Enpä oikeen tiennyt mihin kategoriaan mun pitäisi kirjoittaa kun ongelma on llihavuus, hoitona leikkaus ja tavoitteena laihdutus!
Siis itse asiaan, tuossa vuoden alussa johonkin tänne oli intoa puhkuen kirjoitellut muutamat ihmiset jotka olivat menossa tai olivat jo käyneet laihdutusleikkauksissa.
Mitä heille kuuluu? Ovatko vielä elossa?
Itse olen vasta tien alussa. 165cm pitkä ja painan yli 140kg. Tiedän. Ihan järkkyä.
Oon kokeillut dietit, vartiat, redut, nutriletit, porkkanat... plaaplaaplaa.
Ja nyt katkesi kamelin selkä.
Kävin viime viikolla lääkärissä, tälläviikolla verikokeissa, ensiviikolla tulee tuomio verensokereista, kilpirauhasista ym. Vielä olen saanut olla terve, mutta tietäähän sen tyhmempikin, ettei niin enää kauaa jatku tätä menoa.
Nyt peukkusia, että kaikki on siinämäärin okei että pääsisin leikkaukseen!
Olisi kyllä mukava kuulla näiden jo leikattujen kokemuksia. Onko tehty panta vai bypass leikkaus ym.
Siis itse asiaan, tuossa vuoden alussa johonkin tänne oli intoa puhkuen kirjoitellut muutamat ihmiset jotka olivat menossa tai olivat jo käyneet laihdutusleikkauksissa.
Mitä heille kuuluu? Ovatko vielä elossa?
Itse olen vasta tien alussa. 165cm pitkä ja painan yli 140kg. Tiedän. Ihan järkkyä.
Oon kokeillut dietit, vartiat, redut, nutriletit, porkkanat... plaaplaaplaa.
Ja nyt katkesi kamelin selkä.
Kävin viime viikolla lääkärissä, tälläviikolla verikokeissa, ensiviikolla tulee tuomio verensokereista, kilpirauhasista ym. Vielä olen saanut olla terve, mutta tietäähän sen tyhmempikin, ettei niin enää kauaa jatku tätä menoa.
Nyt peukkusia, että kaikki on siinämäärin okei että pääsisin leikkaukseen!
Olisi kyllä mukava kuulla näiden jo leikattujen kokemuksia. Onko tehty panta vai bypass leikkaus ym.
Vastaukset 23
Vanhimmat
... kuinka pitkiä aikoja olette olleet sairaslomilla leikkauksien jälkeen? Itse olen hoitoalalla ja työhön kuuluu ihmisten nostelu ym. raskaat liikkeet...
tällaiset leikkaukset vai joudutko yksityisesti menemään?
Et haluaisi kuvaasi laittaa (ilman kasvoja vaikka). Kiinnostaa, miltä tuon kokoinen näyttää! Älä nyt missään nimessä loukkaannu, ihan puhtaasti kliinisesti olen kiinnostunut.
Yksi ystäväni on samanpituinen ja painaa siinä vähän yli sata. Hänkin on minusta hurjan lihava.
Toivottavasti saat leikkauksesta avun! Tuollaisessa painossa elämän täytyy olla yhtä helvettiä. Vai onko? Kerro siitä!
Tietääkseni noin satakiloisille ei tehdä leikkauksia ellei siihen oli jokin pakottava syy. Se paino indeksi lienee tärkein kriteeri.
Kuvaa en nyt valitettavasti ala tänne laittamaan... eihän se edes mahtuisi 8D
Voit kuvitella elämää niin että et mahdu mihinkään ja joka paikassa olet silmätikku ja kauhistelujen kohde!
nykyisin yhteiskunta yrittää auttaa.tuollaiset leikkaukset ei taida olla kovin vanha juttu?tehdäänkö se nykyisin kaikille sairaalloisen lihaville?vai pitääkö olla erityisen huono terveys?
kauhistelu oikein näkyy. En ole koskaan nähny, että kukaan kauhistelisi toisen lihavuutta ainakaan päin naamaa. Jotkut keskenkasvuiset joskus uimahallissa jotain ovat hihitelleet. Ymmärrän, että sekin tietysti satuttaa, mutta kannattaa jättää omaan arvoons a.
