En tiedä onko tästä apua kenellekään, mutta itselläni ahdistus on vähentynyt sillä että olen ruvennut syömään aamiaista. Olin jättänyt aamiaisen väliin varmaankin neljän vuoden ajaksi tai sitten söin aamupalan vasta tunteja liian myöhään kun olin jo noussut ylös. Nyt olen muuttanut tapojani terveemmiksi eli syön aika nopeasti heräämisen jälkeen ja se on vaikuttanut siihen ettei enää ahdista yhtä paljon.
Ahdistus väheni
Mies 26
81246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mun ongelma on, etten yksinkertaisesti pysty syömään heti herättyäni mitään. Jos pakotan itseni aamulla syömään yhden voileipäpalan, saan varata aikaa siihen ainakin tunnin. En ole koskaan tainnut harrastaa aamupaloja. Ja sitäpaitsi, en usko, että mun tämänhetkinen ahdistus noin helpolla lähtis. Eihän se niitä ajatuksia, jotka ahdistuksen aiheuttaa, pään sisältä pois vie... Ja eihän mulla ole muutamaan viikkoon ollut muutenkaan ruokahalua. Elämä potkii päähän ja pahasti!
Mulla ahdistus helpotti siksi että olin jatkuvasti niin väsynyt ja jouduin pinnistelemään näyttääkseni ja tunteakseni itseni pirteäksi. Nyt kun olen ruvennut syömään ennen töihin lähtöä on olo parempi vaikkei täydellinen. Koulukiusauksen peruja tämä mun ahdistuneisuus, olisi kiva jos entiset kiusaajat saisivat kärsiä saman mitä muille aiheuttavat. Mikäs on vialla jos tuntuu että elämä potkii päähän?
Tuosta syömisestä vielä. Mullakin kuluu aika kauan aamupalan syömiseen, varsinkin jos on tiedossa stressaava päivä tuntuu että meinaan oksentaa kun yritän saada ruokaa alas. Parempi kuitenkin syödä vaikka menisikin hitaasti sillä syömättömyys on vielä pahempaa.
Yksinäisyys pelottaa, ahdistaa pelkkä ajatus. Sinkuksi jääminen pitkän ja turvallisen parisuhteen jälkeen. Mikään ei jaksa kiinnostaa, ystävät yrittää piristää, potkia ylös. Ei kiinnosta mikään kun ei vaan jaksa.
Parempi onkin olla yksin. Maailma on niin täynnä kusipäitä ja roskaväkeä että itse elelen mieluummin erakkona kuin kenenkään kanssa.
Itse olen vaan tottunut, että on joku aina vierellä. Oon ehkä liiankin tottunut siihen. On se turvallinen kainalo, mihin käpertyä. Nyt ei oo mitään. Enkä voi kuvitellakaan mitään uutta suhdetta.
Minä olen kans ollut vuosia samanlainen, etten pystynyt syömään aamulla todellakaan mitään. Mutta jotenkin nykyään en pysty olla ilman aamupalaa. Kannattaa syödä edes suklaapatukka, tai jotain muuta mistä itse pitää.
Muutin hitaasti ruokailutottumuksia niin, etten nykyään syö mitään klo 18.00 jälkeen.
Tällä systeemillä aamuruokailua oikein odottaa. Unetkin laadukkaammat,
Puuroa kevylevitteen kaa, 2 ruisleipäpalaa, kananmuna, lasimestarinsilliä, lihaa.
Tulokset kertovat omaa kieltään. Masekaudet ovat väliin syviä, mutta lyhyitä.
Fyysinen hyvä kunto on depressiivikon tehokkain vastaisku. Rankkaa, mutta palkitsevaa.