Jeesus kääntääkin kysymyksen lähimmäisyydestä tavattoman rohkealla tavalla kokonaan toiseksi, kun tarkastelemme kertomusta tuon ajan yhteiskuntanaa hallinneen arvomaailman ja erilaisten etnisten ryhmien arvojärjestyksen valossa.
Voimme kysyä: olemmeko lähimmäisiä vaiin niitä kohtaan jotka ovat samanlaisia kuin itse olemme, ja jotka eivät vaadi minkäänlaista riskin ottamista.
Vertauksessa Jeesus ei esitäkään luetteloa lähimmäisistä, mitä lainopettaja oli odottanut (perhe, sukulaiset, ystävät), vaan osoittaa, kenelle meidän itse kunkin on osoittauduttava lähimmäiseksi ja millaisissa olosuhteissa: kaikille ihmisille.
Jeesus tuntee oman juutalaisen kulttuurinsa läpikotaisin. Hän tietää että meillä ihmisillä on taipumus lokeroida toisiamme ja luoda syrjiviä ja ulossulkevia systeemeitä.
Tämän tietäen Jeesus osoittaa musertavasti, millaiseen lähimmäisyyteen ihmisen on yllettävä, jotta hän voisi omin ansioin päästä Jumalan luo. Meidän olisi kyettävä ylittämään omat ennakkoluulomme ja lokerointimme. Ihmiselle se on mahdotonta (Luuk.18:27). Mutta Jumalalle se on mahdollista.
Tätä Raamatun kohtaa on kirkon alkuajoista asti tulkittu (ja tähän tulkintaan yhtyy myös Luther), että todellinen laupias samarialainen kohdataan siinä lainopettajan edessä. Jeesus Kristus.
Me emme siihen kykene, mutta Jumalan sana velvoittaa meitä kilvoittelemaan sitä kohti. Kristitylle ei ole annettu muuta sääntöä kuin tämä, lähimmäisenrakkauden sääntö. ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25:1:40)
Tämän Kristuksen opetuksen valossa on tarkasteltava ratkaisuja joita teemme, yksilöinä ja yhteisönä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Todella hyvin selvensit Jeesuksen ajan yhteiskuntaa ja ajattelutapaa! Jeesushan oli aikansa radikaali, uudistaja ja muutoksen tuoja. Hänelle lähimmäinen ei ollut toinen juutalainen, vaan jokainen ihminen oli Jeesukselle lähimmäinen. Niinhän sen pitäisi olla nykyäänkin! Jeesus ei kehottanut rakastamaan omiaan, "sillä mitä hyvää siinä on, eivätkö pakanatkin tee niin"?
Siis piti kirjoittaa, että Jeesus ei kehottanut AINOASTAAN rakastamaan omiaan. Toki Hän kehotti rakastamaan myös omiaan, mutta myös muita!
Samaa mieltä, havadutti ajattelemaan syntyjä syviä. Meillä on liian vähän tietoa jeesuksen ajan maailmasta.
Emme ehkä osaa ajatellakaan miten suuresti mullistavia ajatuksia hän esitti.
Lutherin Katekismus suomeksi vuodelta 1906 (jota uskovaiset lukivat), kertoo seuraavaa:
Mitä ne (käskyt tauluissa) vaativat?
Rakkautta lähimmäistämme kohtaan.
Kuinka meidän tulee rakastaa lähimmäistämme?
Niinkuin meitä itsiämme.
Kuka on meidän lähimmäisemme?
Kaikki ihmiset, sekä ystävät että vihamiehet, tutut ja tuntemattomat, köyhät ja rikkaat, kuka ikänänsä
meidän neuvoamme ja apuamme tarvitsee.
Minkä tähden kaikki ihmiset meidän lähimmäisiksemme kutsutaan?
Sentähden, että meillä kaikilla on yksi Jumala; kaikki me asumme yhdessä tässä maan päällä;
kaikki me olemme Adamista ja Evasta tulleet ulos; kaikilla on yhtäläinen uloskäymys, sillä
kaikkein pitää täältä lähtemän. (Apt. 17:26, Job, 5:7, Job 7:1, Saarnaaja 9:3)
1906 Katekismus on vuoden 1745 katekismus, jota mm. Lestadiuskin käytti.
Luther oli samaa mieltä Raamatun kanssa: kaikki ihmiset ovat lähimmäisiä, joita tulee rakastaen palvella, koska kaikilla on yhteinen Jumala.
>>
Kuka on meidän lähimmäisemme?
Kaikki ihmiset
>>
On kokonaan toinen ääni tuossa homoseksuaaleja karkeasti mollaavassa ketjussa.
Vanhoillislestadiolainen ei omaksu kristillisyydestä muuta kuin että rakasta niitä jotka ovat samanlaisia kuin sinä itse.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000017974593
Pedofiilitkö raakoja
Kirjoittanut: rikollisia 20.7.2006 klo 23.02
jotka käyttävät hyväkseen puolustuskyvyttömiä lapsia?
Tuskin raa'at rikolliset saisivat perustaa puoluetta sivistyneessä valtiossa...vrt Hollanti.
Siitä taitaa olla 20-40 vuotta kun homot siirrettiin lääketieteen piirissä diagnoosikirjasta geenikirjaan. Samaan kirjaan hyppäävät vielä pedofiilitkin....jos vain jaksamme ootella. Onhan heilläkin oikeus toteuttaa luonnonmukaista itseään, eivätkä lapsetkaan aina ole siepattuja, joskus menevät ihan kokeilunhalusta.
Maailma muuttuu ystäväiseni...meillä on kuule kaikilla kohta oikeus toteuttaa itseämme, se on suunta.
Siteeraamasi pedofiilin kirjoitus on ainoalaatuinen (muistini mukaan) vl-palstalla. Yleensä vl-pedofiilit eivät ole uskaltaneet edes tällä palstalla nikkiensä suojissa kertoa olevansa pedofiilejä. Tuokin pedofiili, joka on tuon kirjoittanut, on todennäköisesti seurakunnassa arvostettu jäsen: perheen isä, jolla on monia lapsia koska ei käytä vaimonsa kanssa ehkäisyä ja ulospäin tosi uskovainen, koska noudattaa vl-seurakunnan antamia sääntöjä ulkonaisessa käyttäytymisessä.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi luettuani kyseisen keskustelun. He kirjoittavat vihaavansa ja jymäyttävänsä ja erottavansa niitä, jotka ovat heidän mielestään syntisiä (homot ja lesbot). Ja he pilkkaavat ja ivaavat kaikin tavoin niitä, joita he syntisinä pitävät (homoja ja lesboja). heidän kirjoituksensa uhkuvat kaikkea sitä, mitä Paavali luettelee lihan hedelmiksi.
harvoin sitä saa lukea niin Raamatun vastaisesti käyttäytyvien ihmisten tekstejä kuin ne, jotka siellä pikkaavat, ivaavat, riemuitsevat siitä että pian saavat syntiseksi katsomansa erotetuiksi ja sitä ennen jysäytetyiksi vl-seurakunnassa.
Ei heillä ole Pyhää henkeä, kun he iloisevat asiattomuuksia kirjoittaessa, iloitsevat pilkatessaan, riemuitsevat väkivallanteoista, joita kirjoituksissan tekevät ja joita he odottavat pääsevänsä tekemään seurakunnassa homoille ja lesboille.
he, vanhoillislestadiolaiset, ovat paljon syntisempiä, jo omissa kirjoituksissaan syntiä suuresti tehden, kuin ne joita he syntisiksi nimittelevät ja pilkkaavat.
Mielestäni pedofiliaa ei voi millään verrata homoseksuaalisuuteen. Ja vaikka joskus selviäsikin, että he eivät voi taipumukselleen mitään, niin minä katson sen olevan väärin. Tässä syy: pedofiilit VAHINGOITTAVAT. Ei pahoinpitelykään voisi koskaan tulla lailliseksi, vaikka osoitetaan, että joku ei voi väkivaltaisille taipumuksilleen mitään. Pedofiilit voi lukea samaan kastiin. He pahoinpitelet ja vahingoittavat lasta iljettävillä taipumuksillaan. Homoseksuaalit taas toteuttavat taipumustaan yhteisymmärryksessä kahden aikuisen välillä.
Täällä on joku selväjärkinenkin. Hyvä!
Olet oikeassa, juuri noin on asia.
Homoseksuaalit ja heteroseksuaalit ovat "terveitä" eivätkä vahingoita ketään seksuaalisuuttaan toteuttaessaan, kahden aikuisen ihmisen kesken, jotka ovat tästä keskenään sopineet vapaaehtoisesti.
Mutta jos homo tai hetero raiskaa, hän syyllistyy rikokseen. Raiskaus ei ole seksuaalisuuden toteuttamista vaan väkivaltaista vallankäyttöä ja raakuutta.
Pedofiilien lapsiin kohdistuva väkivalta on oman luokkansa suuri rikos, jota pahempaa on vaikea kuvitella. usein pedofiili on aikuinen mies, erityisen usein perheenjäsen tai sukulainen. Pimeintä ja julminta rikollisuutta.
Ehei!
Nykyään on oikein ajatella täsmälleen ja vain sitä henkilöä, kenen etuoikeuksia ajetaan.
Pedofiili saa toteuttaa sairasta mielihaluaan ja homopari saa ottaa lapsen, jotta heidän sairaalle elämälleen tulisi jotain järkeä.
Ei tänä päivänä ole oikein "fiksua" ajatella seurauksia, hetken mielihalun toteuttaminen on tämän päivän must! Näin se maailma etenee.
En voi entisenä vanhoillislestadiolaisena uskoa että oikeat lestadiolaiset kirjoittelisivat sellaisia palstalle.
Oman muistini mukaan vl:t ovat sävyisiä ja inhimillisiä ihmisiä. Mitä lienevät tänne palstalle kirjoittlevat vl:t?
meillä on tämä netti. Edes jossakin voi kuulla virkistävää ja sydämeen käypää raamatun tulkintaa. Kiitos Jumalalle siitä.
Seuroissa nykyään hyvin harvoin voi todella kokea virvoittuneensa, ja armahtavan Jumalan puhuttelua. Kaikki on vain sitä samaa ylistystä kuinka ihana asia on, että olemme uskomassa ja taivastiellä, ja kuinka paha maailma onkaan ja kuinka vaarat vaanivat joka joenhaaran mutkassa. Kuka järkevä ihminen sellaisesta jotakin saa????
Tietysti on ihana asia että on uskomisen lahjaa saanut säilytettyä.. mutta onko sekään kenenkään kohdalla niin itsestään selvää että taivaaseen tässä ollaan ilman muuta menossa??? Kuka sen meistä ihmisistä koskaan voi tietää, mitkä ovat Jumalan suunnitelmat. Jotenkin sellainen oman taivasosuuden itsestäänselvänä pitäminen ja siitä hehkuttaminen kuulostaa vain niin ylimieliseltä ja hurskastelultakin, mielestäni.
Kiitos Vulgata tästä mielenkiinoisesta ja sydämeen käypästä kirjoituksesta!
Riippuu eri tilanteista mitä me vastaamme.
Se on suurinta rakkautta, että rakastaa totuudessa. Ja sanoo synnin synniksi.
"Te olette maailman valo ja suola." (Biblia)
kysymys, että oletko vanhoillislestadiolainen?
Siinä yhteydessä kun mainitsit joistakin hämäristä tyypeistä, ja mainitsiemaatta erästä nikkiäkin siinä yhtydessä. Se ei kyllä ollut mitenkään viisas kirjoitus sinulta.
Et vastannut edes siihen kysymykseen, että mitä uskoa olet vai oletko mitään, miksi?
Jos nyt voisit vastata.
Wehan näkee ja tietää kaikki että mihin se kuuluu. Mutta sinusta ei saa selvää.
vl?
sitä.
Monenlaisen sekavan hälyn keskellä voi näköjään löytää lukemisen arvoistakin. Olisi toivottavaa että ennemminkin tämäntapaista olisi palstalla käyty keskustelu. Moni meistä murehtii palstan räikeää tyyliä.
...Kirjoitukset.
Kiitoksia Vulgatalle jälleen erinomaisesta avauksesta, joka antaa meille kaikille ajattelemisen aihetta:)
Mukava lukea nätä Vulgatan ajatuksia täältä palstalta. Tässäkin aiheessa on kovasti syvällistä miettimistä vl:ssa. Käsitys lähimmäisistämme on liikeessä ollut paikoin kovin tämän juutalaisen johtajan mukainen. Onhan opetettu jopa karttamaan ja välttelemään epäuskoisia, liikkeen ulkopuolella olevia ihmisiä. Näin saatetaan opettaa jo pienille lapsillekin. Kannattaisi todellakin pohtia Jeesuksen opetusta aikansa radikaalissa ja lokeroituneessa yhteiskunnassa niin kuin Vulgata meille valottaa.
