muistojen penkki

Mä astelin sen penki luo, missä me aina seiska luokal istuttiin. Katselen sitä vähän aikaa ja mietin, pitäisikö istua.
-liikaa muistoja, kestäisinkö niitä, mietin ja pyyhkäisen lumet osasta penkkiä ja istuudun siihen. Muistot jotka olivat silloin nin ihania ja onnellisia, ovat nyt kipeitä ja tuskallisia. Muistan. Siinä samassa paikassa, jossa nyt istuin, istuin ekaa kertaa Teemun sylissä. Siinä paikassa jossa nyt istuin, Teemu ekaa kertaa kuiskasi mun korvaan, et se rakastaa mua. Siinä paikassa, jossa mä nyt istuin, istuin vikaa kertaa Teemun sylissä. En vain silloin tajunnut sitä, että se oli vika kerta.
Yksinäinen kyynel syntyy silmässäni ja virtaa alas poskeani pitkin ja kuolee huulillani, joita Teemu silloin suuteli. Se kyynel on yhtä yksinäinen kuin minäkin.
Mieleen palaa muistot. ne iskeytyvät ajatuksiini yksi kerrallaa satuttaen sydäntäni. Tuntuu, kuin veitsi lävistäisi sydäntäni, eikä kukaan voi tietääkkään, kuinka paljon se sattuu.
Ennen siinä penkillä olin niin onnellinen. Se muutti koko elämäni onnellisemmaksi, nyt se muutti elämäni helvetiksi.
-miks mä tyhmä menin rakastuu siihen, ajattelin. Oli yhtä kylmä kuin silloin, kun istuttiin siinä penkillä. Kaikilla muilla oli kylmä, mutta ei mulla. Teemun lämpimät kädet lämmittivät. Silloin en ollut yksin.
-Liikaa muistoja, sanoin hiljaa itekseni ja nousin penkiltä. lion vielä yhden katseen siihen penkkiin. Halusin hyvästellä sen, mutta tiesin, että tulisin näkemään sen vielä monta kertaa. Käännyin eteenpäin, otin askeleen, otin toisen askeleen. Ihan kuin penkki oisi huutanut takaisin. Se kaipasi muistoja.Mutta ei nin paljon kuin minä, joka kaipasin muistojen takaisin tuloa. Kyyneleet virtasivat pitkin poskiani. Kyyneleitä kyynelten perään ja taas tuntui veitsen iskut sydämmessä, mutta jatkoin vain matkaa. askel askeleelta. Tiesin, että vielä joku päivä löytäisin uuden onnen, ehkä samallaisen, ehkä erilaisen, tai ehkä en ollenkaan, mutta toivoa riitti, kunhan vain jakso uskoa. Ja minun pieni sydämmeni uskoi ja toivoi, että vielä joku kaunis päivä se löytäisi onnen ja olisi onnellinen niinkuin silloin.
080
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


christalli. kirjoitti:

Mä astelin sen penki luo, missä me aina seiska luokal istuttiin. Katselen sitä vähän aikaa ja mietin, pitäisikö istua.
-liikaa muistoja, kestäisinkö niitä, mietin ja pyyhkäisen lumet osasta penkkiä ja istuudun siihen. Muistot jotka olivat silloin nin ihania ja onnellisia, ovat nyt kipeitä ja tuskallisia. Muistan. Siinä samassa paikassa, jossa nyt istuin, istuin ekaa kertaa Teemun sylissä. Siinä paikassa jossa nyt istuin, Teemu ekaa kertaa kuiskasi mun korvaan, et se rakastaa mua. Siinä paikassa, jossa mä nyt istuin, istuin vikaa kertaa Teemun sylissä. En vain silloin tajunnut sitä, että se oli vika kerta.
Yksinäinen kyynel syntyy silmässäni ja virtaa alas poskeani pitkin ja kuolee huulillani, joita Teemu silloin suuteli. Se kyynel on yhtä yksinäinen kuin minäkin.
Mieleen palaa muistot. ne iskeytyvät ajatuksiini yksi kerrallaa satuttaen sydäntäni. Tuntuu, kuin veitsi lävistäisi sydäntäni, eikä kukaan voi tietääkkään, kuinka paljon se sattuu.
Ennen siinä penkillä olin niin onnellinen. Se muutti koko elämäni onnellisemmaksi, nyt se muutti elämäni helvetiksi.
-miks mä tyhmä menin rakastuu siihen, ajattelin. Oli yhtä kylmä kuin silloin, kun istuttiin siinä penkillä. Kaikilla muilla oli kylmä, mutta ei mulla. Teemun lämpimät kädet lämmittivät. Silloin en ollut yksin.
-Liikaa muistoja, sanoin hiljaa itekseni ja nousin penkiltä. lion vielä yhden katseen siihen penkkiin. Halusin hyvästellä sen, mutta tiesin, että tulisin näkemään sen vielä monta kertaa. Käännyin eteenpäin, otin askeleen, otin toisen askeleen. Ihan kuin penkki oisi huutanut takaisin. Se kaipasi muistoja.Mutta ei nin paljon kuin minä, joka kaipasin muistojen takaisin tuloa. Kyyneleet virtasivat pitkin poskiani. Kyyneleitä kyynelten perään ja taas tuntui veitsen iskut sydämmessä, mutta jatkoin vain matkaa. askel askeleelta. Tiesin, että vielä joku päivä löytäisin uuden onnen, ehkä samallaisen, ehkä erilaisen, tai ehkä en ollenkaan, mutta toivoa riitti, kunhan vain jakso uskoa. Ja minun pieni sydämmeni uskoi ja toivoi, että vielä joku kaunis päivä se löytäisi onnen ja olisi onnellinen niinkuin silloin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu