Kuinka moni täällä on pohtinut itsemurhaa?
Itse en ole sitä sillä lailla vakavasti ajatellut, vaan lähinnä pelkään, että vuodet vierivät ja jonain päivänä olen niin toivoton että alan suunnittelemaan sitä vakavasti. Olen miettinyt, että mitäs sitten tehdään. Jos olen vielä viiden vuoden päässä samanlainen paskakasa ja turha olento kuin nyt, niin pidän itsemurhaa kyllä yhtenä vaihtoehtona ja aion punnita sitä muiden vaihtoehtojen sivussa.
Tiedän sen, että elämässä ei ole oikeasti mitään mielenkiintoista, joten minulla ei olisi mitään nähtävää täällä maailmassa vaikka en koskaan itseäni tappaisikaan.
Miten teillä menee?
Itse en ole sitä sillä lailla vakavasti ajatellut, vaan lähinnä pelkään, että vuodet vierivät ja jonain päivänä olen niin toivoton että alan suunnittelemaan sitä vakavasti. Olen miettinyt, että mitäs sitten tehdään. Jos olen vielä viiden vuoden päässä samanlainen paskakasa ja turha olento kuin nyt, niin pidän itsemurhaa kyllä yhtenä vaihtoehtona ja aion punnita sitä muiden vaihtoehtojen sivussa.
Tiedän sen, että elämässä ei ole oikeasti mitään mielenkiintoista, joten minulla ei olisi mitään nähtävää täällä maailmassa vaikka en koskaan itseäni tappaisikaan.
Miten teillä menee?
Vastaukset 12
Vanhimmat
elämässä ei ole mitään mielenkiintoista?
Löydän itse kaikkea mielenkiintoista, mutta olen niin katkera vuosien yksinäisyydestä, etten tiedä pääsenkö siitä koskaan. En silti kykene tekemään mitään lopullista päätöstä kuolemisen suhteen.
ehkä sitä pääsisi pois tästä kurjuudesta, mutta se olisi lopullista ei olisi enää paluuta ei olisi mitään.
kuitenkin on halu elää ehkä huomenna tapaa jonkun jota on odottanut....ehkä
noita itsetuho-ajatuksiakin on miltei päivittäin tai oikeestaan odotan et kuolis jotenkin luonnolisesti siis onnettomuudes tms. Olen jo aika paljon elämää nähnyt, joten en oikein jaksa uskoa, että tämä turhuus loppuu ja osaisin ilota tai nauttia mistään. Tosin jos me just ajatellaan itseämme, että ollaan vaan "paskakasa" niin silloin ei juuri vaivaudu tekeen mitään asioiden muuttumisen puolesta, vai mitä tuumit? Mä aina ajattelen, että jos ois rikkaampi niin vois edes jotenkin ostaa itselleen vähäks aikaa jotain mielihyvää. tai vois jotenkin auttaa kanssaihmisiä ja tuntea siten itsensä tarpeelliseksi tosin sehän ois kuitenkin itsepetosta jos kuvittelee et raha tuo onnea. Kyllä ne Onnen Avaimet on jossain muualla. Kuka vaan tietäs missä?
No, kyllä tuo raha ainaikin osan onnesta toisi minulle, pitkälti kun juuri sen puute on yksi osasyy ainaiseen alakuloon. Ei ole varaa autoon eikä asuntoon kun vakituista työpaikkaa ei saa mistään.
Itsetuho , se kyllä vie kaiken , mutta mikä on oikein ja mikä väärin . Kun on toinen jolle voisi kertoa , purkaa tunteensa , muuten sitä on todella yksin . Kuka se paremmin ymmärtää kuin joka on tai on ollut vastaavissa tilanteissa . He ovat henkilöitä joille ei tarvitse kaikkea kertoa kuin tietävät omien kkemusten kautta mikä helvetti se voi olla . Raha ei tosiaan tuo onnea , voi olla päin vastoin . Onnen avain elämääni olisi vertaistuki jota saisi ihmiseltä joka ei naura ei pilkkaa tai väheksy ja omaa taidon kokemuksillaan auttaa .
Huonosti. Kyllähän tuo on jo vuosia pyörinyt mielessä. Tuntuu turhalta jatkaa, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa oma elämä. =\ Ikääkin on kertynyt 24 vuotta, eikä ensimmäistäkään suhdetta ole ollut eli yksin tässä on kai jo jääty pysyvästi. Haaveena on/oli puolison ja omien lasten hankkiminen, mutta haaveeksi näyttää jäävän. Kun ei kelpaa naispuolisille, niin ei sitten kelpaa. =(
Kirjeen olen jo kirjoittanut vanhemmille. Pitäisi enää hankkia jostain kertakäyttögrilli, jotta voi lopettaa tämän paskan. Miksi kitua seuraavat 40 vuotta yksin, kun ei täällä kuitenkaan kukaan edes kaipaa/tarvitse?
elä edes ajattele tuommosia,eikä muutkaan,te olette kaikki tärkeitä ja rakkaita,te ootte eläviä.(jeesustelematta)
Samanlaisia ajatuksia mullakin. Minä olen pohtinut ja melkein tehnyt itsemurhan. En sanois silti että ne "yritykset" on "epäonnistunu", en vaan sitten tehnykkään sitä. Joskus teininä(vieläkin melkein, 18v) 14-15v koulukiusauksen ym. takia meinasin ampua oman pään haulikolla ja joskus 17vnä meinasin hirttää itteni, oli ne aika lähellä mutta en vaan sitten tehnykkään sitä vaikka oli paha olo.. Tuntuu että joskus kun en oo enää nuori kuolen siihen että tosiaan teen sen, ei voi tietää..
