Minkälainen kanta uskovaisilla on ehkäisyyn jos äiti toistuvasti potee masennusta? Itse kipuilen asian kanssa ja tiedän ettei tämä `sairaus`ole leikin asia. Joku voi ehdottaa selibaattia, mutta näyttäkää minulle mies joka pystyy olemaan selibaatissa esim. kaksikin vuotta. masennuksesta ei toivuta nopeasti. Jauhan asioita päässäni jatkuvasti, mikä on oikein ja mikä väärin yms. tämä palsta ei ole paras paikka kysyä tälläista, vastauksia tulee varmaan laidasta laitaan, mutta saman kokeneilta pyydän vastauksia.Eikö henkinenkin sairaus(uupuminen esim.)ole tärkeä hoitaa? pitääkö vika olla jalkovälissä eikä korvien välissä kun voi ehkäistä terveydellisistä syistä?
synnytysmasennus ...
äiti maaliskuu
293332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
"Minkälainen kanta uskovaisilla on ehkäisyyn jos äiti toistuvasti potee masennusta?"
Ehkäisy on syntiä.
Pidättäytymisessä ei ole kyse ehkäisystä vaan rakkauden käskystä, joka meitä opettaa toinen toistamme rakastamaan kuin itseämme.
"Itse kipuilen asian kanssa ja tiedän ettei tämä `sairaus`ole leikin asia."
Rakas ihminen toivon sydämestäni saakka sinulle voimia ja terveyttä ja lohdutusta Jumalalta. Ei ole koskaan mikään asia leikin asia, kun se ristin tiellä tulee vastaan. Olen usein sanonut, että ei tule vertailla toinen toisemme ristiä vaan yhdessä kantaa toinen toisemme kuormaa. Se mikä itselle saattaa olla ihan mitätön juttu, saattaa olla toiselle iso kipuilun paikka. Ei ole Kristuksen mielen mukaista silloin vähätellä ja sanoa, että eipä tuo sinun ongelmasi mikään ole.
"Joku voi ehdottaa selibaattia, mutta näyttäkää minulle mies joka pystyy olemaan selibaatissa esim. kaksikin vuotta."
Rakas ihminen, rohkenen sanoa, että tämä on masennuksesta nousevaa. Jos olet minun sisareni, haluan sinua kehottaa käymään jonkun rakkaan matkaystävän luo ja pyydä, että hän sinua lohduttaisi. Puhu avoimesti asioistasi. Jumalan rakkaus on juuri siinä, että juuri kaltaisenasi saat puhua mieltä painavista asioista ja ei ole Jumalan lapsi se ihminen, joka ei tahdo sinusta huolta kantaa ja yhdessä matkaa tehdä kanssasi.
Tuo kommenttisi saa minut tuntemaan huolta sinusta. Jaksatko uskoa? Jaksatko luottaa Jumalaan? Kyllä Jumalalla on mahdollisuus antaa molemmille puolisoille voimaa ja uskonymmärrystä tuohonkin asiaan. On selvä, että miehellä saattaa himot ja halut yltyä, mútta Jumalan armo ja rakkaus ovat osalliset meissä. Niiden kautta me jaksamme ja kyllä Jumala meitä auttaa ajallaan eikä liikaa kuormita, jos miehellä tuntuu himot tulevan painaviksi ja uskomisen ilo alkaa hämärtyä. Vastaavasti masentuneella on omat murheensa ja ahdistuksensa. Niihin kannattaa hakea niin ammattiapua kuin sitten sitä hoivaa ja huolta, jota vain Jumalan valtakunnasta annetaan.
*********
"Eikö henkinenkin sairaus(uupuminen esim.)ole tärkeä hoitaa? pitääkö vika olla jalkovälissä eikä korvien välissä kun voi ehkäistä terveydellisistä syistä"
En tiedä mitä tällä tarkoitit. Toivottavasti edellä puhumani jotain sai aikaan.
