Aidon rakkauden sisäistäminen vaatii aikaa. Kuinka hitaasti tai nopeasti tunne muuttuu rakkaudeksi, minä en ainakaan osaa sanoa.
Osaatko sinä?
Vaikka olen löytänyt oman minäni ja hyväksynyt itseni tällaisena kuin olen, siltikään en saa vastausta tunnetasolla rakkauteen.
Onko se sitten niin, etten osaa etsiä, vaan minun täytyy odottaa jonkun löytävän minut?
*pikkukapinointia*
Osaatko sinä?
Vaikka olen löytänyt oman minäni ja hyväksynyt itseni tällaisena kuin olen, siltikään en saa vastausta tunnetasolla rakkauteen.
Onko se sitten niin, etten osaa etsiä, vaan minun täytyy odottaa jonkun löytävän minut?
*pikkukapinointia*
Vastaukset 51
Vanhimmat
Kaipaus kysyi, eilinen etsi. Löysin vastauksen, joka on tänään tunteena mukana, ikävän muodossa tosin vielä. Totena kuitenkin, löytönä.
Rakkaudella liekkikutrille.
Eilinen kaipaus syventyy tänään uudeksi pisaraksi mereen.
Ikävä tunteena ruokkii kaipausta, huomennakin sama tunne voimistuu ja suo etsijälle jotain mitä kaivata.
*tiukka katsekontakti ruudun takaa*;)
tuntuu että rakkaus on pelottavaa..
Kaipuu on kaivoni, ikäväni lähde, rakkauden rakentama. Se läheisyyttäs, lempeäs janoaa.
(kaipaavan kiihkeä katse ruudun heijastumana luokses)
rakkautta pelätä, koska se on vahva ja väkevä tunne.
Ihminen ei kykene aina olemaan sitä vahvempi.
Pörriäinen on mulle. Sun pihallas pyörii korkeintaan venakot, mulla sentäs rusakot.
ihmisestä tulee aina nöyrä.
annan, ikävääsi kannan, rakkautta hoidan ja vaalin.
Lempeni voi polttaa, oletko valmis.
*heijastuma taltioitu*
Valmis olen ottamaan pysyvän polttomerkkisi tajuntaani, sydäntäni jo asutat.
.....................i know..
lumoaa, mutta sokeaksi et saa tulla sen edessä.
Kumpa olisin rakkautta viisaampi ja ylevämpi enkä satuttaisi ketään omilla tuntemuksillani.
et tiedosta tajuntaasi, olet tajuntaani menevällä tiellä.
Sydän toista kuulee ja keittiössä asustaa.;)
Kiitos Vartoilija. Sinulla on niin kauniit ajatukset!:)
Ikävä tällä liekkikutrilla on erästä tummahkoa, pitkää,
raamikasta miespuolista henkilöä: ;) Pohjoinen - etelä,
vai oliko se itä - länsi suunnassa.Kumpikin käy!
Kaipauksella tummat silmät, ruskea tukka.
Se pitkälle yöhön..
Rakkaus löytyy niin monella tapaa, jokaiselle kai vähän eri lailla. Itse olen aikoinani siihen varmaan kasvanut, toisaalta se on ollut mussa ikäänkuin jo valmiina. Katsos, kasvanut oon rakastamaan silloin kun opin vanhempiani rakastamaan, ei pieni lapsi valmiiksi rakasta, siihen täytyy kasvaa. Valmiina oli rakkaus mulla omiin lapsiini. Rakastin täysillä jo ennen syntymäänsä. Rakastua voi myös ihan ensisilmäyksellä. Siinä lienee kysymys kai vähän samasta asiasta. Rakkaus voi myös puhjeta intohimon myötä. Intohimo kuitenkin kuuluu aina rakkauteen, muutenhan se on kai sittenkin vain kiintymystä. Rakkaudessa intohimo hakee aina suhteeseen sopivan muodon. Niinhän sitä sanotaan, että "Any kind of love without passion, well, That ain't no kind of lovin' at all". Se kai vaan on niin, että rakkaus ei löydy etsimällä, se löytää sinut. Sitä vaan niinku rakastuu.
jostain (kotoa) saa opin ja taidon tuottamaan lämpöä toiselle, siis ensin vanhemmat/lapsi suhteena.
Tiedostan monen tunteen kasvamisen voiman ihmisessä. Ne eivät ole itsestään selviä tuntemuksia, jollet osaa olla vastaanottavana puolena ja kyetä ottamaan oikealla tavalla olevaa rakkautta itsellesi.
