Olin tänään kolmatta päivää terveyskeskuksen kroonikko-osastolla harjoittelemassa LH-opiskelun hoito-ja huolenpito-osion jälkeen.
Minusta tuntuu pahalta, surulliselta ja mieliala on laskenut. Suren ja mietin muutamien potilaitten kohtaloa iltaisin. Syötin saattohoidossa olevaa potilasta tänään yksin ja iski pakokauhu aukasta edes huoneen ovi.
Vihaan kuolemaa mutta veren ja haavojen näkemisestä en voi pahoin.
Ajattelin lukea Sairaanhoitajaksi mutta en suuntaudu vanhusten hoitoon.
Olenko liian herkkä?
suru puserossa
14
3028
Vastaukset
- kanssaihminenkin
Et ole liian herkkä, olet vain syvästi tunteva.
opiskele ja elä eläämääsi, olet hieno ihminen.
lämpimiä ajatuksia sinulle. - Pihla-67
Minä valmistuin ensin sairaanhoitajaksi 1988, sitten erikoistuin 1992, ja opiskelin vielä terveystieteiden maisteriksi.
Ja 18 vuosi menossa, ja vielä ihmiskohtalot pyörivät kotona mielessä...
Saattohoito on erittäin raskasta, olipa kokemusta, tai ei.
Mutta työstäkin oppii ajan kanssa pääsemään irti. Jaksamistasi autat pitämällä huolen ruokailuistasi ja levosta (vanha täti tässä neuvoo:)) ja harrastamalla jotain, mikä vie ajatukset pois työstä/harjoittelusta.
Tsemppiä, ja muista, että on myös iloisia päiviä!!- Lähihoitaja___
Ensimmäiset kerrat ovat aina vaikeimpia, tiovoisi että olisi jokin keino millä parantaa ihminen ja estää kuolema. On vain hyväksyttävä ettei sitä ole, ja yritettävä tehdä jokaisesta päivästä elämisen arvoinen.
Itse erikoistuin vanhuksiin, enkä ole koskaan kuolemaa ajatellut pahana asiana. Luonnollinen osa ihmisen elämää, aivan kuten syntymäkin. Jokainen kohtaa sen kerran, toiset aiemmin kuin toiset.
Ei kuolemaa tarvitse pelätä, se on jopa kaunis asia. Kaunista kuolemassa voi olla, että ihminen ei enää kärsi vaan pääsee lepoon ja rauhaan.
Jokainen löytää voimavarat selviytyä kuoleman kohdatessaan itsestään. - suru puserossa
Lähihoitaja___ kirjoitti:
Ensimmäiset kerrat ovat aina vaikeimpia, tiovoisi että olisi jokin keino millä parantaa ihminen ja estää kuolema. On vain hyväksyttävä ettei sitä ole, ja yritettävä tehdä jokaisesta päivästä elämisen arvoinen.
Itse erikoistuin vanhuksiin, enkä ole koskaan kuolemaa ajatellut pahana asiana. Luonnollinen osa ihmisen elämää, aivan kuten syntymäkin. Jokainen kohtaa sen kerran, toiset aiemmin kuin toiset.
Ei kuolemaa tarvitse pelätä, se on jopa kaunis asia. Kaunista kuolemassa voi olla, että ihminen ei enää kärsi vaan pääsee lepoon ja rauhaan.
Jokainen löytää voimavarat selviytyä kuoleman kohdatessaan itsestään.Menetin äitini 16-vuotiaana syövälle. Sitä ennen mummonini ja isomummoni kuolivat peräkanaa n.3 ja 1v ennen äitiäni. Olin sitten 27 kun isäni menehtyi aivoinfarktiin 60-vuotiaana. Äitini menehtyi 42-vuotiaana. siksi en kai näe kuolemassa mitään hyvää vaan se tuntuu tappiolta.
Olen luonteeltanikin herkkä taiteilija.Tunnen kaiken hyvin syvästi.Minulla on erittäin hyvä avioliitto ja on ollut sitä jo 27 vuotta.Kaksi lastamme ovat juuri aikuistuneet ja läksin opiskelemaan. Meinaan opiskella vielä sairaanhoitajaksi lähihoitajatutkinnon jälkeen ennen kuin täytän 50 vuotta.
Tuntemuksiini vaikuttaa kai sekin, että melkein menetin mieheni 2 vuotta sitten. Viikon olin siinä luulossa, että hän kuolee. Sen jälkeen oli muutaman viikon epätietoisuus minkä verran hän kuntoutuu. Se oli aivan karmea kokemus minulle jolle oma mieheni on oikea aarre.
