Itse mietin aborttia viime touko-kesäkuussa, tännekkin kirjoittelin. En kuitenkaa tehnyt, pelkuruuttani kai. Nyt on minulla reilu 1/2v.
poika, iki-ihana sellainen, vaan raskasta on silti. Seurakseni sain synnytyksen jälkeisen masennuksen. Kumpi lie pahempi, masennus abortista vai synnytyksestä. Mietteitä vai.
Voimia muille, teette sitten miten teette.
poika, iki-ihana sellainen, vaan raskasta on silti. Seurakseni sain synnytyksen jälkeisen masennuksen. Kumpi lie pahempi, masennus abortista vai synnytyksestä. Mietteitä vai.
Voimia muille, teette sitten miten teette.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos ei tee aborttia niin lapsen elämän voi järjestää muutenkin kuin itse kasvattamalla.
Ja jos tietää jo ennestään alttiutensa masennukselle niin kannattaa miettiä myös muita vaihtoehtoja.
Toki voi olla niinkin että ihminen masentuu vaikka ei koskaan olisikaan raskaana.
Taidat olla adoptiojonossa odottamassa kotimaista vauvaa?
...synnytyksen jälkeisesta masennuksesta toipuu kuukausien kuluessa kun hormonit tasaantuvat ja väsymys helpottaa, mutta abortista johtuva masennus voi vainota paljon pidempään. Tsemppiä ja onnea pojasta!!
Kun kirjoitit viestissä, että olet nyt pahasti masentunut raskauden jälkeen, niin voin sanoa että olisit paljon pahemmin masentunut jos olisit tehnyt abortin. Varsinkin sellaiset ihmiset, jotka ovat taipuvaisia masennukseen, ottavat abortin todella raskaasti. Raskauden jälkeisestä masennuksesta toivut varmasti tai jos sinulla on muuten masennusta niin toipuminen on hyvin todennäköistä. Pahinta masennusta on se kun on itsesyytöksiä, ja abortista niitä varmasti juuri tulee.
Itse sain vauvan kolme vuotta sitten ja sairastuin pahaan raskauden aikaiseen masennukseen.Lähes heti raskauden jälkeen toivuin masennuksesta. Mihin vaikutti osaksi lapsen syntyminen, hormonitoiminnan muutos, ja se, että söin vähän aikaa masennuslääkettä (Cipramil). Olin tosi masentunut, mutta en halunnut mitään apua, varsinkaan mennä juttelee kellekään lääkärille. Kunnes itseinho alkoi olla niin suurta, että suostuin mennä lääkäriin. Hän aloitti Cipramil-lääkkeen ja kolmen viikon kuluttua siitä olin täysin entiselläni. Söin lääkettä noin kolme kuukautta ja lopetin sitten. Joskus serotoniini varastot ovat voineet mennä niin tyhjiksi ettei omin voimin masennus enää lopu, ja se lääke oli minulle ratkaiseva tekijä. Pelon sekaisin tuntein synnytin lapseni, kun mietin miten jaksan alkaa hoitamaan lasta. Mutta jostain ne voimavarat löytyivät ja aurinko alkoi paistaa varsinkin lapsen myötä.
Voi olla että sinullakin on serotoniinipitoisuus vähissä.Ainakin sinun kannattaisi mennä juttelemaan jokun lääkärin kanssa. Cipramil lääkettä käytetään myös mm.työstressiin. Sitä älä vaan koskaan mieti, että olisikohan sinun pitänyt tehdä abortti, koska se sinua harmittaisi varmasti ja paljon. Lasta kohtaan tuon tyylinen ajattelu on järjetöntä. Ja tämän takia huomasinkin, että olet todella masentunut, koska ajattelet että olisiko ollut parempi jos olisit tehnyt abortin, nyt kun sinukka jo on lapsi. Normaalimielialassa et varmasti tuollaisia asioita funtsisi.
Vaikka oma raskauteni oli todella raskas ja masennukseni elämäni rankin kokemus, en koskaan ole sekuntiakaan harmitellut sitä että minulle oli heti selvää, että aborttia en ainakaan ikinä tekisi.En olisi tehnyt vaikka lapseni olisi ollut pahasti vammainen.
Tietenkin ihmiset ovat erilaisia, ja joillekin abortti on helppo homma, mutta itsestäni vain tiedän, etten pystyisi siihen, enkä haluaisi sitä. Mieluummin olen muutaman kuukauden masentuneena kun se, etten koskaan pääsisi yli abortista. Ymmärrän hyvin nuoria, että he paniikissa menevät tekemään abortin, ja usein muut vielä painostavat siihen. Ja tällöin kenenkään ei pitäisi missään nimessä pitäisi tuomita, sillä myöhemmin voi tulla katumuksen tunteita. Ja sen tosiasian kanssa että on tehnyt abortin täytyy vaan oppia elämään ja pyrkiä antamaan itselleen anteeksi. Ja tiedän että jokaiselle raskauden keskeytyksen tehneelle asia on vaikea ja niin se olisi ollut varmasti sinullekin.
Aurinkoisia päiviä!
jos ei jaksa synnyttää ja hoitaa, jos elämässä on asioita, jotka menevät lapsen edelle. Jos ei halua loppuelämää miettiä, missä lapseni on nyt, kuinka se voi adoptoituna.
Kaikille abortti ei todellakaan ole mikään masennuksen paikka. Ja vaikka sinä olisit selvinnyt masennuksesta raskauden jälkeen, ei kaikille käy niin.
On ihan turha yleistää, koska ihmiset ovat niin erilaisia.
Olen sataprosenttisen varma siitä, että jokainen abortin tehnyt käy sitä kipeästi läpi ennemmin tai myöhemmin. Tietoisesti tai tiedostamattomasti.
Teit oikein! Joku päivä aurinko paistaa sinulle kirkkaasti ja voit olla todella onnellinen oikeasta ratkaisustasi! Siihen asti voimia!
onnea teille, sulle ja vauvalle! Olet tehnyt oikean ratkaisun, se paistaa läpi kirjoituksestasi. Olen onnellinen puolestasi. Kumpa olisin itsekin 9kk sitten päätynyt tuollaiseen ratkaisuun!
Halit vauvalle! Voimia teille!