Olen seurannut jonkin verran kirjoituksiasi, ja täytyy sanoa, että vaikka en ole kanssasi monistakaan asioista aivan samaa mieltä, niin annan kunniaa sinulle että jaksat aina vastata mukavalla tavalla. Kirjoituksistasi huokuu lähimmäisenrakkaus ja empaattisuus, joka monelta usein puuttuu. Tai sitä löytyy monilta vain toisille uskovaisille. Et vastaa lakihenkisestä, vaan kivalla tavalla. :)
"Ehkäisy on syntiä."
paskaa!
ja samalla tavalla kuten esim.vanhoillislestadiolaisuudessa uskotaan, silloin pyydän, että korjaat minua tai neuvot aina kun olet eri mieltä. Etenkin tällä palstalla, sillä olen pääsääntöisesti puhunut vain uskonasioista.
Miksi näin? Ettei rakkautemme himmene esim.väärinymmärrysten kautta. Sielunvihollinen on niin kavala, että se pyrkii käymään juuri siihen kiinni, mistä Jumalan lapset tunnetaan eli keskinäisestä rakkaudesta.
Toki on muistettava, että tämä palsta ei ole OIKEA seurakuntayhteys ja anonyymina olemme. Ja siinä mielessä kehotukseni pitää ymmärtää oikein.
Siksi on myös todellakin puhuttelevaa, kun saa lukea täältä joidenkin rakkaiden veljien ja sisarten kirjoituksia. Heidän, jotka ovat vain sydämestä minulle tuttuja, ei kasvoista.
oleva sairaus on yhtä vakava kuin jalkovälissä. Kannatan ehkäisyä vain terv.syistä.
on vakava sairaus. Sen kanssa ei ole leikkiminen. Tottakai te voitte ehkäistä. Raamattu ei kiellä ehkäisyä. Ei ole mitään syytä uskoa sellaisia valehtelijoita - joita näkyy olevan tässäkin ketjussa - jotka väittävät Raamatun kieltävän ehkäisyn ja että ehkäisy on syntiä.
Sellaista kohtaa ei Raamatusta löydy, joka kieltää ehkäisyn. Ole vapaa ja ehkäise!
Toivottavasti pääset irti siitä viheliäisestä kaverista nimeltä masennus.
Sillä ei Kristusta kirkasteta. Kristus tapetaan sillä uudestaan ja uudestaan.
Tämä siis liittyen kommenttiisi:
"Sellaista kohtaa ei Raamatusta löydy, joka kieltää ehkäisyn"
on fundamentalistinen raamatun tulkinta?
Minun tietääkseni te otatte kaiken raamatussa olevan kirjaimellisessti ilman mitään tulkinnan mahdollisuuttakaan. Kuten nyt tämä ehkäisyasia.
Raamatusta se kohta, jossa kielletään ehkäisy.
Olen miettinyt esittämääsi asiaa itsekin paljon. Olen kotoisin paikkakunnalta, jossa uskovaisten (siis vl) keskuudessa opetettiin, ettei millään lailla voi ehkäistä, vaikka henki menisi, saati sitten pienemmistä terveydellisistä syistä. Esimerkiksi äitini oli tätä mieltä.
Kun itselleni tuli naimisiinmeno ajankohtaiseksi kysymykseksi, asia valkeni minulle koko kaameudessaan. Tuntui, että olen joutumassa hirveään ansaan. Ajattelin asiaa kuukausitolkulla melkein koko ajan, kerran olin vain kotona ja itkin kolme päivää yhteen menoon. Tuntui siltä, ettei minun hengelleni ja terveydelleni anneta mitään arvoa vain siksi, että olen nainen.
Juttelin todella monen uskovaisen kanssa. Yksi sanoi ällistyneenä, ettei hän ole ikinä ajatellut, etteikö hän saisi suojella omaa terveyttään ehkäisemällä. Toinen puolestaan sanoi, että kyllä uskovaisen naisen velvollisuus on olla valmis menemään vaikka marttyyrikuoleman kautta taivaaseen, eli vaikka raskaus veisi hengen. Kolmas taas oli ehkäissyt, jotta voisi käyttää finnilääkkeitä. Ja niin edelleen. Kirjoitin myös kirjeen uskovaiselle pariskunnalle, jonka mies on puhuja, ja kysyin asiaa. Sain vastauksen, että uskovaisella on vastuu seksuaalisuudestaan, eikä se vastuu koske pelkästään mahdollista uutta elämää, vaan jo olemassa olevaa elämää; aviopuolisoiden ja jo syntyneiden lasten hyvinvointia.