No...selvisin jotenkin kai siksi että aloin syventymään verenkiertoelinten sairauksiin ja hoitamiseen ruokavaliolla. Perehdyin myös lääkityksiin ja luontaislääkitykseen. Sitten pääsin kouluun ja koulu on ollut erittäin helppo tämän takia minulle. Tunnen olevani vielä toipilas vaikka elämänhalu on palannut asteittain viimeisen vuoden aikana. Jotenkin tää harjoittelu repi auki ne muistot toissa keväältä. Mieheni voi tosi hyvin mutta sepelvatimotauti on arvaamaton.
haluisin jatkaa ja jatkaa tätä opiskelua kun nämä asiat kiinnostavat minua niin kovasti. Minulla on kuitenkin kaipuu auttaa ihmisiä paranemaan ja nähdä hoitotuloksia. Siksi on varmaan parempi suuntautua sisätauti-kirurgiseksi sairaanhoitajaksi.
Kiitoksia kauniista sanoista!
Miten saan ajatukseni muualle. Olen miettinyt ja miettinyt. Minulla on harrasteita ja ystäviä mutta ajatus kiertää kehää. Nytkin tulin töistä ja aloin kirjoittamaan tätä. Lisäksi pitäisi kirjoittaa vknloppuna päiväkirjaa ja tavoitteita. Kirjallisia tehtäviä on harjoittelun aikana niin paljon että suuri osa vapaa-ajastani menee niitten tekemiseen. - suru puserossa
Tuli vaan mieleeni että vanha täti taitaa neuvoa vieläikin vanhempaa. Minä olen jo lähempävä viittäkymppiä kuin neljääkymppiä. Nuoriahan me silti ollaan:)
Kumma kun tää herkkyys ei katoa iän mukana. Olen silti saanut toimintakykyä lisää ja taitoa käsitellä itseäni ja tunteitani.
Tekisi mieleni jatkaa vaikka sairaanhoitajasta lääkäriksi mutta en kerkeäisi olla kuin vähän toistakymmentä vuotta työelämässä sen jälkeen! - suru puserossa
Pihla...kun olet Terveystieteiden maisteri niin varmaan osaisit vastata tähän kysymykseen mihin terveyskeskuslääkäri ei osaa vastata. Mitkä ovat sydämen normaalit pumppaustehoarvot eri ikäkausina?
Miehelläni on sydämen pumppausteho 75%. Vajaatoimintaa ei ole eikä sydän ole laajentunut. SE on suoranainen ihme sillä hänellä oli RR-arvot yläkantissa 15 vuotta hoitamatta ja sitten tuli massiivinen sydänkohtaus kammiovärinöineen.
Yritin Googlestakin hakea pumppausarvoja niin sieltä aukesi sivu sydämen vajaatoiminnasta mutta ei puhettakaan mistään arvoista.
Olisin kiitollinen jos jaksaisit vastata vielä! - Pihla-67
suru puserossa kirjoitti:
Pihla...kun olet Terveystieteiden maisteri niin varmaan osaisit vastata tähän kysymykseen mihin terveyskeskuslääkäri ei osaa vastata. Mitkä ovat sydämen normaalit pumppaustehoarvot eri ikäkausina?
Miehelläni on sydämen pumppausteho 75%. Vajaatoimintaa ei ole eikä sydän ole laajentunut. SE on suoranainen ihme sillä hänellä oli RR-arvot yläkantissa 15 vuotta hoitamatta ja sitten tuli massiivinen sydänkohtaus kammiovärinöineen.
Yritin Googlestakin hakea pumppausarvoja niin sieltä aukesi sivu sydämen vajaatoiminnasta mutta ei puhettakaan mistään arvoista.
Olisin kiitollinen jos jaksaisit vastata vielä!Olisikohan miehesi kohdalla ollut kyse niin sanotusta ejektiofraktiosta, joka on sydämen pumppauskyvyn mittari?
Se voidaan todeta mm. sydämen ultraäänellä. Eli teoria-maksimiarvo olisi siis 100%, mutta itselläni ei ole vastaan tullut potilaita, joilla arvo olisi ollut lähellä 100:aa. Ei esim. perusterveillä läppäleikkauspotilailla, joilla ei ole infarktitaustaa.
Tuo 75% on todella hyvä arvo, ja kun ottaa huomioon, että miehelläsi on ollut noinkin massiivinen infarkti, hän on toipunut hyvin.
Voit googlettaa hakusanalla "ejektiofraktio"; etenkin lääkäriltä kannattaa kysyä, asiaan vihkiytyneeltä. Ja sydämen vajaatoiminnan ja laajentuman puuttuminen miehelläsi on vain hyvä.
Mitä tulee tuohon mainitsemaasi opiskeluasiaan, ei mikään estä sinua opiskeluitasi jatkamasta-tarkoitan ikääsi. Minäkin suorittelen milloin mitäkin, että aivot pysyisivät vireessä:)
Ollaan vain inhimillisiä ihmisiä kaikkien tunteidemme kanssa!! - Lähihoitajaopiskelija
Pihla-67 kirjoitti:
Olisikohan miehesi kohdalla ollut kyse niin sanotusta ejektiofraktiosta, joka on sydämen pumppauskyvyn mittari?
