Lailla unen tuhannen,
Lailla pienen höyhenen.
Hiekka kuuma aaltoilee,
veden alla leijailee.
Se sade, joka sinut vei,
murtanut nyt mua ei.
Se pinnan maan näin kastelee.
Maa virvoituksesta riemuitsee.
Mutta sateen mahti,
rakkauden edessä
on voimaton.
Lailla pienen höyhenen.
Hiekka kuuma aaltoilee,
veden alla leijailee.
Se sade, joka sinut vei,
murtanut nyt mua ei.
Se pinnan maan näin kastelee.
Maa virvoituksesta riemuitsee.
Mutta sateen mahti,
rakkauden edessä
on voimaton.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et murtunut,
hiukan ehkä heikkenit
tunteiden myrskyn
alla.
Kiitos runostasi,
todella kaunista -
kuten aina tekstisi.
Kiva, kun kirjoitat jälleen palstalle.
Juu, tämä runo kertoo selviytymisestä. Vaikka ei olekaan kohdannut minua viimeaikoina henkilökohtaisesti, mutta elämässä pitää olla valmis kestämään yhtä sun toista. Mielelläni tänne kirjoittelen silloin kun inspiraatio tulee :) Kiva, että kelpaa :)