Nousen viereltäsi hiljaa,
suukotellen hiuksiasi.
Syksyn maku tuulessa,
aamun kylmä kasvoillani,
kävelen kohti rantaa.
Vanha laituri
syleilyssä laineiden,
askeleistani natisee.
Heitän unelmia ilmaan,
elämäksi hiljaisuuteen.
Ajatuksillani peitän
rinteen villit kasvit,
hallan öiltä
Auringonkin lasken
taakse järven,
ihan varovasti.
Jokin sisälläni
kuulee, oven
narahtavan ikävissään.
Tuo talo autioitunut,
kaipaa nähdä
rakkautemme.
Taiteilen muiston
tästä kaikesta,
syvälle sisimpääni.
Tunne syvä,
pakahduttava.
kaipaus siihen,
mitä minulla jo on.
suukotellen hiuksiasi.
Syksyn maku tuulessa,
aamun kylmä kasvoillani,
kävelen kohti rantaa.
Vanha laituri
syleilyssä laineiden,
askeleistani natisee.
Heitän unelmia ilmaan,
elämäksi hiljaisuuteen.
Ajatuksillani peitän
rinteen villit kasvit,
hallan öiltä
Auringonkin lasken
taakse järven,
ihan varovasti.
Jokin sisälläni
kuulee, oven
narahtavan ikävissään.
Tuo talo autioitunut,
kaipaa nähdä
rakkautemme.
Taiteilen muiston
tästä kaikesta,
syvälle sisimpääni.
Tunne syvä,
pakahduttava.
kaipaus siihen,
mitä minulla jo on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
runoilua,taidokkaasti sanailtua :)