Se voidaan todeta mm. sydämen ultraäänellä. Eli teoria-maksimiarvo olisi siis 100%, mutta itselläni ei ole vastaan tullut potilaita, joilla arvo olisi ollut lähellä 100:aa. Ei esim. perusterveillä läppäleikkauspotilailla, joilla ei ole infarktitaustaa.
Tuo 75% on todella hyvä arvo, ja kun ottaa huomioon, että miehelläsi on ollut noinkin massiivinen infarkti, hän on toipunut hyvin.
Voit googlettaa hakusanalla "ejektiofraktio"; etenkin lääkäriltä kannattaa kysyä, asiaan vihkiytyneeltä. Ja sydämen vajaatoiminnan ja laajentuman puuttuminen miehelläsi on vain hyvä.
Mitä tulee tuohon mainitsemaasi opiskeluasiaan, ei mikään estä sinua opiskeluitasi jatkamasta-tarkoitan ikääsi. Minäkin suorittelen milloin mitäkin, että aivot pysyisivät vireessä:)
Ollaan vain inhimillisiä ihmisiä kaikkien tunteidemme kanssa!!Se on kansankielellä pumppausteho..sitä käyttävät lääkäritkin joskus kun selittävät omaisille...
Edes opettajani, joka on myös Terveystieteiden maiseteri, tiennyt näistä arvoista. Kehoitti kysymään Kardiologilta.En ole tohtinut soittaa Helisinkiin.
Mies selvisi yli puolen tunnin tehoelvytyksestä pääkoppa lähes ennallaan, sydänkin selvisi. Jo teholla, kun mieheni oli koomassa, niin sydän löi napakasti. Muistan kun hoitust ihmettelivät. Sydämen toinen merkkiainearvo oli 450 peräti. En muista kumpi se oli mutta viitearvohan on alle sadasosa ainakin. Hänelle tehtiin kahden suonen pallolaajennus. Hän on minua reilusti vanhempi mutta muuten hyvässä kunnossa.
Nytkin hän on Etelä-Suomessa työkeikalla. Nitroja hän ei ole koskaan tarvinnut vaikka ne taskussa aina kulkee mukana.
Taloudellisestihan minun ei kannattaisi opiskella vaikka saisin parissa vuodessa Sairaanhoitajan paperit. Epäilen kuitenkin, että täällä päin Suomea ei saa vakitointa Lähihoitajana. Lisäksi paikallinen keskussairaala hyljeksii heitä. On kuulemma keskittynyt erikoissairaanhoitoon ja Lähihoitajia ei kaivata.
Olen iloinen muuten kun sain tehdä kertakatetroinnin ja pistää insuliinia heti toisena ja kolmantena harjoittelupäivänä. Eräs Sairaanhoitaja järjesti ne minulle vaikka en edes pyytänyt.Sillä osastolla tuntuu muutenkin olevan aika hyvät välit Sairaanhoitajien ja Lähihoitajien välillä.
Tänään pesimme sen kuolevan potilaan nostolaitteen kanssa. Näin kuinka hän kärsi vaikka ei pysty enää puhumaan eikä seuraamaan katseellaan. Omaiset halusivat taas laitattaa hänelle tipan. Ruoka ei mene enää alas..vaan se jää siihen suussa mihin sen laitan.Kun annan lusikalla mehua perään niin tulee väkisinkin nielemisrefleksi. Aivan kamalaa tuo....sydän vaan kestää ja kestää... Toivottavasti hän ei enää ymmärrä. Kyllä hänellä on silmät välillä raollaan mutta katse ei kohdistu enää mihinkään. Hän okseni kaiken ulos tänään. Potilas oli ilman tippaa jo viikon mutta tytär halusi sen taas aloittaa. Ymmärrän kyllä että omaisena hän ei haluaisi luovuttaa. Hänen äitinsä on jo 93-vuotias.
Minä olen lukenut sitä sun tätä mutta en koulussa. Olen viimeiset 10 vuotta lukenut terveyttä koskevia tutkimustuloksia jne..Luen kaikki mahdolliset terveysuutiset maailmalta.Tunnen paljon erilaisia lääkeryhmiä ja kauppanimiä. Luin aikoinaan kirjan Kansamme Taudit ja se oli viime jaksolla yksi koulukirjoistamme. Olen ollut koulussa melko hissukseen etten herättäisi pahaa verta.
En usko että jaksan toimia Lähihoitajana joten on pakko jatkaa....ja viettää köyhiä vuosia. Kokoajan on ollut koulussa ja harjoittelussa sellainen tunne, että haluaisin mennä syvemmälle tiedossa kun koulussa mennään. Samoin sairaalassa hoidin trakeostomiapotilaan kanyylistä liman imemisen. Sitten kouluni ope sanoi että se ei kuulu vielä minun koulutukseeni tässä vaiheessa...äyk! No ei kai se paha ole jos sen oppii.
