Luterilaisuudessa uskotaan, ettei ihminen ole omalta puoletaan kykeneväinen hyvään. Kaikki on siis Jumalan ansiota. Samaan aikaan olen kuullut opetettavan, ettei "epäuskoisessa" ihmisessä vaikuta Jumala ollenkaan. Tarkoitan epäuskoisella myös henkilöitä jotka ovat "uskossa", mutta vl-näkökulmasta uskovat väärin.
Arkipäivän kokemukset kuitenkin osoittavat, että epäuskoiset kykenevät hyvään. Esimerkiksi monet ateistit ovat äärimmäisen empaattisia, hyviä, rehellisiä ja rakastavia ihmisiä. Miten tämä on mahdollista, jos Jumala ei vaikuta heissä ollenkaan?
Opetetaan myös, että muut uskovaiset eivät ole uskovaisia, vaikka he itse niin kuvittelevatkin. Vanhoillislestadiolaisuuden mukaan Jumala johdattaa pyytävän oikein seurakunnan luo. Kun ihminen sitten "ajautuu" sanotaanko vaikka helluntailaisten luo, niin voidaanko olettaa että se on sielunvihollisen juoni? Miksi sielunvihollinen haluaisi ajaa ihmisiä uskomaan Jumalan sanaan ja tietoon siitä, että Jeesus on meidät pelastanut?
Arkipäivän kokemukset kuitenkin osoittavat, että epäuskoiset kykenevät hyvään. Esimerkiksi monet ateistit ovat äärimmäisen empaattisia, hyviä, rehellisiä ja rakastavia ihmisiä. Miten tämä on mahdollista, jos Jumala ei vaikuta heissä ollenkaan?
Opetetaan myös, että muut uskovaiset eivät ole uskovaisia, vaikka he itse niin kuvittelevatkin. Vanhoillislestadiolaisuuden mukaan Jumala johdattaa pyytävän oikein seurakunnan luo. Kun ihminen sitten "ajautuu" sanotaanko vaikka helluntailaisten luo, niin voidaanko olettaa että se on sielunvihollisen juoni? Miksi sielunvihollinen haluaisi ajaa ihmisiä uskomaan Jumalan sanaan ja tietoon siitä, että Jeesus on meidät pelastanut?
Vastaukset 1
Vanhimmat
usko ei ole aina järjellä ajateltavissa. Loppujen lopuksi ihminen itse määrittelee onko hän uskovainen. Ajatellaan asiaa vaikka niin, että jos itse koen olevani uskovainen, mutta en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, niin helposti minut ryhmitellään ei-uskovaiseksi.
Ajatus, että ihminen ei omalta puoleltaan olisi kykenevä hyvään, vaan kaikki on Jumalan ansiota taas kertoo ihmiskäsityksestämme. Loppujen lopuksi kyse on siitä, ajattelemmeko ihmisten olevan sisimmältää hyviä vai pahoja. Oma käsitykseni on, että jokainen ihminen kykenee hyvään, olkoon hän minkä ajatussuunnan edustaja tahansa.
Mikä on "se oikea usko" on kysymys, johon tuskin koskaan voidaan vastata. Kyse on ns. henkimaailman asioista ja ihminen ajautuu usein sokeuteen puolustaessaan omaa näkemystään. Luulen, että kaikille yhteisöille löytyy "sielunvihollinen", asia tai henkilö joka pyrkii saamaan ihmistä eroon yhteisöstään.