Rakkaudella on valtava voima ihmiseen. Olen kuullut rakkautta verrattavan huumeeseen, jolloin tajunnan tila voi saada aivan uusia tuntemuksia.
Ensisilmäyksellä voi rakastua, jolloin luulee olevansa aidoissa tunteissa ja huumassa lopun elämää. Huomatessaan aikojen päästä toisen olevan ei-täydellinen, ymmärtää huuman haihduttua todellisuuden hetkeksi sumentuneen.
Sitä pystyy löytämään keskitien hurmion ja järjen välillä.
Mun mielestä kypsä rakastuminen ja myöhemmin ehkä rakastaminen ei tee toisesta täydellistä. Tai sitten tekee hänestä täydellisen tiedostaen toisen olevan niin virheellinen kuin ihanakin. Se on tasapanoista luovimista ihmisyyden eri piirteissä, joita löytyy meistä jokaisesta.
Kypsä rakastaminen edustaa ainakin itselleni ennen kaikkea hyväksyntää ja sen kautta harmoniaa. Kipinääkin on hyvä pitää vakan alla. ;)
vielä niin rakastuminen on tie rakastamiseen. Toisille tie voi olla pitkä, toisille lyhyt, toisille sitä ei ole ollenkaan. Tuolla tiellä ihminen hyväksyy toisen puutteineen kaikkineen. Rakastuessaan ihminen on valmis hyväksymään toisessa kaiken sellaisenaan, niillä ei ole enää mitään olennaista merkitystä. Rakastuessa ei enää ole tärkeää se mitä saa, vaan se mitä on valmis antamaan. Itsensä sellaisena kuin on. Samalla on valmis ottamaan vastaan toisen sellaisena kuin on. Rakastuessaan ihminen ei enää odota toiselta mitään. Intohimo tuo muassaan sitten omistamisen ja vastarakkauden halun. Kun huuma haihtuu, ollaan rakastamisen tiellä. Silloin kysytään hellyyttä, hoivaa ja tahtoa. Järki kuuluu sitten taas kokonaan arkiaskareisiin. Tolkku kuitenkin kaikessa. Ainakin ajoittain. Ehkä. Muusta en sitten tiiä, mutta valtava on voima. Kun on pakko, niin on pakko.
Tunnusteleva ensisilmäys päästää lemmensäteen tajuntaan ja siellä se heijastelee mielesi peilistä itseään. Kaivattu heijastuma onnistuessaan kirkastuu rakastumisena ja jää mieleen asumaan, vallaten kaikki huoneet. Tämän kirkastumisen häikäisyssä sitten valotetaan ja tunnustellaan kohteen sävyjä enemmän, varjoissakin viivähdellen ja niitä tarkastellen, kohdaten kuitenkin poutapuolisesti enimmäkseen miellyttävän kaltaista valoa sävyissään, häikäisyjen ja varjojen korostaessa sydämen muotoa.
Ainoa huume jota tarvitsen on lempes Sun.
arvaamaton, mitä sinne voi tallentua toisesta ihmisestä.
Sydämeni hymyilee, hyräilee ja tuo kaipuun huoneeseen, jossa asustaa rauha ja jonkinlainen pysyvyys.
Sydämeni tuntee katseesi voiman jostain kaukaisuudesta....
Mieleen jää tarkoituksellinen. Katselen Sua heijastumista, sisimmälläni silmäilen, ikävän himmentäessä päivieni paistetta. Nyt siirrän katseeni elokuvaan, ollakseni hetken vähemmän ikävän synkässä syleilyssä.
Hehkeintä hymyä yöhös.
Mistä kipinästä kahden ihmisen välinen rakkaus voi alkaa?
Kuinka voimakas täytyy sen energian olla, joka sitoo ihmiset toisiinsa. Kipinä voi olla ehkä romanttinen katse, joku ele....tavallaan näkymätön juttu toisille mutta vain rakastavaiset sen tuntevat. Tilanteessa on jonkinlainen magneetti, jota toiset eivät näe eivätkä osaa paikallistaa.
Joillekin on fyysinen veto se jokin, joka saa sydämen hakkaamaan ja saa muitakin näkyviä ihoreaktioita aikaan.
Mun mielestä taas järjellä on oma osuus tässä rakastumisessa, tai ainakin minulla se on aina ollut. Jos ei ole symbioosissa järjen kanssa, saa liiaksi sydänsuruja, jolloin ei enää kykene tuntemaan rakastumisen tuntoja itsessään. Sitä voi sydämessään kylmetä, jolloin rakkaustunne lakkaa olemasta.