Etsin vastauksia myös SRK:n kirjoista ja Päikkäristä. Hiukan helpotti, kun luin Niilo Keräsen Satama vai karikko-kirjasta, että uskovaisen naisen ei tarvitse urheilla hengellään. Että emme me synnytä lapsia urakalla, ja nainen tulee autuaaksi uskosta niinkuin mieskin eikä synnyttämällä. Muistin myös kuulleeni suviseuroissa saarnan, jossa puhuja mainitsi, että uskovainen äitikin voi luottaa hoitohenkilökunnan harkintaan näissä asioissa. Lisäksi Päivämiehessä oli viime vuonna kirjoitus, jossa mainittiin, että vaikea sairaus tai muu voittamaton este voi olla syy toimenpiteisiin, joilla estetään uusi raskaus. Tällä palstalla on myös arveltu, että siinä kirjoituksessa tarkoitettiin vain sitä, että jos on esim . kohdussa syöpä ja kohtu poistetaan, niin siitä seuraa luonnollisestikin, ettei uutta raskautta voi syntyä. Mutta siinähän puhuttiin myös muista esteistä kuin sairaudesta, joten tuo ei voi olla oikea tulkinta.
En tiedä "virallista kantaa" vieläkään. Taitaapa olla, ettei sitä ole. Ehkä meillä on omatunto juuri tällaisten asioiden ratkaisemista varten.
1776:lla ja Tualla on sangen raittiit käsitykset avauksen aiheesta. Apostoli Paavali oli myös tätä mieltä. Toivottavasti mahdollisimman moni tässä asiassa kipuileva lukee em. kommentit.
Tärkeintä on opetella puhumaan oman aviopuolison kanssa. Sydämen usko ja rakkaus ohjaavat ja antavat myös miehelle voimaa pidättäytyä, kun vaimo tarvitsee lepoa ja hoitoa. Joskus perheessä on tilanne, jossa kaikkien osapuolten hoidon kannalta on tärkeää keskittyä pienen vauvan ja muiden lasten hoitoon. Rakkauteen jos mihin kuuluu itsehillintä.
Tämä asia on niin hurjan vaikee. Välillä todella mietin että kiellänkö uskon. Tuntuu etten jaksa luottaa Taivaan Isän huolen pitoon.Suviseuroihinkaan en mm. tän asian takia viittiny lähteä kun kipuilen sitä koko ajan.Oli toki muitaki syitä.Miehen kans välit kiristyy luonnollisesti kun minä väännän ja käännän mikä on oikein ja mikä väärin.Miehen mielestä minut pitää saada kuntoon ja esim varmojen päivien lasku ei ole väärin kun en jaksa. neuvolastakin suositeltiin pientä paussia jaksamiseni takia.Pähkäilen vain omaa kurjuuttani kun en jaksa luottaa. Luulenpa että asia voi muitakin koskettaa. Sekin tuntuu niin väärältä kun masennus vie mm. ruoka, seksi ym.halut niin miks mun pitäs kärsiä vaikken haluais rakastella?! JOs ois kunnossa ja todella haluan en välttämättä mieti edes tulenko raskaasks...Ja masennuslääkkeiden sivuvaikutuski voi olla just haluttomuus niin miks mun pitäs tulla raskaaks jos ei oikein nappaa sängyn puolella? Jos voisin valita valita raskaus vai masennus. Valitsisin raskauden, molempia en kestä...Kiitti upeista vastauksista!!! Ei ollu edes pahoja haukkumisia;)
>> >> Ehkä meillä on omatunto juuri tällaisten asioiden ratkaisemista varten.
Naulankantaan.
Itseäni hämmästyttää että virallisen SRK:n laajasti opettaman kannan rinnalla on elämänläheisiä ja realistisi käsityksiä seurakunnassa. Eikä tämä aiheuta epäoikeudenmukaista kohtelua?
Toisilla paikkakunnilla kysellään hoitokokouksissa lasen määrää ja syytellään ehkäisystä sekä kovistellaan äitejä/pariskuntia.
Toisissa rauhanyhdistyksissä opetetaan että ehkäisy on omantunnon kysymys ja liittyy siihen vastuuseen, jolla muutoinkin seksuaalisuuttaan tulee toteuttaa.