Minulla olisi mahd. aloittaa ensi syksynä Sairaanhoitajaopinnot ja ne kestäisivät 2.2 vuotta. Olisin molemmat kesät koulussa kahden viikon kesälomaa lukuunottamatta niinkuin nytkin.
Minulla on kuitenkin vielä n.puolet työvuosistani käyttämättä. Katsotaan jos jaksaisin!
Voit varmaan arvata minkälaisia - suru puserossa
Lähihoitajaopiskelija kirjoitti:
Se on kansankielellä pumppausteho..sitä käyttävät lääkäritkin joskus kun selittävät omaisille...
Edes opettajani, joka on myös Terveystieteiden maiseteri, tiennyt näistä arvoista. Kehoitti kysymään Kardiologilta.En ole tohtinut soittaa Helisinkiin.
Mies selvisi yli puolen tunnin tehoelvytyksestä pääkoppa lähes ennallaan, sydänkin selvisi. Jo teholla, kun mieheni oli koomassa, niin sydän löi napakasti. Muistan kun hoitust ihmettelivät. Sydämen toinen merkkiainearvo oli 450 peräti. En muista kumpi se oli mutta viitearvohan on alle sadasosa ainakin. Hänelle tehtiin kahden suonen pallolaajennus. Hän on minua reilusti vanhempi mutta muuten hyvässä kunnossa.
Nytkin hän on Etelä-Suomessa työkeikalla. Nitroja hän ei ole koskaan tarvinnut vaikka ne taskussa aina kulkee mukana.
Taloudellisestihan minun ei kannattaisi opiskella vaikka saisin parissa vuodessa Sairaanhoitajan paperit. Epäilen kuitenkin, että täällä päin Suomea ei saa vakitointa Lähihoitajana. Lisäksi paikallinen keskussairaala hyljeksii heitä. On kuulemma keskittynyt erikoissairaanhoitoon ja Lähihoitajia ei kaivata.
Olen iloinen muuten kun sain tehdä kertakatetroinnin ja pistää insuliinia heti toisena ja kolmantena harjoittelupäivänä. Eräs Sairaanhoitaja järjesti ne minulle vaikka en edes pyytänyt.Sillä osastolla tuntuu muutenkin olevan aika hyvät välit Sairaanhoitajien ja Lähihoitajien välillä.
Tänään pesimme sen kuolevan potilaan nostolaitteen kanssa. Näin kuinka hän kärsi vaikka ei pysty enää puhumaan eikä seuraamaan katseellaan. Omaiset halusivat taas laitattaa hänelle tipan. Ruoka ei mene enää alas..vaan se jää siihen suussa mihin sen laitan.Kun annan lusikalla mehua perään niin tulee väkisinkin nielemisrefleksi. Aivan kamalaa tuo....sydän vaan kestää ja kestää... Toivottavasti hän ei enää ymmärrä. Kyllä hänellä on silmät välillä raollaan mutta katse ei kohdistu enää mihinkään. Hän okseni kaiken ulos tänään. Potilas oli ilman tippaa jo viikon mutta tytär halusi sen taas aloittaa. Ymmärrän kyllä että omaisena hän ei haluaisi luovuttaa. Hänen äitinsä on jo 93-vuotias.
Minä olen lukenut sitä sun tätä mutta en koulussa. Olen viimeiset 10 vuotta lukenut terveyttä koskevia tutkimustuloksia jne..Luen kaikki mahdolliset terveysuutiset maailmalta.Tunnen paljon erilaisia lääkeryhmiä ja kauppanimiä. Luin aikoinaan kirjan Kansamme Taudit ja se oli viime jaksolla yksi koulukirjoistamme. Olen ollut koulussa melko hissukseen etten herättäisi pahaa verta.
En usko että jaksan toimia Lähihoitajana joten on pakko jatkaa....ja viettää köyhiä vuosia. Kokoajan on ollut koulussa ja harjoittelussa sellainen tunne, että haluaisin mennä syvemmälle tiedossa kun koulussa mennään. Samoin sairaalassa hoidin trakeostomiapotilaan kanyylistä liman imemisen. Sitten kouluni ope sanoi että se ei kuulu vielä minun koulutukseeni tässä vaiheessa...äyk! No ei kai se paha ole jos sen oppii.
Minulla olisi mahd. aloittaa ensi syksynä Sairaanhoitajaopinnot ja ne kestäisivät 2.2 vuotta. Olisin molemmat kesät koulussa kahden viikon kesälomaa lukuunottamatta niinkuin nytkin.
Minulla on kuitenkin vielä n.puolet työvuosistani käyttämättä. Katsotaan jos jaksaisin!
