-Lukiolaispoika Risto ajoi viime maanantaina neuvojeni mukaan kunnostamallaan museoikäisellä 1962 mallisella 4 hv:n Monark-merkkisellä perämoottorillaan mantereelta tänne kesäasunnollemme saareen, jossa ei ole sähköä. -Silloin kirjoitin edellisen muistelun!
- Apunamme täällä on vain puuliesi ja vastikään kunnostettu maakellarimme vuodelta 1952, joka toimii loistavasti jopa näin kesähelteillä pitäen ruokatarvikkeemme kylminä. -Valaistuksena meillä ovat toimineet näinä vuosikymmeninä vain öljylyhdyt ja Tilley-lamppu.
-Tietokonetta saaressamme ei tietenkään ole, joten joudumme turvautumaan “mantereen Riston” tietokoneeseen näin kesäaikaan hoitaessamme eläkeläisinä pankkipalveluita ja muita asioita.
-Mutta tänään Risto tuli taas noutamaan meidät kauppamatkalle sillä Monarkilla ja siitäpä tulos seuraavassa:
____________________________
Olin tekemässä huoltoa Kultamaha-Fergusonille 60-luvulla vauraan näköisessä vanhassa maalaistalossa, jossa sukuviiri oli rakennuksen harjalla näyttäen 1600-lukuisia numeroita.
-Työskentelin vanhan riihen eteishallissa joka oli rakennettu vastikään vanhan rakennuksen kylkeen kuivuria ja viljankäsittelyä varten, valettuine betonilattioineen.
-Eteishallista johtivat parisataavuotiset ovet “luvaan” ja “riiheen”,joka toimi viljavarastona.
-Siinä työskennellessäni saapui pihaan Austin-merkkinen piikinokkainen kuorma-auto ja peruutti viereisen parioven eteen.
-Tilan emäntä ilmestyi paikalle ja autonkuljettajan toimesta kymmenkunta viisikymmenkiloista viljasäkkiä tuli heitettyä auton lavalle pikavauhtia ja perälauta kiinni ja auto poistui saman tien.
-Tilan emäntä tuli luokseni ja sanoi että: “ettehän ole nähnyt mitään, jos joku kysyy?!”
-Koska olin ehkä hiukan epätietoisen näköinen, niin emäntä kertoi, ettei isäntä koskaan antanut rahaa lasten vaatteisiin, eikä mihinkään ylimääräiseen, joka ei isännän mielestä ollut tarpeellista. -Isäntä ei ymmärtänyt mitään muun perheen tarpeista ja oli jopa vaatinut kananmunanmyyntitulot itselleen viedäkseen nekin pankkiin omalle tililleen (koska isäntä oli oikein Osuuskassan johtokunnan jäsen).
-Emäntä oli nimittäin yrittänyt kananmunien ja juuresten myynnillä hankkia aina vähän lisää rahaa itsensä ja lasten ylläpitoon. -Ja nyt myös salaisella viljanmyynnillä, kun tilan isäntä oli sattumalta käymässä naapuripitäjässä.
-Sovimme siinä emännän kanssa, että en tiedä tapahtumasta mitään.
-Sain sitten työni päätökseen ja poistuin tilalta.
-Myöhemmin sitten kuulin, että emäntä lapsineen oli paennut eräänä talvisena yönä pois tuosta ahdistavasta ja väkivaltaisesta talosta, eikä koskaan palannut.
Tällaistakin se “inhoittava rasvakoura” on joutunut traktorihuoltojen ohella näkemään!
- Apunamme täällä on vain puuliesi ja vastikään kunnostettu maakellarimme vuodelta 1952, joka toimii loistavasti jopa näin kesähelteillä pitäen ruokatarvikkeemme kylminä. -Valaistuksena meillä ovat toimineet näinä vuosikymmeninä vain öljylyhdyt ja Tilley-lamppu.
-Tietokonetta saaressamme ei tietenkään ole, joten joudumme turvautumaan “mantereen Riston” tietokoneeseen näin kesäaikaan hoitaessamme eläkeläisinä pankkipalveluita ja muita asioita.
-Mutta tänään Risto tuli taas noutamaan meidät kauppamatkalle sillä Monarkilla ja siitäpä tulos seuraavassa:
____________________________
Olin tekemässä huoltoa Kultamaha-Fergusonille 60-luvulla vauraan näköisessä vanhassa maalaistalossa, jossa sukuviiri oli rakennuksen harjalla näyttäen 1600-lukuisia numeroita.
-Työskentelin vanhan riihen eteishallissa joka oli rakennettu vastikään vanhan rakennuksen kylkeen kuivuria ja viljankäsittelyä varten, valettuine betonilattioineen.
-Eteishallista johtivat parisataavuotiset ovet “luvaan” ja “riiheen”,joka toimi viljavarastona.
-Siinä työskennellessäni saapui pihaan Austin-merkkinen piikinokkainen kuorma-auto ja peruutti viereisen parioven eteen.
-Tilan emäntä ilmestyi paikalle ja autonkuljettajan toimesta kymmenkunta viisikymmenkiloista viljasäkkiä tuli heitettyä auton lavalle pikavauhtia ja perälauta kiinni ja auto poistui saman tien.
-Tilan emäntä tuli luokseni ja sanoi että: “ettehän ole nähnyt mitään, jos joku kysyy?!”
-Koska olin ehkä hiukan epätietoisen näköinen, niin emäntä kertoi, ettei isäntä koskaan antanut rahaa lasten vaatteisiin, eikä mihinkään ylimääräiseen, joka ei isännän mielestä ollut tarpeellista. -Isäntä ei ymmärtänyt mitään muun perheen tarpeista ja oli jopa vaatinut kananmunanmyyntitulot itselleen viedäkseen nekin pankkiin omalle tililleen (koska isäntä oli oikein Osuuskassan johtokunnan jäsen).
-Emäntä oli nimittäin yrittänyt kananmunien ja juuresten myynnillä hankkia aina vähän lisää rahaa itsensä ja lasten ylläpitoon. -Ja nyt myös salaisella viljanmyynnillä, kun tilan isäntä oli sattumalta käymässä naapuripitäjässä.
-Sovimme siinä emännän kanssa, että en tiedä tapahtumasta mitään.
-Sain sitten työni päätökseen ja poistuin tilalta.
-Myöhemmin sitten kuulin, että emäntä lapsineen oli paennut eräänä talvisena yönä pois tuosta ahdistavasta ja väkivaltaisesta talosta, eikä koskaan palannut.
Tällaistakin se “inhoittava rasvakoura” on joutunut traktorihuoltojen ohella näkemään!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos muistelmasta, uskon että tarina pitää paikkansa. Onhan oloemassa sanontakin että "mitä iso mpi talo, sitä huonompi palvelu"
Jossain pikkupirtissä saattaa saada jopa ruokaakin, mutta isossa "kartanossa" saa moitteet jos maistaa omenan pihapuusta.
jatkossakin, sinun juttus on aitoja, ja tosiakin, ei tuommoisia asiota voi tietää eikä keksiä, ellei ole elänyt ko. aikaan.