Omituista??
Hermi, että jollakin tulee eteen tuollainen ongelma.
Luullakseni äiti (tai isä), jolla on masennus, on haluton. Ainakin, jos masennus on niin syvää, ettei lapsiakaan jaksa hoitaa, ei kai seksuaalisia halujakaan sitten ole. Ja ellei vaimolla haluta, ei miehellä ole mitään oikeutta pakottaa vaimoaan seksiin.
Mietipä asiaa siten, että luonto on hoitanut asian niin, että väsynyt/sairas ihminen ei halua seksiä, ja sillä tavoin ehkäisyäkään ei tarvitse miettiä. Jos molemmat puolisot ovat siinä henkisessä ja ruumiillisessa kunnossa, että jaksavat kiinnostua puuhastelusta yhteisessä aviovuoteessa, kai he myös jaksavat lapsensa hoitaa?
Nyky maailma toitottaa seksiä joka tuutista ja antaa ymmärtää, että ellei haluja ole, et ole normaali. Kuitenkin nimenomaan se on normaalia, että puolisot kunnioittavat toinen toistansa ja kuuntelevat omaa kehoaan ja vointiaan ja toimivat sen mukaan eikä pakotettuna tai alistettuna ja elävät jopa ilman seksiä jonkun aikaa, elleivät sitä välitä/jaksa harrastaa.
Ja nyt joku tietenkin kirjoittaa, että olen tunteeton kasvi tai kylmä lahna. Vaikka niinkin, mutta meillä kunnioitetaan toinen toistamme ja harrastetaan seksiä juuri silloin ja siinä määrin kuin mitä me molemmat haluamme. Meidän seksielämäämme ei vaikuta ympäristön paineet tai tämän maailman seksiä ylikorostava viihde. Me elämme omaa elämäämme toinen toistamme rakastaen ja kunnioittaen.
Mielestäni on oleellisempaa miettiä keinoja jaksamiseen, kuin että pohtisi "kunniallisia" perusteluja ehkäisyyn. Arjen jaksamisessa auttaa kummasti yhden köyden vetäminen!
Toivottavasti aloittajallekin kirkastuu jonakin kauniina päivänä elävä usko ja sen myötä ymmärrys, että Jumala synnyttää uutta elämää lapsissa.
Kaikesta huolimatta voimia ja siunausta aloittajalle. Toivottavasti Jumala avaa ymmärrystäsi kipeäksi kokemassasi asiassa.
Pyydä mieheltäsi kunnioitusta sinua kohtaan. Missään ei ole kirjoitettu, että seksiä pitää harrastaa niin ja niin paljon ja niin ja niin usein. Seksielämä on kahden ihmisen välistä kanssakäymistä ja sitä harjoitetaan juuri niin kuin he yhdessä haluavat sitä harjoitettavan. On onni huomata, että elämässä on paljon seksiäkin tärkeämpiä toisesta huolehtimisen keinoja.
AAMEN!
Juuri kuin meidän elämästämme. Vaimon kanssa tässä seurattiin keskustelua. Ei aina helppoa ja yksinkertaista, mutta tällainen elämä on luonnollista ja onnellista ainakin kohdallamme.
että naisen masennus johtuukin siitä, ettei voi raskauden pelossa olla aviomiehensä läheisyydessä.
Molemmat puolisot tarvitsevat toistensa läheisyyttä ja seksuaalinen kanssakäyminen on osa tätä läheisyyden kokemusta ja lisää yhteenkuuluvuutta puolisoiden välillä. Selibaatti loitontaa puolisoita toisistaan.
Kun ehkäisy avioelämässä ei ole syntiä, tulee sitä käyttää aina kun jomman kumman terveydellinen tilanne tai perheen hyvinvointi eivät salli uutta raskautta.
En tiedä, miksi aloittaja on masentunut, mutta usein masennus on suoraan syytä esim. väsymyksestä ja uupumisesta. Mielestäni masennusta pitäisi hoitaa nimenomaan syistä lähtien. Nykyään syödään lääkkeitä, jotta masennus helpottaisi ja esim. seksielämä piristyisi. En saata ymmärtää, miksei masennusta hoideta nykyistä enemmän esim. kotiapua lisäämällä.