Voit varmaan arvata minkälaisialähetin viestin enkä kirjoittanut lausetta loppuun joten se siitä. En muista mitä olin kirjoittamassa;)
- suru puserossa
Pihla-67 kirjoitti:
Olisikohan miehesi kohdalla ollut kyse niin sanotusta ejektiofraktiosta, joka on sydämen pumppauskyvyn mittari?
Se voidaan todeta mm. sydämen ultraäänellä. Eli teoria-maksimiarvo olisi siis 100%, mutta itselläni ei ole vastaan tullut potilaita, joilla arvo olisi ollut lähellä 100:aa. Ei esim. perusterveillä läppäleikkauspotilailla, joilla ei ole infarktitaustaa.
Tuo 75% on todella hyvä arvo, ja kun ottaa huomioon, että miehelläsi on ollut noinkin massiivinen infarkti, hän on toipunut hyvin.
Voit googlettaa hakusanalla "ejektiofraktio"; etenkin lääkäriltä kannattaa kysyä, asiaan vihkiytyneeltä. Ja sydämen vajaatoiminnan ja laajentuman puuttuminen miehelläsi on vain hyvä.
Mitä tulee tuohon mainitsemaasi opiskeluasiaan, ei mikään estä sinua opiskeluitasi jatkamasta-tarkoitan ikääsi. Minäkin suorittelen milloin mitäkin, että aivot pysyisivät vireessä:)
Ollaan vain inhimillisiä ihmisiä kaikkien tunteidemme kanssa!!apua...ohjaajani on vähäpuheinen, perusilmeinen, eikä turhaan hymyile. Viikon luulin että kaikki on hyvin. Hän ei perehdyttänyt minua mitenkään hommaan kun tulin ekaan aamuvuorooni. Lähdettiin vaan lennosta huoneisiin. Joitain asioita hän sanoi mutta hän on ollut todella vähäpuheinen ja minä olen taas huono kysymään kun vastaus tulee ykstotisesti sanalla ja parilla.
Olemme aivan eri planeetalta. Hän on totinen perusjustiina ja minä herkkä ja moniulotteinen ihminen. Hän sanoi että olisi helpompi ohjata 17-vuotiasta. Minä en kuulemma kysele ja minun mielestä hän ei taas kerro mitään ja häviää tämän tästä jonnekin huoneeseen kertomatta mikä homma onmenossa.
Olen ollut oma-alotteinen ja kun ohjaaja häviää niin minä lähden vaikka vilkkuvan valon perään putsaamaan esim. kanyylista limaa. Sairaanhoitajat antoivat tokasta päivästä lähtien minulle pistämisiä ja katetroitavia jne. Ton liman imemisen kanyylistä opin itsekseni. Katsoin kun ohjaaja teki sen kerran ja tein sen yksin sitten kun kukaan ei tullut apuun vaikka painoin nappia.
Minun on helpompi kysyä Sairaanhoitajilta ja muilta perushoitajilta mitä milloinkin tulee kysytävää. Olen ottanut sen asenteen että teen ja yritän kyselemättä joka asiaa. Olen yrittänyt hymyillä ja moikata kaikkia,
Potilailta saan todella hyvää palautetta mutta ohjaajani nyppii nyt joku.
Hän hävisi tänään töistä ilmoittamatta minulle että lähtee aiemmin. Jäin sitten hölmönä katselemaan että ketäs tulee iltavuoroon ja mitä alkain tekemään ettei olis toimettoman näköinen.
Onneksi monivammainen kanyylipotilas halusi kahville alakertaan. Kysyin että käykö se iltavuorolaisille että viettäisin viimeisen tunnin hänen kanssaan. NOstimme hänet rullatuoliin ja köytimme kiinni. Läksin alakertaan ja juttelimme. Hän sanoi että tämä keikka uusitaan joskus. Hän alkoin kakomaan ja sanoi että on limaa kanyylissa.
Vein hänet osastolle ja nostin petiin. Kerroin iltavuorolaisille että limaa täytyy imeä. HEillä oli raportti alkamassa ja niinpä tein sen yksinään. Herää kysymys miten he luottaa noin minuun tai pikemminkin miten uskaltaavat antaa vastuun opiskelijalle noin sairaasta potilaasta.
tuo homma ei kuulu tämän hetken koulutusohjelmaani ja tulee vasta sitten suuntautvalla osiolla.
Olen ollut nyt viikon töissä ja peruspesuissa on vielä se ongelma etten tiedä ihan kaikkien potilaitten voimavaroja.Sen olen joutunut kantapään kautta opettelemaan kun dementikot eivät osaa itse kertoa.
Eräs asia sattui eilen....hälytyssysteemiä ei ollut selostettu tarkaan minulle. Läsnäolovalo kylläkin. No sitten ollessani kahvilla muiden kanssa alkoi valo vilkkua. En noussut kun kukaan muukaan ei mennyt katsomaan. Oma ohjaajani sanoi että olisi pitänyt mennä katsomaan.
