Moi kaikille.
Edessäni on taas yhdenlainen koettelemus, vanhempien kanssa huomenna kesäteatteriin, huhhuh..
Ensinnäkin, en kestä kun porukat tuleekin jo tänään asuntoautollaan meidän pihaan. Sitä helkkarinmoista smalltalkia huomisiltaan asti?!?
En ole heille masenuksestani mitään puhunut, ja voin jo kuvitella mutsin ilmeet, kun on tuo kevätsiivous jääny vähän vähemmälle...Veljelläni oli aikanaan kanssa masennus, ja mutsi kertoi itku kurkussa kuiskaten sitä sitten ympäri suvun, että sillä on niitä mielenterveyshäiriöitä, kuinka kauheeeeeeta....
Toisaalta jos kertois, se tietty selittäis, miksi ikkunoita ei ole vieläkään pesty:)
Olen ajatellut kuitenkin, että olen nin huonossa kunnossa etten jaksa niille selitellä mitään, yritän pitää vielä kulissit pystyssä...
Kuinka olette kertoneet omaisillenne ja ystävillenne? Itse olen kertonut vasta parille ystävälle ja puolisolle, en edes lapsille.
Edessäni on taas yhdenlainen koettelemus, vanhempien kanssa huomenna kesäteatteriin, huhhuh..
Ensinnäkin, en kestä kun porukat tuleekin jo tänään asuntoautollaan meidän pihaan. Sitä helkkarinmoista smalltalkia huomisiltaan asti?!?
En ole heille masenuksestani mitään puhunut, ja voin jo kuvitella mutsin ilmeet, kun on tuo kevätsiivous jääny vähän vähemmälle...Veljelläni oli aikanaan kanssa masennus, ja mutsi kertoi itku kurkussa kuiskaten sitä sitten ympäri suvun, että sillä on niitä mielenterveyshäiriöitä, kuinka kauheeeeeeta....
Toisaalta jos kertois, se tietty selittäis, miksi ikkunoita ei ole vieläkään pesty:)
Olen ajatellut kuitenkin, että olen nin huonossa kunnossa etten jaksa niille selitellä mitään, yritän pitää vielä kulissit pystyssä...
Kuinka olette kertoneet omaisillenne ja ystävillenne? Itse olen kertonut vasta parille ystävälle ja puolisolle, en edes lapsille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aivan lähipiiriä lukuun ottamatta en ole kertonut kellekään. Niiden jotka tietävät, olen pyytänyt säilyttämään asian omana tietonaan. En jaksa ajatella, mitä muut ajattelevat pesemättömistä ikkunoistani.
Niille jotka kysyvät, miksen ole töissä, olen sanonut vain, että sairastan vakavaa sairautta. Kun sen sanoo tietyllä tyylillä, kysymykset loppuvat siihen. Varmaan joku luuleekin, että minulla on aids tai jotain,koska en ole ollut vuosiin työelämässä, mutta en välitä. Kaukaisemmat tuttavani luulevat varmaan, että kaikki on ok ja että olen perinyt rahaa tms. ettei tarvitse roikkua työmarkkinoilla, kun työttömyyskin on alallani niin yleistä.
Kaiken takana on perusepäluottavaisuuteni. En luota ihmisiin. Kukaan joka tietää masennuksestani, ei ole osannut tähänkään mennessä auttaa. Eli yksinäisyys on osani joka tapauksessa.
ala valehtelemaan.ymmärtää jos ymmärtää.Ja tee niinkuin minä sano ettet halua asiasta muille puhuttavan.minun piti tehdä tämä omalle äidilleni,jotta tajuaisi.Ajan kuluttua on ymmärtänyt vähän liikaakin,osallistuu ja toimii omaiset mielenterveyden tukena yhdistyksessä,välillä ajattelen että onkohan tuo nyt tarpeen ,mutta varmaan se sitten on ,hänelle tärkeää. Voimia sinulle Treveisin Anna K
Lähimmille ihmisille kertomatta jättäminen aiheuttaa ahdistusta aina kun he kyselevät. Eli kannattaa kertoa, ihan itsesi vuoksi. Se on helpotus.