Tämä mielipiteeni ehkä ärsyttää ja suututtaa monia lukijoita, koska olen rohkeasti eri mieltä, mutta ajattelin vain ilmaista oman mielipiteeni tästä asiasta. Pahoittelen, jos joku suuttuu mielipiteestäni.
Minusta J.K. Rowlingia arvostetaan aivan suotta. Hänen kirjoissaan ei ole mitään ihmeellistä, eikä kirjoitustyylissäkään ole kehumista. Kirjat ovat lapsellisia (mm. liikaa magian käyttöä ja siihen luottamista), hengettömiä ja jotenkin yksinkertaisia.
Olen lukenut kaikki teokset englanniksi, koska niitä suositeltiin minulle. Suhtauduin niihin avoimesti ja ilman ennakkoluuloja, mutta ne eivät tehneet minuun vaikutusta. Ne olivat sööttejä lasten satuja, mutta eivät mitään muuta. Olisin voinut käyttää lukemiseen kuluneen ajan paremminkin.
Olen vahvasti sitä mieltä, että J.K. Rowlingia ei pitäisi luokitella fantasiakirjailijaksi, vaan lasten- ja nuortenkirjailijaksi. Kirjoissa on fantasia-aiheita, mutta niitä hyödynnetään vain lapsellisesti. Jos aiheita käsiteltäisiin rohkeammin ja vähemmällä lapsellisuudella, kirjat saattaisivat ansaita tulla kutsutuksi fantasiakirjoiksi.
Uudemmat teokset ovat hieman synkempiä ja tasokkaampia kuin ensimmäiset kirjat, mutta niistä puuttuu jotain. Ne eivät lumoa lukijaa.
Lopuksi voisin vielä sanoa, että arvostan kyllä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Olen sitä mieltä, että esim. Ursula Le Guinin The Earthsea -saaga on hyvä sarja (tosin se on kyllä kirjoitettu enemmän aikuisille kuin nuorille).
Minusta J.K. Rowlingia arvostetaan aivan suotta. Hänen kirjoissaan ei ole mitään ihmeellistä, eikä kirjoitustyylissäkään ole kehumista. Kirjat ovat lapsellisia (mm. liikaa magian käyttöä ja siihen luottamista), hengettömiä ja jotenkin yksinkertaisia.
Olen lukenut kaikki teokset englanniksi, koska niitä suositeltiin minulle. Suhtauduin niihin avoimesti ja ilman ennakkoluuloja, mutta ne eivät tehneet minuun vaikutusta. Ne olivat sööttejä lasten satuja, mutta eivät mitään muuta. Olisin voinut käyttää lukemiseen kuluneen ajan paremminkin.
Olen vahvasti sitä mieltä, että J.K. Rowlingia ei pitäisi luokitella fantasiakirjailijaksi, vaan lasten- ja nuortenkirjailijaksi. Kirjoissa on fantasia-aiheita, mutta niitä hyödynnetään vain lapsellisesti. Jos aiheita käsiteltäisiin rohkeammin ja vähemmällä lapsellisuudella, kirjat saattaisivat ansaita tulla kutsutuksi fantasiakirjoiksi.
Uudemmat teokset ovat hieman synkempiä ja tasokkaampia kuin ensimmäiset kirjat, mutta niistä puuttuu jotain. Ne eivät lumoa lukijaa.
Lopuksi voisin vielä sanoa, että arvostan kyllä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Olen sitä mieltä, että esim. Ursula Le Guinin The Earthsea -saaga on hyvä sarja (tosin se on kyllä kirjoitettu enemmän aikuisille kuin nuorille).
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olen jotakuinkin samaa mieltä. Olen kaikki ilmestyneet potterit lukenut ja olen pitänyt. Ne ovat kevyttä ja viihdyttävää lukemista. Kirjallisuuden kulmakiviä ne eivät missään nimessä ole.
Mielestäni pottereissa on sitä samaa "lumoa", mitä on viisikoissa. Viisikoista en itse ole koskaan erityisemmin pitänyt, vaikka tulihan niitäkin aikanaan kahlattua, mutta tiettyä samankaltaisuutta löytyy sekä juonirakenteesta, että tunnelmasta.