Hän ei ollut selostanut mikä ero on potilaan hälytyksellä tai sillä kun toinen hoitaja hälyttää lisäapua...ett siinä on näyttö missä näkyy hoitajan numero ja huone...kiva kun tässä vaiheessa ilmeni.
En ymmärrä pitäisikö mun kulkea hänen perässään kokoajan vaikka hän häviää omille teilleen ilmoittamatta minulle? Otan sitten homman vastaan joltain toiselta ja kysyn tilanteen tullessa häneltä neuvoa.
Voisiko häntä ärsyttää kun Sairaanhoitajat ovat antaneet minulle tehtäviä enkä ole hänestä niin riippuvainen? Se ei ole kyllä minun syy jos hänestä saa lypsää kaiken irti. Efficaa olen opiskellut käyttämään..tosin hän neuvoi siinä aluksi. Itse olen sitten kirjannut potilaitten tietoja kun joku on käskenyt niin tehdä.Minulla on näyttötutkinto ja viiden viikon päästä minun pitää näyttää että hallitsen nää hommat.
On vähän sellainen tunne että kun yhdelle kumartaa niin toiselle pyllistää. - tänään
suru puserossa kirjoitti:
apua...ohjaajani on vähäpuheinen, perusilmeinen, eikä turhaan hymyile. Viikon luulin että kaikki on hyvin. Hän ei perehdyttänyt minua mitenkään hommaan kun tulin ekaan aamuvuorooni. Lähdettiin vaan lennosta huoneisiin. Joitain asioita hän sanoi mutta hän on ollut todella vähäpuheinen ja minä olen taas huono kysymään kun vastaus tulee ykstotisesti sanalla ja parilla.
Olemme aivan eri planeetalta. Hän on totinen perusjustiina ja minä herkkä ja moniulotteinen ihminen. Hän sanoi että olisi helpompi ohjata 17-vuotiasta. Minä en kuulemma kysele ja minun mielestä hän ei taas kerro mitään ja häviää tämän tästä jonnekin huoneeseen kertomatta mikä homma onmenossa.
Olen ollut oma-alotteinen ja kun ohjaaja häviää niin minä lähden vaikka vilkkuvan valon perään putsaamaan esim. kanyylista limaa. Sairaanhoitajat antoivat tokasta päivästä lähtien minulle pistämisiä ja katetroitavia jne. Ton liman imemisen kanyylistä opin itsekseni. Katsoin kun ohjaaja teki sen kerran ja tein sen yksin sitten kun kukaan ei tullut apuun vaikka painoin nappia.
Minun on helpompi kysyä Sairaanhoitajilta ja muilta perushoitajilta mitä milloinkin tulee kysytävää. Olen ottanut sen asenteen että teen ja yritän kyselemättä joka asiaa. Olen yrittänyt hymyillä ja moikata kaikkia,
Potilailta saan todella hyvää palautetta mutta ohjaajani nyppii nyt joku.
Hän hävisi tänään töistä ilmoittamatta minulle että lähtee aiemmin. Jäin sitten hölmönä katselemaan että ketäs tulee iltavuoroon ja mitä alkain tekemään ettei olis toimettoman näköinen.
Onneksi monivammainen kanyylipotilas halusi kahville alakertaan. Kysyin että käykö se iltavuorolaisille että viettäisin viimeisen tunnin hänen kanssaan. NOstimme hänet rullatuoliin ja köytimme kiinni. Läksin alakertaan ja juttelimme. Hän sanoi että tämä keikka uusitaan joskus. Hän alkoin kakomaan ja sanoi että on limaa kanyylissa.
Vein hänet osastolle ja nostin petiin. Kerroin iltavuorolaisille että limaa täytyy imeä. HEillä oli raportti alkamassa ja niinpä tein sen yksinään. Herää kysymys miten he luottaa noin minuun tai pikemminkin miten uskaltaavat antaa vastuun opiskelijalle noin sairaasta potilaasta.
tuo homma ei kuulu tämän hetken koulutusohjelmaani ja tulee vasta sitten suuntautvalla osiolla.
Olen ollut nyt viikon töissä ja peruspesuissa on vielä se ongelma etten tiedä ihan kaikkien potilaitten voimavaroja.Sen olen joutunut kantapään kautta opettelemaan kun dementikot eivät osaa itse kertoa.
Eräs asia sattui eilen....hälytyssysteemiä ei ollut selostettu tarkaan minulle. Läsnäolovalo kylläkin. No sitten ollessani kahvilla muiden kanssa alkoi valo vilkkua. En noussut kun kukaan muukaan ei mennyt katsomaan. Oma ohjaajani sanoi että olisi pitänyt mennä katsomaan.
Hän ei ollut selostanut mikä ero on potilaan hälytyksellä tai sillä kun toinen hoitaja hälyttää lisäapua...ett siinä on näyttö missä näkyy hoitajan numero ja huone...kiva kun tässä vaiheessa ilmeni.