Jeesus oli syntisten ja heikkojen ystävä. Todellinen laupius ja rakkaus ajoi juutalaiset johtajat raivoon ja Kristuksen ristille - meidän autuudeksi. Oikea rakkaus, laupius ja rauha on vaikea ja mahdoton läksy meille. Sen tähden Jeesus opettaakin että eripuraisuus on keskellämme.
Vulgata ei itse vastaa kysyjille, niin minä vastaan. Vulgata ei ole VL, vaan vl-liikkeen vainooja. Paratiisin käärme ihmisen muodossa. Tässä ei ole hakkerointia tarvittu. Kirjoituksista tunnistaa henkilön. Esiintymällä vl-liikkeeseen kuuluvana tekee itsensä valehtelijaksi. Sellaista totuutta ne nämä Suomi24:n palstat tarjoavat.
Millä tuomiolla sinä tuomitset, sillä sinutkin tuomitaan.
Oletko ns. Vulgatan lihallinen sukulainen, vai mistä voit olla noin varma?
Lomamatkan takia en ollut havainnut kommenttiasi. Tämä viesti ei ehkä enää tavoita Sinua eikä muitakaan Sinun viestisi lukeneita. Vastaan kuitenkin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanottiin ennen.
Rekisteröitymättä, siis ”nimettöminä” tänne kirjoittavat syyllistyvät harmillisen usein ala-arvoiseen puskasta ampumiseen. Rekisteröitymättä ei joudu samalla tavoin vastaamaan toiminnastaan. Siksi näihin juttuihin ei yleensä kannata reagoida.
Tällä kertaa yleisen palstamoraalin kannalta katson palautteella olevan merkitystä. Palstalle kirjoittavien anonymiteetti on sekä pikeus että velvollisuus.
Et kommentoinut varsinaista kirjoitustani. Minähän kirjoitin mm.:
”Tätä Raamatun kohtaa on kirkon alkuajoista asti tulkittu (ja tähän tulkintaan yhtyy myös Luther), että todellinen laupias samarialainen kohdataan siinä lainopettajan edessä. Jeesus Kristus. Me emme siihen kykene, mutta Jumalan sana velvoittaa meitä kilvoittelemaan sitä kohti. Kristitylle ei ole annettu muuta sääntöä kuin tämä, lähimmäisenrakkauden sääntö. ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25:1:40)”
Ymmärrät varmasti itsekin, että ei toista kirjoittajaa henkilönä solvaamalla edistetä keskustelua.
Puuttumatta viestisi sisältöön enempää ilmoitan, että minä ehdottomasti en ole tarkoittamasi henkilö. Olet fataalisti sotkenut ihmisiä.
Samalla kohdistat raskauttavan syytteen palstan manipuloinnista eli viestien sisältöön kohdistuvan kritiikin tietoisesta sensuroinnista palstan ylläpidolle ja Mopille.
Syytteesi syö heidän ammatillista uskottavuuttaan ja palstan mainetta, jos joku ottaa väitteesi todesta. Epäreilua, sanoisin!
Kuten tiedämme, tänne kirjoitettuja viestejä voi poistaa vain ylläpito. Yksittäinen kirjoittaja voi itse poistaa vain omia viestejään, ja silloinkin vain ollessaan rekisteröitynyt keskustelija. Kuten palstan sheriffi on säännöllisin välein tiedottanut, hän poistelee täältä ajoittain palstan sääntöjä rikkovia viestejä. Itse olen valinnut rekisteröitymisen.
Jatkan mielihyvin kanssasi keskustelua Raamatun ja kristillisyyden kysymyksistä, mutta sitä ennen annan sinulle ystävällisesti kolme ilmaista neuvoa.
1. Osallistuessasi palstan keskusteluihin lue ensin säännöt.
3. Keskustelussa otetaan kantaa viestin sisältöön, ei kirjoittajan henkilöön.
2. Kun paranoiakohtaus seuraavalla kerralla iskee, ota itseäsi reippaasti niskasta kiinni ja irrottaudu tietokoneestasi. Tee sen sijaan jotain piristävää ja elämänläheistä. Lähde vaikka lenkille! :-)
Meillä on suuri kotiopettaja ihan ulottuvillamme, myös näitä keskusteluja ajatellen.
"Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden." (Ef 4:32)