Ihmiset ovat yleensä ihan hienotunteisia, ajattelevat mielessään tietysti vaikka mitä. Tietoisuus siitäkin tietysti riittää.
Mihin ei mahdu, jos on noin lihava. Tarkoitatko vaatteita?
Miksi olet lihonut noin kauheasti, oletko ollut masentunut?
Ei tarvitse olla masentunut tai muutenkaan omituinen lihoakseen. Itse olen ollut aina lihava, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kaikki mahdolliset keinot on käytetty painon pudottamiseksi mutta koskaan ei pudotus ole ollut pysyvä. Vaikka joskus olen ollut 80 kg kevyempi kuin painavimmillani ollessani, en siltikään ole ollut lähelläkään ihannepainoa. Paljon olen miettinyt ko. leikkaustakin, mutta minua jotenkin kauhistuttaa ajatus täysin terveen ihmisen silpomisesta. Tässä tietysti herää kysymys onko lihavuus sairaus. Luulen että omalla kohdallani se on, nimenomaan synnynnäinen sairaus. Silti kynnys leikkaukseen hakeutumiseen taitaa olla liian korkea. Ehkä nämä "viisaat" neuvojat ovat saaneet minut vuosien mittaan vakuuttumaan että lihavuuteni on oma vikani.
Mulla on ollu niin takaraivossa jo vuosia se että "omapa on syysi sika kun oot noi lihava" ja kenties niin onkin. Enkä ole ketään tästä koskaan syyttänytkäään muuta.
Väärä ruokavalio, kolme raskautta, tupakoinnin lopettaminen, huono avoiliitto... näitä voin myös syyttää, mutta "mitäs läksit kikkelis kokkelis."
Nyt kuitenkin tuli se mitta sitten täyteen.
Sillä mahtumisella tarkkoitan ihan KAIKKEA. Ei mahdu tuoliin istumaan, ei lastenk kanssa huvipuiston härveleihin, ei julkisen kulkuneuvon käytävää pikin kävelemään ilman että jää vaatteistaan kiinni, linkan tai lentokoneen vessan ei voi mennä, eio mene oi kiinni, vaatteet on tyyliin "lainapeite pressut" kun niitä ei norm. kaupoista saa.
Ja kyllä ihmiset osaa ihan äänee päivitellä tuolla kadulla ja kaupoissa "kuin voi joku olla noin kamalan lihava, nuori ihmínen parka raukka... taitaa olla vähän yksinkertainen."
tosiaan rehellinen. Kyllähän totuus on, ettei kukaan muu sinun puolestasi ole sitä ruokaa suuhusi lapannut, vaikka elämäntilanne olisi mikä.
Tällaiset "olen synnynnäisesti lihava" -jutut joutavat jonnekin painokelvottomaan paikkaan.
Toki voi olla jossain määrin lihavuuteen taipuvainen ja omaksunut väärät ruokailutottumukset jo lapsena, mutta että "syntymälihava" ??? No, jotkut saaavat apua omalla tavallaan asiat vääntelemällä edukseen.
Tuollainen päivittely on todella kamalaa. Itse en koskaan ole kommentoinut kenenkään lihavuutta julkisesti. Pakko myöntää, että todella lihavan nähdessäni, saatan kyllä katsoa pidempään kuin ehkä suotavaa. Täytyy nyt siihenkin kiinnittää huomiota, koska totta kai sekään ei tunnut mukavalta katseen kohteesta.
Itse olen vähän lihava BMI, 26-27 eli se nyt ei vielä kenenkään huomiota kiinnitä. Jotkut kyllä ovat sanoneet, että olen lihonut (BMI ennen n. 19), mutta se ei minua loukkaa, fakta mikä fakta...