En ymmärrä pitäisikö mun kulkea hänen perässään kokoajan vaikka hän häviää omille teilleen ilmoittamatta minulle? Otan sitten homman vastaan joltain toiselta ja kysyn tilanteen tullessa häneltä neuvoa.
Voisiko häntä ärsyttää kun Sairaanhoitajat ovat antaneet minulle tehtäviä enkä ole hänestä niin riippuvainen? Se ei ole kyllä minun syy jos hänestä saa lypsää kaiken irti. Efficaa olen opiskellut käyttämään..tosin hän neuvoi siinä aluksi. Itse olen sitten kirjannut potilaitten tietoja kun joku on käskenyt niin tehdä.Minulla on näyttötutkinto ja viiden viikon päästä minun pitää näyttää että hallitsen nää hommat.
On vähän sellainen tunne että kun yhdelle kumartaa niin toiselle pyllistää.minulle sanottiin napakasti kun läksin alakertaan syömään ruokkiksella, että ruokatunti on sitten 20 minuuttia. 10 minuuttia kerkesin syödä kun kulkemisiin käytävillä menee aikaa isossa talossa ja ruuan mättämisisessä lautaselle ja jonottamiseen....
6 päivää meni tämänkin asian selviämiseen. En tosin ole koskaan puoltakaan tuntia ollut sairaalamme ravintolassa.
Pitäisikö vaihtaa ohjaajaa jos tuleva keskustelu ei auta? - Pihla-67
tänään kirjoitti:
minulle sanottiin napakasti kun läksin alakertaan syömään ruokkiksella, että ruokatunti on sitten 20 minuuttia. 10 minuuttia kerkesin syödä kun kulkemisiin käytävillä menee aikaa isossa talossa ja ruuan mättämisisessä lautaselle ja jonottamiseen....
6 päivää meni tämänkin asian selviämiseen. En tosin ole koskaan puoltakaan tuntia ollut sairaalamme ravintolassa.
Pitäisikö vaihtaa ohjaajaa jos tuleva keskustelu ei auta?siis ohjaajaa, jos tuo ohjaaja-opiskelijasuhde on tuollainen. Ei tuosta ainakaan opiskelija hyödy mitään.
Lähihoitajilla ja sairaanhoitajillahan on nykyään paljon yhteisiä tehtäviä, hyvä, että pääset kokeilemaan niitä jo opiskeluaikana.
Perehdytyskin tuntuu ontuvan, mutta sitä se on myös uudella työntekijällä. Itse jäin tehohoidosta vuodeksi virkavapaalle, ja olen nyt yksityisessä kuntoutuslaitoksessa, jossa on sekä leikkauspotilaita (todellakin) ja vanhuksia kuntoutettavana.
Itse on joutunut asioista ottamaan selvää, kun ketään ei kiinnosta sanoa, mutta perehdytyksen puute kostautuu sitten asukkaille/kuntoutujille etc.
Näköjään jokin ei muutu tässä terveydenhuoltoalan harjoittelussa koskaan... - suru puserossa
Pihla-67 kirjoitti:
siis ohjaajaa, jos tuo ohjaaja-opiskelijasuhde on tuollainen. Ei tuosta ainakaan opiskelija hyödy mitään.
Lähihoitajilla ja sairaanhoitajillahan on nykyään paljon yhteisiä tehtäviä, hyvä, että pääset kokeilemaan niitä jo opiskeluaikana.
Perehdytyskin tuntuu ontuvan, mutta sitä se on myös uudella työntekijällä. Itse jäin tehohoidosta vuodeksi virkavapaalle, ja olen nyt yksityisessä kuntoutuslaitoksessa, jossa on sekä leikkauspotilaita (todellakin) ja vanhuksia kuntoutettavana.
Itse on joutunut asioista ottamaan selvää, kun ketään ei kiinnosta sanoa, mutta perehdytyksen puute kostautuu sitten asukkaille/kuntoutujille etc.
Näköjään jokin ei muutu tässä terveydenhuoltoalan harjoittelussa koskaan...Menen huomenna iltavuoroon ja juttelen...Tänään olin ilman ohjaajaani töissä koska muut hoitajat toivoivat niin. Joku oli kai poissa. Päivä meni paremmin kuin aiemmat ja opin monta uutta asiaa.
Meidän Keskussairaalamme ei hyväksy lähihoitajia töihin.Heitä voi olla jonkin verran sijaisina mutta virkaa on turha hakea ainakaan vielä.He perustelevat sitä sillä, että se on erikoissairaanhoitoon keskittynyt laitos. Ihmettelen että pääkaupunkiseudulla Lähihoitajat kelpaavat kyllä sairaalaan.
Täällä terveyskesuksen poliklinikalla ja vuodeosatollakin vasta äskettäin tuli lähihoitajille virka auki. Täällä on vielä perushoitajat töissä ja tämäkin on aika vanhoillinen laitos.Minusta osastoni on ollut pääosin kuitenkin kähtalaisen hyvä ilmapiiriltään.