En ole englanniksi pottereita lukenut (mikä kenties olisi ollut suotavaa), joten voin puhua vain käänneityistä versioista. Niissä kieli on sanoinkuvaamattoman surkeaa, kirjat ratsastavat vain juonella. Viimeisimmissä osissa on vähän enemmän panostettu kieleen, mutta mitä käännösten perusteella voi sanoa; Rowling ei missään nimessä ole verbaalisesti lahjakas ihminen.
Toisaalta, helppo, selkeä ja suoraviivainen tyyli uppoaa moneen ihmiseen katsomatta ikään tai asemaan. Se ei vaadi täyttä keskittymistä tai ymmärtämistä ja tekee lukemisesta nimenomaan viihdettä ja ajankulua. "Hyvällä" kielellä ja monipuolisemmalla tulkinnalla olisi tuloksena ehkä ollut parempi kirja, mutta vähemmän lukijoita. Kaksipiippuinen juttu tämäkin :)
Mutta kuten sanoin, olen pitänyt pottereista, vaikka niitä ei edes voi verrata kirjallisuuden oikeisiin helmiin. Ne eivät missään nimessä ole parasta, mitä olen ikinä lukenut, mutta olen tuhlannut aikaani huonompiinkin kirjoihin.
Minusta Harry Pottereiden perusongelmia ovat nämä asiat:
- liiallinen lapsellisuus (tämä on kyllä osittain ymmärrettävää, koska ne on kirjoitettu lapsille ja nuorille, mutta siitä huolimatta niissä voisi olla tyyliä)
- asiat pyritään ratkaisemaan hieman liian siististi ja yksinkertaisesti
- kieli on kankeata ja kaikkea muuta kuin nautinnollista luettavaa
Jos J.K. Rowling olisi kiinnittänyt hieman enemmän huomiota tyyliin, kielelliseen ilmaisuun ja syvällisyyteen, kirjoista olisi voinut tulla paljon parempia ja nautinnollisempia. Vaikka kyseessä on lastenkirjallisuus, siinä pitäisi olla edes jotain hohtoa.
Monet ovat sanoneet, että he ovat lumoutuneet HP-kirjoista. En todellakaan tajua mitä lumoutumista niissä on. Tarina on kieltämättä omalla tavallaan ihan hyvä, mutta se ei tempaa mukaansa, eikä pakota lukemaan seuraavaa osaa.
Vaikka olenkin haukkunut HP-kirjoja, myönnän lopuksi sen, että heikompaakin on tullut luettua.
Harry Potter kirjat ovat aika hyviä. Ainakin jos vertaa Narnian kirjoihin. Äärettömän tylsää luettavaa nuo narnian kirjat. Minustakaan käännökset eivät ole kovin hyviä mutta ette kai tosissanne luule että on rowlingin vika että ne on käännetty huonosti. Ei rowling ole sitä tietenkään itse kääntänyt joten tuo huonosti käännetty on ihan suomalaisen kääntäjän vika. Ja eivät ne minusta ole tippaakaan lapsellisia esimerkiksi sekstumsempra kirous josta uhriin tulee verta suihkuavia haavoja ei ole kyllä yhtään lapsellinen. Minusta tuo oli perusteeton syytös. Minusta tarina tempaa mukaansa eikä tekstissä ole mitään vikaa toisin kuin esimrkiksi narnian kirjassa jossa teksti on äärettömän tylsää. Todella mukavaa luettavaa suosittelen!:)
Eihän se Rowlingin vika ole, jos kirjat on käännetty naurettavasti (suomennokset ovat kieltämättä kaikkea muuta kuin hyviä - miksiköhän suomennos edes palkittiin?), mutta kun alkuperäinen kielikään ei ole kovin hyvää, niin jossain on vikaa ja paljon.
Minuun nämä kirjat eivät tehneet minkäänlaista vaikutusta, eivätkä ne lumonneet minua, vaikka luin ne englanniksi.
Luen mieluummin George R.R. Martinia, Robin Hobbia, Steven Eriksonia, Tad Williamsia ja kumppaneita.
kanssasi. Allekirjoitan erityisesti kirjoituksesi ensimmäisen kappaleen.
Rowlingista joko tykkää tai ei tykkää.. se on yksilöllistä.