Elämässä ois paljonkin mielenkiintoista kun pääsis eroon katkeruudesta, masennuksesta ym. paskaoloista. Tykkään esim pelata tennistä, uida, jne, mutta just nyt ei vaan pysty :( Kun on vähän vitutus kaikesta, ei oo kavereita eikä ihmissuhteita(onneks pääsin eroon niistä ahistavista). Lääkitys auttaa paskaoloon(ahdistus, masennus, jännitys, kiinnostuksen puute, läheisriippuvuus, ym) mutta se yksi ainut sivuvaikutus rupee ottamaan päähän.. Mietin monesti että ottaako vaiko eikö ota.
VOIN TODETA ETTET OLE YKSIN KYLLÄ MEITÄ ON MONIA . SIINÄ TILANTEESSA IHMINEN ON AIKA EPÄTOIVOINEN . AIKANAAN ITSE HAVAHDUIN SIIHEN KUN KAHTENA PERÄTTÄISENÄ KERTANA OLIN MENNÄ REKAN ALLE ... SÄIKÄHDIN , MIETIN JÄLKEEN OMAA TILANNETTA MIHIN OLIN AJAUTUNUT .
VIELÄKIN TOISINAAN TOIVON POIS PÄÄSYÄ JA AINOA RATKAISU ON KÄYNYT VAI MIELESSÄ LOPETTAA ITSE OMAT KÄRSIMYKSET . KUKA KYSYY , KUKA VÄLITTÄÄ MIHIN TILANTEISIIN ULKOPUOLELTA ON AJETTU EI KUKAAN .
VIIMEISET KERRAT PÄTIN TEEN LOPUN , SANOIN ASIAN ÄÄNEEN JA KATSOIN KAIKKIA SILMIIN JOTKA OLIVAT LÄSNÄ , TEIN SELVÄKSI ASIAN . SIINÄ TILANTEESSA VALLITSI TÄYDELLINEN HILJAISUUS KUKAAN EI PUHUNUT . SIINÄ HUOMASIVAT ETTÄ OLEN TOSISSANI .
PÄÄTIN ET MUN POMPOTTELU LOPPUU EN JAKSA MUUTEN.
TAJUSIVAT ETTÄ OLEN TOSISSANI . MUTTA SE KIELTÄMÄTTÄ TULEE MIELEEN JA USEIN AJATTELEN ASIAA , VAIKEISSA ELÄMÄNTILANTEISSA .
sen itse murhan voi tehä helposti silleen että siitä ei joudu kituumaan kauan aikaa
jos ei ole asetta eikä ole mahdollisuutta hankkia asetta???
Ei täällä nyt kehtaa alkaa esittelemään eri vaihtoehtoja kyseiseen toimenpiteeseen.
Itselleni itsemurha on lähinnä optio, jota miettimällä tulee oudosti parempi olo. Eli tiedän, että on olemassa vaihtoehto, joka vapauttaa minut kaikesta tästä. Kun tietää, että voi lopettaa milloin vain, jaksaakin yllättäen paremmin ja alkaa ajatella mukavia asioita.
Ainoa ongelmani on oikeastaan yksinäisyys, johon tiedän kyllä syyn. Asia, johon en ole pystynyt alunperin itse vaikuttamaan, mutta jota yritän parhaillaan korjata. Olen siis ottanut elämäni hallintaan ja minulla on suunnitelma.
Takaisin siihen optioon sunnitelman mennessä pieleen. Eli ainoat ihmiset, jotka oikeasti surisivat minua olisivat varmaan vanhempani ja veljeni. Mutta en voisi tehdä sitä heille. En nimittäin ole heille vihainen tai halua kostaa heille. Pidän heistä todella paljon.
Joten sitä itsemurhaa ei kyllä kehtais vanhempien elinaikana ainakaan tehdä. Täytyis odotella semmonen parikyt vuotta suunnilleen. Toivottavasti siihen mennessä oon päässy tavoitteisiini.
M 26
Kun kirjoitit tässä ei varmaan le tarkoitus lietsoa miten ja millä tavalla vaan miksi ihmiset ajautuu siihen pisteeseen ja mikä on jos kello pysähtyy , säikähtää itsekkin omia ajatuksia . Aivan kuin heräis unesta .
Monet vain päätyy tähän ratkaisuun ja moniko heistä on varmaankin yrittänyt ilmaista asiansa , kenenkään kuulematta . Satikka välittämättä . sANOTAAN ET HAUDALLE ON HELPOMPI VIEDÄ KUKKA , KYNTTILÄ KUIN TUKEA IHMISTÄ VAIKEASSA TILANTEESSA .