Ihmettelin missä rullatuolilla siellä täällä ajeleva miespotilas on ja kuulin, että hän on huonossa kunnossa. Kävin häntä syöttämässä vaikka hän ei kuulu tiimiimmekään. HÄn yritti vielä jutella vaikka näki kaikesta että loppu on lähellä. Hän löytyi tuolinsa kanssa milloin huuhteluhuneesta, kahvihuoneesta tai muitten potilaitten huoneista. Lempeluonteinen, hiljainen mies ja rullatuoli kulki varmaan 100m tunnissa hissukseen. Minulla tulee häntä ikävä.Toivottavasti hän ei kuole vielä.
Tämänkaltainen osasto ei ole minua varten juuri tämän kuoleman läheisyyden takia. Se tekee minut niin alakuloiseksi.
Siksi on kai pakko jatkaa lukuja...Lähihoitjat taitavat aika usein päätyä vanhuksia hoitamaan oli he sitten suuntautuneet mihin tahansa. Voisin kyllä työskennellä jossain parempikuntoisten vanhusten paikassa....no tässä on vielä aikaa miettiä.
Olen aika väsynyt vaikka työpäiviä on vasta kahdeksan takana. Mitenhän jaksan paahtaa samanlaisella teholla vielä 4,5 viikkoa?
No katotaan mitä lähipäivinä tapahtuu....juttelen huomenna ohjaajani kanssa.
On kiva kun jaksat vastailla näihin mun jorinoihini. Missä kaikkialla voi Terveystiedon maisteri työskennellä? - Pihla-67
suru puserossa kirjoitti:
Menen huomenna iltavuoroon ja juttelen...Tänään olin ilman ohjaajaani töissä koska muut hoitajat toivoivat niin. Joku oli kai poissa. Päivä meni paremmin kuin aiemmat ja opin monta uutta asiaa.
Meidän Keskussairaalamme ei hyväksy lähihoitajia töihin.Heitä voi olla jonkin verran sijaisina mutta virkaa on turha hakea ainakaan vielä.He perustelevat sitä sillä, että se on erikoissairaanhoitoon keskittynyt laitos. Ihmettelen että pääkaupunkiseudulla Lähihoitajat kelpaavat kyllä sairaalaan.
Täällä terveyskesuksen poliklinikalla ja vuodeosatollakin vasta äskettäin tuli lähihoitajille virka auki. Täällä on vielä perushoitajat töissä ja tämäkin on aika vanhoillinen laitos.Minusta osastoni on ollut pääosin kuitenkin kähtalaisen hyvä ilmapiiriltään.
Ihmettelin missä rullatuolilla siellä täällä ajeleva miespotilas on ja kuulin, että hän on huonossa kunnossa. Kävin häntä syöttämässä vaikka hän ei kuulu tiimiimmekään. HÄn yritti vielä jutella vaikka näki kaikesta että loppu on lähellä. Hän löytyi tuolinsa kanssa milloin huuhteluhuneesta, kahvihuoneesta tai muitten potilaitten huoneista. Lempeluonteinen, hiljainen mies ja rullatuoli kulki varmaan 100m tunnissa hissukseen. Minulla tulee häntä ikävä.Toivottavasti hän ei kuole vielä.
Tämänkaltainen osasto ei ole minua varten juuri tämän kuoleman läheisyyden takia. Se tekee minut niin alakuloiseksi.
Siksi on kai pakko jatkaa lukuja...Lähihoitjat taitavat aika usein päätyä vanhuksia hoitamaan oli he sitten suuntautuneet mihin tahansa. Voisin kyllä työskennellä jossain parempikuntoisten vanhusten paikassa....no tässä on vielä aikaa miettiä.
Olen aika väsynyt vaikka työpäiviä on vasta kahdeksan takana. Mitenhän jaksan paahtaa samanlaisella teholla vielä 4,5 viikkoa?
No katotaan mitä lähipäivinä tapahtuu....juttelen huomenna ohjaajani kanssa.
On kiva kun jaksat vastailla näihin mun jorinoihini. Missä kaikkialla voi Terveystiedon maisteri työskennellä?terveystieteiden maisteri, ainakin minä suuntauduin tuonne opetuspuolelle, eli olen ollut tekemässä sijaisuuksia opettajana.
Ylihoitajan/osastonhoitajan virkojakin voi hakea, mutta itseäni ei kiinnosta yhtään:)olen sielultani rivityöläinen, ja opiskelin lähinnä itseäni varten, työn ohessa.
Kuule, kyllä lähihoitajia tarvitaan, teillä on tosi hyvä koulutus, itsekin opiskelijoita ohjanneena.
Mutta mitä lie sairaanhoitopiirit nirsostelevat...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4323105Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1072492Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest3682306Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1582025Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d71847Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231277- 1661255
No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.971176Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa721111Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite88967