Minusta Potterit ovat ehkä parhaimpia kirjoja joita olen lukenu. Vaikka kieli on ehkä vähän kankeaa, mutta eipä se järin haittaa. :)Minuun ne kyllä tekivät vaikutuksen..
parempaa luettavaa kuin williams jonka Taru kolmesta miekasta olisi mielestäni mahtunut 6 suom.kieliseen kirjaan.Hän vain yritti olla niin kovin Tolkienin kaltainen. Hobb on hyvä vaikkakin ehkä vähän aikuisemmille kuin Potterit.Pottereissakin on kuitenkin sellaisia kohtia jotka kammottaa itseänikin 21 v. Varmastikaan ei alle 10-vuotiaat saisi ainakaan katsoa tulevia elokuvia jos filmien tekijät edes vähänkään saavat samaa tunnelmaa kuin kirjoissa. Kun lapset lukevat kirjaa heidän oma mielikuvituksesna luovat rajat jotka säästävät lasten mielenrauhaa.
Tad Williamsia en kyllä menisi vertaamaan Rowlingiin. Williams on aivan omassa luokassaan ja hänen kirjansa ovat laadukkaita ja mielenkiintoisia. Rowling on puhdasta lastenkirjallisuutta.
Myönnän kyllä, että Williamsin Memory, Sorrow & Thorn -kirjasarja voi olla raskasta luettavaa, mutta se kannattaa lukea loppuun asti.
Huom! Suosittelen lämpimästi, että Williamsin kirjat luetaan englanniksi.
Tad Williamsin Memory, Sorrow & Thorn -sarja on:
1. The Dragonbone Chair
2. Stone of Farewell
3. To Green Angel Tower, Part 1 & 2
(eli neljä kirjaa englanniksi tai kolme, jos on kyse kovakantisista teoksista)
Hei, ajatellaanko lähtökohtaa: Rowlinghan on ilmoittanut että hän alkoi alunperin kirjoittaa Pottereita nimenomaan rahanpuutteessa. Hän halusi tienata. Sinänsä minusta ihan kunnioitettavaa ettei hän ole teeskennellytkään haluavansa tehdä taidetta tai elämää suurempaa kirjaelämystä, halusi vain saada perheelleen puurorahat.
Ehkei hänen kirjoitustyylinsä ansaitse arvostusta mutta kyllä hän johonkin saumaan on onnistunut iskemään koskapa kirjat myyvät kuin häkä ja onhan se jo jossain määrin ihailtavaa.
Eihän myöskään esim. Da Vinci koodi ollut kuin pelkkää tuubaa mutta kirja on myynyt järkyttäviä määriä. Taito sinänsä kirjoittaa tyylillä joka myy. Mieleen tulee että kuinkakohan moni kirjailija olisi valmis vaihtamaan "suuren taiteensa" suureen palkkashekkiin.
Niin, oma mielipiteeni Pottereista on sama kuin monilla täällä. Kohtalaisen viihdyttävää lukemista mutta ei missään nimessä lumoavaa.
Aivan, Rowlinghan kokeili kirjoittamista siinä toivossa, että saisi helpotusta rahanpuutteeseensa, mikä on ihailtavaa yritteliäisyyttä ja itseensä uskomista. Sehän, että hän nyt tienaa kirjoillaan huimia summia, onkin sitten lukijoiden ansiota. Ei voi olla ainuttakaan kirjailijaa, jonka työ miellyttäisi ihan jokaista, tämähän on itsestäänselvyys, koska kyse on makuasioista.
On hieman huvittavaa että aikuiset ihmiset täällä marmattavat siitä että Rowlingia arvostetaan turhaan. Hänhän halusi kirjoittaa lapsille. Lukekoon kirjojaan ketkä haluavat. Minä luen (englanniksi), ja tykkään, ja jännitän. En pidä Pottereita minään ns. maailmankirjallisuuden klassikkoina, mutta ymmärrän ja hyväksyn niiden suosion.
Pelkkää rahastusta!
Ja muuten vainko rowling on osan kirjojen tuotosta lahjoittanut hyväntekeväisyyteen?! Salli minun nauraa:):):)
Minusta Potter-kirjat ovat mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia, useampi yö on mennyt niitä lukiessa. Olen lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet ja odotan innolla viimeistä.