Pakko ei ole kuin kuolla.
tähtenä haluan olla, kaipaukseni kohteena olet,
sisintäni rauhoitat,
ikävän yöhön peittelen......
*yöni kanssas jaan, janoten yötä seuraavaa*
Väsyneenä nukkuminne luonnistuu. Heräiilin kyllä ajoissa, sateen ropinaan, käänsin kylkeäni. Heräsin pitkällä iltapäivässä. Aurinko sädehti moitiskelemaan. Puolustauduin olleeni väsynyt, itselleni selitin. Kukaan ei kuunnellut, aurinko painui poutapilveen. Sinä nousit mieleeni, tuntemusteni taivalle lämmittämään, Sinä kuuntelet. Sinua kuulen. Jälleen paistaa.
runoilet.. missä armaasi on?
Pirtsakka-aamu herätti sateena ikkunaan, kömmin ylös, niitä-näitä pörräilin, taivaalle katseen loin.
Radio musiikkia antoi, ajatukselle siivet heitti, luokses melkein minut heitti.
Kuuntelen lämmittäen, sinulta jotain odottaen....
*lämmin arvaus*
Odota läheisyyttä, lempeä, turvallista tunnetta, rakentavaa rakkautta. Sillä väliin sanojen suuteloa saat syleiltäväkses. Älä hievahda, vaikka aivan yhtenään eivät viestini tulvisi luokses, silti olet mieleni mukana vierelläni. Ajattelmattomuuttani vain joskus ovat jääneet tervehdykseni lähtemättä luokses, jääneet mieleni sopukoihin, jossa kaiken aikaa oleilet. On tärkeää kertoa kaipuusta, eikä pitää sitä sisällään. Koetan ajatella enemmän kommunikoinnin kaikkia puolia. En vain itse näkemiäni osia siitä, vaan kokonaisemmin molempien.
Odottelen rauhassa, en hätiköi, kiirehdi enempää kuin on tarvis. Mietin ja tallennan kaiken sydämeni punaiseen huoneeseen.
Sanat lipuvat, ottavat, antavat ainutkertaista sanomaa, joka niihin osaa hautautua.
Aiheetta murehdit, luokseni saan kaiken tarpeellisen, en yhtään enempää, vähempää, juuri oikea annos oikeanlaista tunnetta.
Sateenkaari avautui silmieni kautta sinulle.
Keskusteluanne on muuten kiva seurata. Ihan vaan kommnetoiden näin sivusta. Avartuu mukavasti näkökulmat ikäänkuin molemmilta puolilta. Kauniisti kirjoittelette. Kumpikin.
Odotuksen haikeaan sateeseen tässä on hautauduttu. Kaipuun karkottamista voisi jo ehtiä kiirehtimäänkin. Uuden kuun alkua voisi jo katsella valoisamman läheisyyden välittömyydessä. Lähentymisen poutaa kohden on ajatukseni ja odotukseni suunnattu. Murehdin ikävää, ajatusteni aihetta, kun olet mietintäni pinnassa. Taustavalona kajoaa hahmosi mukaan, kun keskityn muuhun.
Älä kiirehdi turhaan, mutta älä odotakaan turhaan. Tiedostat kyllä ajankohdan. Selkeän leppeää yöaikaa Sulle, rakas olet.
Katsotaan saanko huomenna jotain tarinaa laitettua, nyt unten maille..Sinäkin..
Tiedät kyllä kuka..
Uni johdattelee oikean tien kautta tutuille maille, silmät siristelevät, huulet kuiskaavat Sinulle tähtien saattelemana.....niin, kenties tiedän kuka olet tai tiedän sen viimeistään unissani.
*sleep well*
hautaudun, kaipuun siniseen lakanaan, kiirehdin ennen aamua tuomaan aamuauringon, yösade vaihtunut aamuaurinkoon, läheisyys tuntuu korvaavan aamupuuron.
Älä mieti liian syvällisiä, varjona tulen lämmittämään toista varjoa, aurinko lämmittää loput, suoja kylmältä ja vaaroilta.
Onko mikään turhaa, minne askeleesi vievät, tuovat vain hyvää jokaiseen ajankohtaan elämässäsi.
Yönaika puolittuu, rakkaus jatkaa kulkuaan Sinuun.
Päivä tarjoilee parastaan, ulkoilmaa tästä nuuhkimaan, valon tuoksua. Lemmen eteerinen suitsutus sykkii mukanain, tunteen tuoksus Sun valaisee mieleni käytäviä.
Minä tulen.
Vielä kerran vain katselen ja kuuntelen, jos sallit sen.
