Minulla on eräs tuttava tytsy, joka sai A:n ja B:n paperit ylppäreistä, ei mitenkään välkky persoona siis välttämättä, ja aikoo kuitenkin hakea vain ja ainoastaan Helsingin oikikseen.. (viime vuonna ei päässyt sisään)
Pitäiskö kyseisen henkilö palauttaa maanpinnalle? Onko täällä sellaisia jotka ovat sinne päässeet aikas surkealla lukion menestyksellä??? Kai se kertoo ihmisestä jotain jos lukiokin on mennyt päin peetä.. En havaitse tytsyssä mitään sellasta joka viittaisi siihen, ettei hän v ä l t t ä m ä t t ä pääsisikään sinne..
Olen nim saanut sellaisen käsityksen, että niistä entisistä laudaturin oppilaista käy tuo valkkaaminen, koska kilpailu on muutenkin helvetin kova.
Pitäiskö kyseisen henkilö palauttaa maanpinnalle? Onko täällä sellaisia jotka ovat sinne päässeet aikas surkealla lukion menestyksellä??? Kai se kertoo ihmisestä jotain jos lukiokin on mennyt päin peetä.. En havaitse tytsyssä mitään sellasta joka viittaisi siihen, ettei hän v ä l t t ä m ä t t ä pääsisikään sinne..
Olen nim saanut sellaisen käsityksen, että niistä entisistä laudaturin oppilaista käy tuo valkkaaminen, koska kilpailu on muutenkin helvetin kova.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllähän tuolla tytsyllä mahdollisuudet on päästä oikikseen. Toki homma vaatii asennetta ja ahkeruutta.. Itsekin laiskottelin lukion, mutta ryhdistäydyin sen jälkeen ja nyt olen opiskellut 3 vuotta n. 30 opintoviikon vuosivauhtia. Eli aika rauhallisesti. Liikoja ei tietenkään kannata kuvitella itsestään.
Ehkä sinun kannattaa kuitenkin antaa kyseisen tytsyn elää omaa elämäänsä ja tehdä omat valintansa, sillä se miksi miellät oikiksen vaatimustason ja toisaalta käsityksesi tytön kyvyistä ja mahdollisuuksista ovat kuitenkin vain omaa tulkintaasi, vaikka kuinka uskoisitkin tuntevansi hänet läpikotaisin.
Aika harva ihminen varmaan lopulta muuttaa mieltään jostakin itselleen tärkeästä asiasta, jos päänkääntöyritys tulee muodossa "palautetaanpa sinut nyt takaisin maanpinnalle".
Kannusta häntä pyrkimisissä, iloitse onnistumisesta ja lohduta epäonnistumisissa -- holhoavaa asennetta ei kaipaa kukaan, ja mitäpä se sinun elämääsi vaikuttaa, jos toinen kokee hakuyritykset elämässään niin tärkeinä, että on valmis uhraamaan niihin useammankin vuoden! Kukin tyylillään. Vaikka moni uhoaa pyrkivänsä yliopistoon kunnes opiskelupaikka lohkeaa, vuodet kasvattavat itse kutakin kyllä siinä määrin, että vähitellen sitä havaitsee olevan muitakin kuin vain se yksi mahdollinen tie edetä elämässään.
Kilpailu opiskelupaikasta on varmasti kova, mutta toisaalta se tapahtuu juuri niiden kesken, jotka ovat valmiita tekemään opiskelupaikkansa eteen paljon työtä NYT. Yo-todistus kertoo enemmän työtehon ja -motivaation laadusta lukioaikoina; se ei kovinkaan hyvin taivu yleispäteväksi, absoluuttiseksi totuudeksi henkilön henkisistä ja älyllisistä kyvyistä.
Varmaankin parempi teille molemmille olisi, että päästäisit vain irti ja seuraisit vierestä miten käy -- ilman sarvia ja hampaita. :)
Ihmisiä ei voi yleensä palauttaa maanpinnalle, jos he eivät ole itse valmiita sinne palaamaan. Tapauskohtaiseksi sitten jo menee, milloin sellainen palauttaminen edes on tarpeen saati asiallista -- jos koskaan.
Nuorille mun mielestä kuuluu oikeus hassuihinkin unelmiin ja myös pään takomiseen seinään vaikka pääsykokeiden muodossa. Elämällä on aikamoinen taipumus opettaa ihmiselle asioita omista resursseista ja kyvyistä, joten ihan turhaan huolehdit josko sinun pitäisi ryhtyä toiselle valonnäyttäjäksi. :)
Onhan sinne kova tunku, mutta et sinä voi toisen puolesta
tehdä päätöksiä.
Ehkä hän pääsee sisälle kun panostaa oikein kovasti,
tai muutaman vuoden päästä huomaa, etteivät rahkeet oikeasti
riitä. Omaa aikaansa hän siihen kuitenkin käyttää, joten
ei se ole sinulta pois. Ehkä hänellä on oikiksesta
niin kaunisteltu mielikuva, että sinne on päästävä
hinnalla millä hyvällä.
Sitä minä vähän pelkään, miten tytön käy jos muutamien
vuosien päästä pääsee sisään ja sitten huomaa ettei
pärjääkään opinnoissa. Eihän se pelkkä sisäänpääsy
sinällään ole mikään ihannoitava saavutus, vaan
valmistuakin pitäisi.
Tehkööt jokainen omat valintansa, olivat ne sitten
fiksuja tai vähemmän fiksuja. Ehkä hän saa toteutettua
unelmansa, ehkä ei.