Luen mielelläni sekä aikuisten että lasten kirjoja. Kyllä Potterit eniten lasten- tai nuortenkirjoja ovat, vaikka minulla ei olekaan tarvetta luokitella lukemiani kirjoja. Mielestäni Potterit ovat erinomaista viihdettä noitamaailmasta pitäville.
Potterien yksi erittäin hyvä piirre on niiden huumori. Fantasiakirjallisuus on usein järkyttävän tosikkomaista.
Kertaakaan Potteria lukiessa ei ole tullut mieleen, että kirjojen kieli olisi jotenkin huonoa. Olin itse asiassa hyvin hämmästynyt siitä, että näinkin moni arvostelee kirjojen kieltä.
Minun huumorintajussani on varmaan jotain vikaa kun en Pottereista hauskuutta löydä etsimälläkään - ellei tässä nyt viitata johonkin mukahauskaan (ja täysin irralliseen) tapahtumaan, esim. Riesun mellastuksiin tai karkinsyöntikuvauksiin. Jos hauskaa fantasiaa haluaa niin lukee sitten vaikka kiekkomaailman tapahtumista... :)
Ja mitä siihen kieleen tulee... Kyllä, täytyy yhtyä muihin kirjoittajiin. Itsekin tosin lukenut vain suomennokset (kun sain ensimmäisen suomennoksena lahjaksi ja suhtaudun yleensä nihkeästi kielen vaihtamiseen kesken sarjan - varsinkin jos nimiä on suomennettu), mutta täytyy sanoa että aika tönkköä kieltä on käytetty.
Itse asiassa kirjoittajana Rowlings on minusta kehittynyt ensimmäisen kirjan jälkeen. Ensimmäinen oli kielellisesti lähinnä surkea, mutta sinänsä suhteellisen omaperäinen maailma veti puoleensa, puhumattakaan siinä vaiheessa mielenkiintoiselta tuntuvasta juonesta. Valitettavasti myöhemmistä kirjoista ei enää löydykään oikeastaan mitään uutta, on vain huispausta, taikoja, V tulee takaisin, Harryllä tyttöongelmia, ... :)
Eli minulla lähinnä ensimmäisessä teoksessa ongelmana oli surkea kieli ja jälkimmäisissä lattea juoni (tai sen puuttuminen).
Myönnän, että en arvosta Rowlingia teoksia kovin paljon. Ne ovat mielestäni pelkkää lastenkirjallisuutta. Niiden huumori on aika huonoa, samoin kieli. Kieli on aika kankeata, vaikka pientä parannusta on tapahtunut vähitellen. Kaikkein eniten minua kuitenkin ärsyttää ehkä se, että kirjoissa käsitellään "teininoitien rakkauselämää".
Ja sekin kyllä ärsyttää, että taikuuden avulla selvitään melkein mistä tahansa asiasta. Toisaalta... kysehän on lastenkirjallisuudesta, joten ehkä tämä on liian rankkaa kritiikkiä.
itse olen sitä mieltä että juoni on liian arvattavissa ja jopa tympäiseva mutta onneksi J.K. Rowling on hyvä kirjoittaja se paikkaa paljon jaksaa kahlata kirjat lävitse =)
Mielenkiintoista lukea kerrankin negatiivisia kommentteja J.K.Rowlingin teoksista. Haluan kuitenkin sanoa, että potterit eivät ole tarkoitettu hienosteleviksi kirjallisuuden mestariteoksiksi, vaan tuiki tavallisiksi kirjoiksi, jotka käsittelevät fantastista taikamaailmaa. Näin minä sen ymmärrän.
Toisekseen kirjoista tykkääminen on makuasia. Joillekkin ihmisille toiset kirjat sopivat paremmin kuin toiset. Kukaan ei lue samaa kirjaa samalla tavalla, ja jokainen lukukerta on matka ihmisen omiin ajatuksiin ja mielikuviin. Minä pidän eräistä kirjoista, joita yleisesti vihataan, ja päinvastoin. Jotkut kirjat taas eivät aukene minulle, ts. en tajua niiden sisältöä tai se on mielikuvitukseni rajojen ulkopuolella.