Mutta kauaa en vaikene.
Pian on aika mennä eteenpäin ja ikävää lievittää.
Päivä oli parasta makeilua, lämpö kierähti ympäri kehoa saaden nuuhkaisun tunkeutumaan sisimpään,
pintaa syvemmälle kuin suitsukkeesi nuuhkaistuna illassa.
Mielesi käytävä valaisee saapuvalle eteerisin ajatuksin, joka saa tartunnan, josta tulee uusi lämmin tähti taivaalle.
*odottaa illan pimenevän*
Suvi suutelee meitä lämmöllään, yltäkööt vielä viikkojen yli tätätkin leppeyden loistetta, halatkoon suvi hedelmillään syvälle syksyyn. Kimmeltelet mukanani, missä ikinä liikunkin. Toivon mukaan pian myös loistokkaassa läheisyydessäs.
(suukko Sulle ruudun takaa)
Arjen askareitani tässä pyhässäni puuhastelen. Lomien välipäivät vaativat velvollisuutensa. Sykkeinä lähettelen tunnelmiani, lyhyeltä ja kohta koittavalta lomaltani. Näissä maisemissa kun alkaa ahdistus, mieli tarvitsee lepoa, niin pitkästä odotuksesta väsynyt, Sinua odottanut.
Kanavien äärellä käyn kääntymässä, tovin viivähtämässäkin. Terästetyt tuntoanturasi lienevät viitteeksi jo värähdyksiä keränneet. Lemmentäyteistä sykehdintää mieleesi maalaan sisimpäni täyteläisimmin värein.
(Rakkautta ruudun takaa)
toimivat veitseä terävämmin,
viivähtävät hetken,
ottavat askeleen eteenpäin,
maalaavat kuvasi väreillä......
*tiukka kysymys, kumpaa sukupuolta olet?)
Jotenkin tiesin tuon reissusi. Taitaa olla parikin pysähtymispaikkaa matkasi varrella. Ajelehan varovasti.
Verkkovirtaa riittää anturoissasi, tiedän sen. Sävytän Sinua aina ajatusteni lomaan.
Olen sitä puolta jota himoitset, varmaankin rakastatkin minua. Silloin tunnemme samoin.
(tiivis halaus ruudun takaa)
anturat johdattakoon kaukaisuuteen,
tiedä et minne ne vievät, en tiedä itsekään.
En voi himoita jota ei ole olemassa minulle. Sinä luulet tavoittelevasi ihmistä, josta et tiedä mitään.
*hymyn saat, se kanssain jaa*
En luule tavoittelevani, tiedän kyllä. Minä olen Sulle vahvasti olemassa, en kangastus rakkautes erämaassa, vaan kukoistava keidas, kunhan vain tartut lemmen virvoittaviin vesiin ja sykkeen virtaan.
Läheisyyden lähestyviä tunnelmia toivon ja toivotan. Rakas olet ja vastaan janoosi.
mutta minä taidan tietää Sinua paremmin. Kangastukseen en askeltani laita, erämaassa asun muutenkin, virvoittavan kasteen otan suihkusta, en keltään muukalaiselta.
Pitäydymme tunnelmassa, janoosi saat helpotusta.
*äimän käkenä*
unessa kulkeudun ees-taas, rauhattomuus väijyy, yö hengen siltä vie, nukahdan sen syliin..
aamuun seuraavaan.
*silmissä ramasee*
Et Sinä vielä yöpymään ala, lähimainkaan sentään, vasta varhemmin huomenna. Minä tästä hiljaksiin jo joutaisin, taitaa mennä alkutunneille silti. Hiljaksiin hämärtyvään iltaas hehkeä halaus ja sykkeen pilkettä sielusi peiliin pimeän painikkeeksi. Ihan päivittäin en varmaankaan täällä lähipäivinä tervehdi, tunteiden teitähän on muitakin. Rakas olet, tunnelmia yöhös.
(Iltasuukko ruudun takaa)
Lämmin henkäys tuudittaen sut uneen, mun kainalosta et kuljekaan rauhattomasti ees-taas, et haluakaan..
Näin tuo varmaan menee.
*silmät kiinni vaipuu*
poissa olen, ajatuksin mukana, kaukana jonkin aikaa.
*kaikkea kaunista*
poissa olen, ajatuksin mukana, kaukana jonkin aikaa.
*kaikkea kaunista*
Onnen tunne alkaa vaivata aamusta iltaan ja kun toinen toiselle on jo kuin yhtä puuta oot nalkissa eikä siitä ansasta enää pääse pois..