Kirjoitat kivasti ja nimenomaan rehellisesti. Olisi mielenkiintoista kuulla jatkossakin lisää leikkaukseen menon tunnelmista, toipumisesta ja ennen kaikkea saitko apua siitä.
oon varmaan samassa jamassa muutaman vuoden päästä. oon vasta 14, n.165cm ja painan 75KG!!! Olen aina lapsenakin ollut lihava ja mua on haukuttu koulussa.. oon kans yrittäny kaikkee kävelu lenkkejä ja muuta, mutta "lapset eivät saa laihduttaa"... se on kyll totta, mutta pitäähän näistä läskeistä joskus päästäeroon.. Toivottavasti muutes saat sen leikkauksen :) jatkoja
By: varmaan kohtatoveri
Kunnioitan päätöstäsi laihdutusleikkaukseen hakeutumisesta. Lapsesi saavat todennäköisesti pitää äitinsä kauemmin ja heidän ei tarvitse hävetä äitiään. Painat tuplasti sen mitä saisi ja jonkun ajan kuluttua se ihan varmasti heikentäisi terveyttäsi ja invalidisoisi sinut.
Niinpä. Onhan se oikeesti tieteellisesti todistettu, että toiset on taipuvaisempia lihavuuteen ja toiset saa mättää ihan mitä vain ja kuin paljon vain eikä liho, mutta kyllä me taipuvaisemmatkin pösset voidaan omilla ruokailutottumukisllamme asiaan vikuttaa. Piste.
Itse en oo ikinä ollut langan laiha vaikka olin urheilia nuori ja söin silloin kaiken sääntöjen mukaan... vaan kun otteen päästi lipeämään, meni tolkku syömisestä.
Oon tosiaan ajatellut, että mie kuolen oikeesti, ellen saa tähän jotain apua kun itse en pysty itseäni auttamaan enää näköjään.
Kyllä lapsi ihan muista syistä häpeää äitiään kuin ylipainon vuoksi! Nimimerkillä nähty on ja kuultu. Fanaattisuus missä tahansa asiassa hävettää lapsia, heillä kun on vielä oikeudentajua. Alkoholistiäiti on myös monen lapsen painajainen. Väkivalta on liian tavallista. Välinpitämättömyys ja rakkaudettomuus. Kyllä äidin ylipaino on suurempi ongelma täysin ulkopuolisille ihmisille eikä niinkään omille lapsille. Minun omani tykkäsivät pehmeydestäni. Nyt kun ovat isompia sanoivat minun saavuttaessani taas kerran entiset mittani että kiva kun oot taas äidin näköinen.
Minä häpeän lihavaa äitiäni. Kaverit joskus näyttävät valokuvia vanhemmistaan ja kateeksi käy niiden laihat ja tyylikkäät vanhemmat. Minä en kehtaa näyttää valokuvia vanhemmistani kun äiti on sellainen norsu.
En missään kohtaa kirjoittanut että lapseni häpeäisivät mua vaan että olisi mukavaa mennä vaikka sinne huvipuistoon lastenkanssa niin että MAHTUISIN johonkin laitteeseen heidän kanssaan. Joko nyt meni jakeluun?
Siis MINUA HÄVETTÄÄ ja HARMITTAA ihan ITSEÄNI, ei lapsia.
Ymmärsitkö?
on selaisia häkkyröitä mihin lapset eivät pääse ilman aikusta pyörimään ja mun pitää siinäkohtaa sanoa, että sorry, emme voi mennä tuohon. Menes johonkin karuselliin.
Hmm... olisi pitänyt lukea tuota viestijonoa HIEMAN syvällisemmin. Et tarkoittanutkaan mun kirjoittamaa juttua vaan jonkun muun... sorry.
-> poistuu takavasemmalle puuntaakse piiloon....