Vaikka minä pidän hyvin paljon J.K.Rowlingista kirjoittajana, minun puolestani kuka tahansa saa olla tykkäämättä ko. kirjoista. Ihan vapaasti.
potterit on ilmiselviä lastenkirjoja. juoni on aina vähän tämmöinen:
Aluksi raahaudutaan paikkaan tai toiseen. eletään melkein koko vuosi rauhassa ja sitten siellä on se voldemord tai joku muu "pahis". niille tulee jotain kinaa. ja loppujen lopuksi potter voittaa sen tai pakenee täpärästi. ja loppu hyvin kaikki hyvin.
Jos multa kysytään pienille lapsille kelpaa, mutta kun oot yli kymmenen... alkaa ottaa päähän koko kirja sarja...
Samaa mieltä aloittajan kanssa. Olen lukenut kaikki, täytyyhän sitä tietää mistä tytär vaahtoaa.
Ei voi kuin ihmetellä suosion määrää. Kovin tönkkö on tämä "tarina" joka pullistelee ennalta arvattavia tilanteita ja lapsellisuuksia.
Kaikki henkilöhahmotkin ovat täysin kliseenomaisia. Kovin ohutta tavaraa!
Onko ansio sitten siinä, että J.K keksi sijoittaa lähes kaikille niin tutun brittiläisen sisäkoulumeiningin magian maailmaan?
No, mikäs siinä jos saa suosiota ja fyrkkaa mutta ansioihin nähden lähes messiaaniset mittasuhteet saavuttanut palvonta kyllä ihmetyttää.
Hahaha...ansioihin nähden...jos se raha sittenkin ratkaisee!
ei ole huono jos se saa ihmiset lukemaan. Okei, en itsekään pidä niitä minään klassikoina tai merkkiteoksina, mutta ihan viihdyttäviä lukupaketteja ne ovat. Eikä suomennoskaan niin huono ole kuin olen joissain kirjoissa nähnyt. Pointti oli kuitenkin se, että kirjat ovat helppo lukea, hieman jännittäviä, kirjoitus suht yksinkertaista ja kiinnostaviakin hahmoja löytyy (Harry itse on aika palikka) ja tämän takia monet henkilöt, jotka eivät kirjoihin muuten koskisi ovat ryhtyneet lukemaan.
Mieheni on yksi näistä uusista lukijoista. Hänellä on lukihäiriö, ja tästä syystä aiemmat lukukokemukset ovat masentaneet sen verran ettei hän ennen juuri lukenut mitään. Potterit löydettyään ja luettuaan hän innostui lukemaan paljon muutakin, mm. näitä kiekkomaailman tarinoita. Nykyään lukee jatkuvasti ja lukutaito paranee koko ajan. Joten en paljon haukkuisi Rowlingia, käsittääkseni tämä ilmiö on aika yleinen: lukemisvastaiset henkilöt ovat Pottereita luettuaan alkaneet lukea muutakin. Aika iso saavutus yhdeltä henkilöltä.
Kyllä se silti on fantasiaa vaikka se onkin nuorten tai lasten tarina. Se on paljon yksityiskohtaisempi kuin satu ja siinä on selvät fantasia tarinan piirteet.. Mutta olet oikeassa se on kaikkien oma mielipide.. :)
"Olen vahvasti sitä mieltä, että J.K. Rowlingia ei pitäisi luokitella fantasiakirjailijaksi, vaan lasten- ja nuortenkirjailijaksi. Kirjoissa on fantasia-aiheita, mutta niitä hyödynnetään vain lapsellisesti. Jos aiheita käsiteltäisiin rohkeammin ja vähemmällä lapsellisuudella, kirjat saattaisivat ansaita tulla kutsutuksi fantasiakirjoiksi."
Lapsille kirjoitettu fantasia ei ole fantasiaa? Lastenkirjallisuus on siis yksi alagenretön möykky?
...mikä sitten on teidän mielestä "tasokasta" kirjallisuutta? Jotkut tiiliskiven paksuiset jäykät aikansa eläneet tosikkoromaanit, joita ei kukaan oikeasti jaksa lukea, mutta joita ylistätte, koska se antaa teistä sivistyneen kuvan?