Huomasin että täällä keskustelussa on aiheita pakkooireista, minullakin on ollut niitä mutta olen päässyt niistä eroon, välillä ne on ollut tosi häiritseviä ja rasittavia. Kannattaa puhua niistä jonkun ammatilaisen kanssa, eli siis mennä terapiaan. Elämästä pitää nauttia. Voiskohan luontaistuotteilla olla osuus niihin?
Pakkoireista
Joku
3609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
luontaistuotteilla olisi osuutta paranemiseesi. Kyllä se terapia pakko-oireisiin parhaiten auttaa. Ja mikä vielä tärkeämpää, pitää olla todella halu yrittää parantua ja muuttaa oma asenteensa sen mukaiseksi. Toki jokainen haluaa parantua, mutta parantuminen vaatii paljon työtä. Joutuu myös kohtaamaan asioita joita "normaalissa" elämässä koittaa viimeiseen asti vältellä.
Ei helppoa, mutta mahdollista parantua.
Itse olen kärsinyt pakko-oireista jo vuosikausia. Kävin lähes 2 vuotta terapiassa ja käytin Cipralexia, mutta oireet ovat edelleen käytännössä samanlaisia kuin ennen terapiaa.
Miten käytännössä pääsit oireista eroon? Olisiko antaa hyviä neuvoja?
Minulla oli n. ikävuodesta 13 tuonne johonkin 24 vuotiaaksi aika ikäviä pakko-oireita.
Oikein todellista syytä en oireiluuni tiedä tai saati siihen, että mikä siihen auttoi. Ehkä epävakaalla seurustelusuhteella saattoi sitten lähempänä 20 ikävuotta olla jotain tekemistä asian kanssa. Terapiassakin kävin, mutta taisin olla juttujeni kanssa niin solmussa että onnistuin torjumaan terapeutin auttamisyrityksetkin.
Minulla kävi valtava tuuri sillä, törmäsin nelisen vuotta sitten nykyiseen puolisooni, joka myös on pakko-oireinen ja käynyt sen vuoksi terapiassa. Välillä alkuaikoina elomme oli aika hankalaakin, kun molempia meinasi aina välillä höpöttää. Ajan kanssa olemme kuitenkin löytäneet elämäämme tasapainon ja nyt pystymme höpötyksillemme jo nauramaankin.
Mielestäni tärkein tekijä meidän molempien paranemisessa on yleinen turvallisuuden tunteen lisääntyminen. On tosi hyvä kun ei höpötyksiäänkään tarvitse piilotella, vaan toinen ymmärtää ja tarvittaessa vaikka tulee laittamaan sen vesihanan kiinni jos meinaa esim. käsienpesu saada vallan. Samaten ajatuksen tason pakko-oireet: On eräskin tosi pimeän oloinen keskustelu käyty kahdestaa, vaikka muiden ihmisten silmissä olemme varmasti ihan täysjärkisiä ihmisiä.
Jos lähipiirissä ei ole ymmärtäväistä ihmistä, niin hyvä terapeutti on kyllä kullan arvoinen.
Olen kuullut myös alkoholin sotkevan serotoniinin aineenvaihduntaa, jolla sanotaan olevan tekemistä pakko-oireiden kanssa. Tämän vuoksi emme käytä sitä puolisoni kanssa ollenkaan (vaikka se joskus pahemmassa vaiheessa tuntuikin jopa itselääkinnän suosituimmalta lääkkeeltä).
Jonkun teorian olen kuullut myös valkuaisaineiden vaikutuksesta serotoniinin tuotantoon. En nyt sitä muista, enkä sen tieteellistä pohjaa tiedä, mutta omassa elämässäni olen ollut huomaavinani yhteyttä oireiluun ja täysimaidon käyttöön. Saattaa tosin olla kyllä ihan sattumaakin.
Kaiken kaikkiaan pyrimme järjestämään elämämme mahdollisimman tasapainoiseksi, turvalliseksi ja säännölliseksi. Ei se nyt mitenkään rajoitettua elämää ole, mm. ulkopuoliset eivät sitä huomaa. Pyrimme vain nukkumaan säännöllisesti, välttämään toimettomuutta, syömään säännöllisesti ja varaamaan itsellemme aikaa asioihin, joihin pakko-oireidemme vuoksi sitä tarvitsemme (esim. kotoa lähdöt hellojen tarkistuksineen yms.). Ensisijaisen tärkeänä pidän ymmärtävää ympäristöä. Pakko-oire voi olla erittäin hankala, mutta jos se pystytään elämään yhdistämään ja ympäristö siihen oikealla tavalla suhtautuu ( ei kuitenkaan ehkä hyysäämälläkään, vaan ymmärtäen) niin se onkin vain ominaisuus ihmisessä, jolle voi joskus itsekin nauraa. Tsemppiä kaikille pakko-oireista kärsiville !!! Meitä on loppujen lopuksi aika paljon.