Aloituksessa kirjoitettiin siitä, ettei masentunutta haluta. Mielestäni masentuneella pitääkin olla tilaa ja lupa toipua ja olla haluton, jos sitä kerran on. On suorastaan järjenvastaista pohtia keinoja seksuaalisten halujen lisäämiseen, jos masennus on ne vienyt. Kai masennus pitää potea ja siitä toipua ja ennen kaikkea hoitaa myös niitä masennuksen alkusyitä. Ehkä masennuksen alkusyiden hoitaminen auttaa koko perhettä myös pidemmällä tähtäimellä.
Toki ymmärrän masennuslääkityksen akuuttihätään tai ellei masennukseen löydy mitään tiettyä syytä, jota voitaisiin hoitaa. Silloin elämää vain on elettävä lääkityksen kanssa.
Totta joka sana mitä kirjoitat. Itsekkin järkeillyt just samoja juttuja että on oikeestaan epä normaalia olla seksuaalisesti kauheen aktiivinen jos oot ihan kuitti. Tai ehkei nyt ihan epä normaalia mutta kummallista kyllä. On onneks muutamia tuttuja joiden kans pystyy puhumaan, mut toinen sanoo toista. Tosin itsehän se vastuu on itsestä kannettava. hajanaisia nämä mun ajatukset mutta yrittäkää saada tolkkua.
Seksuaalinen halu vaihtelee jokaisella eri elämäntilanteiden, sairastelun yms. mukaan. On suorastaan vaarallista luulla, että seksiä pitäisi harrastaa aktiivisesti aina ja elämäntilanteista riippumatta. Nykymaailma yrittää tehdä seksistä elämää suuremman jutun. Taustalla on kai loppujen lopuksi raha, niin kuin monessa muussakin asiassa.
Kai seksuaalisten halujen tai haluttomuuden taustalla on se, että aviopari (lasten vanhemmat) hoitaisivat suhteensa ja perhe-elämänsä siihen kuntoon, että perheeseen syntyvillä lapsilla olisi hyvä paikka elää ja kasvaa. Seksuaaliset halut ovat ihmisessä, toisinaan enemmän tai vähemmän piilossa, joskus taas pinnalla. Jotta tarpeet tulisivat tyydytetyksi, pitää aviopuolisoiden tehdä töitä suhteensa ja perhe-elämän toimivuuden eteen. Luoja on ollut siinäkin mielessä viisas, että on halunnut varmistaa sen, että lapset syntyvät myönteisen ilmapiirin omaavaan ja isän ja äidin rakkauden täyttämään kotiin.
Itse uskon, että lapsia jaksaa paremmin, jos heidät on "laittanut alulle" rakkauden toimeksiantamana. Jos taas äitiä alistetaan ja pakotetaan tai hänet jätetään käytännössä yksinhuoltajan osaan, ei kai kumma, jos lapset ja jopa vielä syntymättömätkin lapset nousevat taakaksi ja jopa uskomisen esteeksi.
Rakkaus ja ennen kaikkea tahto rakastaa myös vastoinkäymisten keskellä ohjaa oikeaan myös aviovuoteessa!
on kyse aivan eri asiasta kuin vain arjen jaksamisesta. Masennus on äärimmäisen vakava sairaus joka vaatii ammattimaista hoitoa. Väsymys on aivan eri asia.
"Seksuaalinen halu vaihtelee jokaisella eri elämäntilanteiden, sairastelun yms. mukaan. On suorastaan vaarallista luulla, että seksiä pitäisi harrastaa aktiivisesti aina ja elämäntilanteista riippumatta. Nykymaailma yrittää tehdä seksistä elämää suuremman jutun. Taustalla on kai loppujen lopuksi raha, niin kuin monessa muussakin asiassa."
Mukava olettama että masentuneen naisen oletetaan olevan sekuaalisilta tarpieltaan kuollut? Jos taas erehdyt jonain hyvänä hetkenä aviopuolison kanssa vehtailemaan sängyssä voi tästä seurata raskaus.... joka taas johtaa siihen että monesti läkitys joudutaan keskeyttämään tai muutamaan sellaiseksi josta juuri ei ole apua, ja tilanteessa tulee lähes väistämättä takapakkia ja tilanne voi olla lapsen syntyessä aikaisempaa vielä pahempi...