Kai sitten.. Sitä vielä ihmettelen, että miksi VAIN ja AINOASTAAN tuo Helsingin oikis on niin pakkomielle hänelle.. ohan niitä muitakin oikiksia jonne on huomattavasti helpompi päästä.. Hesan oikishan on yksi maan vaikeimminpääsyisistä opiskelupaikoista. Eli tyttö asetti riman itsellensä kyllä korkealle. Tsemppiä kuitenkin tietysti tälle "tytsylle", katsotaan miten käy.
kävi?
..ei mitenkään vielä. :P Ekalla yrittämällä ei päässyt sisään mutta tyttö aikoo ensi vuonna hakea uudestaan tietääkseni taas tuonne Hesaan.
No jos ei edes mikään muu oikis kuin Helsingin kelpaa,
niin sitten kyse taitaa olla enemmän kiinnostunut
sen paikan imagosta kuin itse alasta. Haluaisi varmaankin
ylpeillä "hienolla" opiskelupaikallaan.
Jos hän olisi pelkästään alasta aidosti kiinnostunut,
niin pystyisihän sitä muuallakin opiskelemaan.
Anna nyt kuitenkin rauhassa yrittää, jos se hänet
onnelliseksi tekee. Kai hän jossain vaiheessa tajuaa,
ettei pelkkä halu riitä, eikä aina saa mitä haluaa.
Jos oikikseen pääsee sisään, niin kyllä ne kyvyt riittävät valmistumiseen. Pääsykokeet ovat oikiksen ylivoimaisesti vaikein tentti.
Oikis ei ole sellainen tiedekunta, jossa notkutaan hamaan iäsyyteen, haikaillaan muualle hakemista tai pohdittisiinn pääaineen vaihtamista. Opinnot vievät mukanaan ja valmistuminen on muutaman vuoden päästä käsillä.
Itselläni on ylppäritodistus B ja C arvosanoja pullollaan. Lukion päättärin keskiarvo oli 7,2. Ja niin vain tokalla kerralla oikikseen. :)
Toki myönnän, että lukiossa menestymättömyyteni johtui silkasta laiskuudesta ja teini-iän angstista. En katsonut opettajien typeriä kysymyksiä niin älykkäiksi, että olisin alentunut vastaamaan. Kaiken vapaa-ajan täyttikin sitten musisointi. Viimeinen niitti lukiomenestykselle oli kun toisena vuonna huomasin lukion arvosanoilla ja oikiksen pääsemisen välillä olevan mitään yhteyttä. Ja oikeassa olin.
Helsingin oikis on hakukohteena aivan yhtä passeli kuin Turku tai Rovaniemi. Ei sisäänpääsyssä ole mitään merkittävää eroa.
Nykyisin jokaiseen tiedekuntaan on eri pääsykoekirjat ja tietty eri kysymykset. Tyypillisesti on ollut vasttava kahdeksaan laajaan esseekysymykseen. Joten sisäänpääsyn vaikeutta voi päätellä pelkkiä pisteitä vertailemalla.
Muutamia vuosia sitten eri tiedekuntiin hakeneiden pääsykoemenestystä tutkittiin tarkemmin ja silloin vahvistui omasta tuttavapiiristäni tekemät empiiritset havainnot. Eli Helsinkiin on prosentuaalisesti mitaten vaikeampi päästä kuin Roihin, mutta hakijoiden keskimääräinen pistesaalis jakautuu Helsingissä epätasaisemmin kuin Roissa. Eli Helsingissä oli huomattavasti enemmän pyrkijöitä, jotka jäivät rannalle suurella marginaalilla, kun taas sisäänpäässeiden sekä juuri ja juuri karsiutuneiden välillä ei merkittäviä eroja ollut.
Helsinkiin pyrkivien joukossa näyttäisi siten olevan enemmän niitä taivaanrannamaalareita. Jotka ovat valinneet hakukohteensa kutakuinkin näin:
Mikäs olisi kiva kaupunkin? No, Helsinkin of course!
Mihinköhän olisi kiva päästä ja mikä kuulostaisi hyvältä hakukohteella ylppäreissä ilmoitettavaksi? Jees, oikis tietenkin!
Siispä, haen Helsingin oikikseen!
Sitten elokuussa huomataan, kun on jäänyt 20 pisteen päähän sisäänpääsystä! :)
"Joten sisäänpääsyn vaikeutta voi päätellä pelkkiä pisteitä vertailemalla."
Piti kirjoittamani: ... sisäänpääsyn vaikeutta EI voi päätellä pelkkiä pisteitä vertailemalla.
Eihän siinä mitään järkeä olisikaan, jos on täysin eri oikeudenaloja käsittelevät kirjat ja luonnollisesti eri kysymyksetkin. ;)
Itselläni on ylppäripaperit aika surkeat, A,B,C,M ja keskiarvokin 7,5... Ja silti tokalla yrittämällä oikikseen (ei Rovaniemelle). Kyllä se on kiinni motivaatiosta kuka sinne pääsee ja kuka ei! Itselläni tuo lukioaika oli enemmän tai vähemmän lintsailua ja "lepoaikaa"...
Onnea kaikille muillekin oikikseen päässeille!!
Se on vain niin, että joidenkin pakko nähdä se homma ihan todellisuudessa, jotta voisi ymmärtää, että aina ei rahkeet riitä. Ei sillä, että tuolla tytsyllä ei olisi mitään mahdollisuuksia.