En tiedä minkä ikäisiä lapsesi ovat ja tyttöjä vai poikia, mutta jos sinulla on teini-ikäinen tytär niin varmasti häpeää äitiään vaikkei sitä sanokaan. Teini-ikäisenä oma ulkonäkö, vaatteet ja meikit alkavat kiinnostaa siinä määrin että lihava ja epämuodikas äiti ei ole plussaksi kaveripiirissä.
Olin nuorena ja lapsena ja aina todella lihava. Nyt olen 21v ja 160/96 iso siis vieläkin. Kuitenkin olen nyt pienenemään päin, harrastan hurjasti liikuntaa ja syön terveellisemmin.
Tahtoisin sinulle sanoa, älä laihduta, se voi vaikuttaa pituuskasvuusi ja kehittymiseesi.
Ainahan kuitenkin voit seurata painoasi ja yrittää syödä terveellisemmin(älä kuitenkaan aloita ihan rasvatonta ruokavaliota).
Jätä mässyt vähemmälle ja syö terveellistä koti- ja kouluruokaa. Mässyjä et tarvitse. Suomessa on tämä mahtava kouluruokasysteemi! Se on ilmaista ja ihan hyvää. Syö oikeaa ruokaa enemmän, jotta ei tulisi niin äkkiä nälkä. Muista myös HEDELMÄT! Ne ovat oivia mässyjen korvikkeita.
Tsemiä sinulle, terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta auttavat!
Ps: ÄLÄ ALOITA MITÄÄN LAIHDUTUSKUUREJA!
Ehkäpä me kaikki teini-ikäiset emme ole niin pinnallisia tapauksia kuin sinun tuntemasi. Minulla on äiti, joka on ylipainostaan huolimatta sinut itsensä kanssa, pitää itsestään huolta ja pukeutuu hyvin. Minulla ei ole mitään syytä hävetä äitiäni, eikä varsinkaan siksi että hän on ylipainoinen. Äitini on osannut kasvattaa meidät hyvin, ja antanut meille myös normaalin itsetunnon ja hyväksynnän muita ihmisiä kohtaan.
Luojan kiitos teistä terveistä teini-ikäisistä! Omatkin lapseni ovat normaalilla itsetunnolla varustettuja eikä heidän minua tarvitse hävetä. Eikä minun heitä.
Niin, eihän kukaan syntymälihava ole, mutta synnynnäinen taipumus lihavuuteen kyllä voi olla. Aineenvaihdunnoissa on eroja, ja toisten kehot yksinkertaisesti varastoivat tehokkaammin sitä energiaa. Suurempi lihavuuteen altistava tekijä kuitenkin on ehkä hormooneissa. Liikalihavilla ei välity kunnolla ns. kylläisyyshormoonia, mikä kertoo keholle, että nyt on syöty tarpeeksi. Ilmeisesti tuohon nälän tunteeseen liittyviä hormooneja on muitakin. Eli se liian syömisen aiheuttava tekijä ei välttämättä ole täysin psykologinen ja "ittestä kiinni" vaan ainakin joiltain osin ihan fysiologinen (ja kenties siten taudiksi luokiteltavissa).
Jaksamista rehelliselle plösölle ongelmansa kanssa. Hoitotahto on jo iso osa onnistunutta hoitoa.
... siis palatakseni alkuperäiseen kysymykseeni...
Tainneet ne aikoinaan leikauksistaa täällä puhuneet ihmiset jo jättää meidät läskt tänne käpristelemään =((
Yksinkertaisin ja terveellisin keino on vähentää syömistä. Muutama kevyt ateria päivässä, ei välipaloja eikä sokeria eikä rasvaa.
Olet ehkä kokeillut kaikenlaisia laihdutuskeinoja, mutta mitään niistä et ole noudattanut kuin hetken.
Pysyvä elämäntapamuutos tarvitaan ja on ainoa keino.
Leikkauksen ansiosta / takia ei pysty enää syömään kuin hyvin pieniä määriä kerrallaan, mihin leikkauksen vaikutus perustuu.
Kerros jotain uutta.