Hyvä on sanoa mutta tiedän että monikaan parisuhde ei kestä selibaattia vuosia. Ja vuosia menee että äiti oikeasti toipuu syvästä masennuksesta.
Tässäkin keskustelussa vastuu "parisuhteesta" kaadetaan suoraan sairaan osapuolen (naisen niskaan) valitse perhesopu tai oma terveys.
Seksistä tehdään tässä ihan muu kuin rakkauden osoitus. Siitä tulee vallan ja meilivallan väline.
Miehet vähättelevät monesti asioita pelkästään siksi etteivät omassa kehossaan kanna masennuksen oireita syitä ja seurauksia. Kuinka moni mies oikeasti ymmärtää seksittömyyden missään tilanteessa? Aika harva.
Ja kun nainen tuo esille omat tunteensa sekiin liittyen... raskauden pelko, haluttomuus tai sen ettei seksielämä syystä tai toisesta suju... mihin nämä keskustelut johtaa... siihen ettei mihellä ole mitään muuta perspektiiviä katsoa asiaa kuin omat halut.... ja tästä sitten taas seuraa vähättelyä kiertelyä ja kaartelua... no tuskin sinä nyt tulet raskaaksi vaikka oltaisiin yhdynnässä... no onko tuo nyt niin vakavaa...
Hyvä on sanoa että kilpailkaa toinen toistenne rakastamisessa inhimilliseltä ihmiseltä oma napa vaan taitaa olla paljon lähempänä....
Jos ja kun mies erinäköisin laiminlyönnein ja ihan selvin synneinkin kohditaa naiseen epäsovun mikä johtuu sekisttömyydestä .....
Yksikään mies ei ymmärrä sitä että siinä tilanteessa kun hommat pikkuisen paranee masentuneella se ei tarkoita sitä että nainen olisi parantunut ... ja tästä alkaa sekin kerjääminen tavalla josko toisella....
Ei voi olla näin että naisen pitää valita hyvän parisuhteen ja oman terveyden välillä. Naisella on oikeus toipua masennuksesta ja käyttää siihen tarvittava lääketieteellinen apu ja muu on julmaa lailla lyömistä.
Väsyneenäkin voi haluta rakastella, nauttia rakkaudesta ja rakastetuksi tulemisesta, saada tyydytyksen, mutta ei tosiaan halua tulla raskaaksi taas.
Masennus on vakava sairaus. Mielestäni on tärkeää, että hoidat itsesi kuntoon ennen uusia raskauksia. Näin jaksat hoitaa lapsiasikin paremmin.
Siskoni on vl. Hän sairasti vakavaa masennusta, josta nyt on toipunut. Hän käytti ehkäisyä, kävi terapiassa ja söi masennuslääkkeitä.
Voimia sinulle elämään.
Synnytyksen jälkeinen masennus on todellakin vakava sairaus, joka kerran tullessaan mitä todennäköisimmin uusiutuu seuraavan lapsen kohdalla. Pahimmissa tapauksissa synnytysmasennus voi mennä niin pitkälle, että äiti joutuu olemaan pitkiä aikoja psykiatrisessa hoidossa, ja paikka sairaalaan varataan jo hyvissä ajoin kun raskaus on varmistettu. Ja suoraan synnytyksestä psykiatriseen hoitoon.Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ei myöskään ole pitkä matka ns. lapsivuodepsykoosiin.
Ketjun aloittajalle suosittelisin lääkityksen lisäksi myös asiantuntijan kanssa keskustelua. Mielenterveystoimistoon tms. kannattaa ottaa yhteyttä! On hyvä, että saat apua uskovilta ystäviltä, rukous voi paljon, mutta kokemuksesta tiedän, että asioiden liiallinen hengellistäminen voi jopa pahentaa tilannetta.
Mitä tulee ehkäisyyn, on masennus aivan varmasti ihan yhtä hyvä syy ehkäistä kuin mikä tahansa muukin sairaus!!!!!!! Mielenterveysongelmat ja sairaudet ovat valitettavasti edelleenkin tabuja, vaikka ovat ihan yhtä lailla lääketieteellisesti diagnosoitavissa,lääkittävissä ja hoidettavissa, kuin mitkä tahansa muutkin sairaudet!! Se, että sairaus sijaitsee "pään sisällä", ei tee siitä yhtään sen mystisempää tai ihmeellisempää.
Toivon todellakin, että saat voimaa ja aikaa myös itsellesi ja oman terveytesi parantamiseen. Tekisi mieleni sanoa äitiyteen, että ei se määrä vaan laatu. On parempi, että hoidat itsesi kuntoon, jotta jaksat hoitaa sitten niitä nyt jo olemassaolevia lapsiasi ja antaa heille äidin rakkautta sen sijaan että olisit kuukausi (tai vuosi-...)tolkulla sairaalahoidossa, ja kotona odottaa äitiä ikävöivä lapsikatras. Minun Jumalani ei ainakaan sellaista tahdo.
Toivon sinulle kaikkea hyvää tuleviin päiviin, ja voimaa niin perheellesi, mutta ennenkaikkea sinulle itsellesi!!!
Taas ovat varmaan lukuisat äidit synnyttäneet ja masentuneet. Aiheesta ei olekaan näkynyt avausta kahteen kuukauteen!
Koskahan saamme tasapuolisuuden vuoksi kuulla juttua isien masennuksesta?
Kun energiaa riittää tarpeeksi. Monista kirjoituksista tässä ketjussa tulee vaikutelma, ettei kirjoittajalla ole hajuakaan siitä mitä masennus todella on. Se ei ole mitään väsähtämistä tai burn-outia.
On hyvä ja tärkeää että painotat masennuksen syvää sairauden luonnetta. Yhä siihen saatetaan suhtautua kevyesti ja pinnallisesti. "Piristä itseäsi jollain"... "tee matka tai hanki uusi harrastus", saatetaan sanoa masentuneelle.
Masennusta on eriasteista, mutta aina se jollain tavalla vie työkyvyn/työkykyä.
Masennus saattaa osoittautua "parantumattomaksi", ts. todetaan ettei se parane mutta hoidon kuatta sen voi saada hallintaan ja sen kanssa voi elää.
Edellyttää tarkkaa huomioimista elämäntavoissa.
Raskaus on näistä yksi.
Asiakkaissani on paljon tapauksia joiden ongelmat ovat vakavasti kriisiytyneet tiheästi toistuneiden raskauksien seuraamuksena. Fyysiset ja henkiset voimat ovat rajalliset, ja sairaus tekee ne entisestään rajallisemmiksi. Lasten tilanne on sitä mukaa myös ollut rankka. En sano enempää mutta kehotan masennuksesta kärsiviä hakeutumaan ehdottomasti hoitoon ajoissa. mahdollisimman varhain.
voisi joskus julkaista jonkun psykiatrin faktoihin perustuvan kirjoituksen masennuksesta.
Eikä se masennus tarvi edes liutaa synnytyksiä. Esim. siskoni on sinkku,ei miestä, ei lapsia, ei ole uskomassa on käynyt läpi vakavan masennuksen.Se voi olla meilläkin osin perinnöllistä. Normaalin väsymisen ja masennuksen raja voi olla ammatti-ihmisellekkin vaikea erottaa toisistaan. Mikä on normaalia ja mikä taas menee sairauden puolelle? Jotenkin vain tämä elämä tuntuu vaativan niin paljon etten millään riitä...Masennukseen voi olla monta syytä, yhtä monta kun on masentunutta. jokaisella oma tarinansa. Sekin mietityttää kun nykyään ei saa minkäänlaista kotiapua kodinhoitajaa yms. suku kaukana jne. kun tulee akuutteja sairastumisia tms.tiedän että apua ei tule. Äidit ovat tänä päivänä aika yksin. Itelläni vaikka säännöllisesti kerta vko kotiapua auttaisi tosi paljon.Jo henkisesti kun ei koe olevansa yksin.Kotona on niin paljon työtä vaikka täyspäiväisesti monelle. kannan huolta perheestäni, itsestäni, lapsistani ja kuinka jksan uskoa...onneksi talous on suht ok ja muutenkin puitteet ihan hyvät elämässä. itselle myös paikkakunnan vaihdos kovempi pala mitä kuvittelin, en oikein ole vielä kotiutunut. eiköhän tämä tästä, kiitti ihanista kirjoituksista:)))