ja pimenevät yöt. Jotenkin ne vetävät hiljaiseksi. Kolmen viikon päästä alkaa koululaisten syyslukukausi...Se on minulle vähän kuin lähtölaukaus syksylle...
Syksy tuo jotenkin haikean mielen. Se on kuin hyvästijättö...ja tavallaan onkin. Vaikkakin kaikki on hyvin. Monta aihetta kiitokseen. Kärjessä läheiset ihmiset ja se, että pää toimii ja kaikki pelaa :)
Minulla on terhakka veljentytär. Häntä katsoessani ajattelen usein, että kunpa hän säilyttäisi koko ikänsä tuon vilpittömyyden, aitouden ja ennakkoluulottomuuden - ihmisiä ja asioita kohtaan..Hän juttelee kaikkien kanssa, jakaa hellyyttä kitsastelematta ja on kuin päivänsäde - tai hirmumyrsky :) Aidosti kuitenkin.
Syksy tuo jotenkin haikean mielen. Se on kuin hyvästijättö...ja tavallaan onkin. Vaikkakin kaikki on hyvin. Monta aihetta kiitokseen. Kärjessä läheiset ihmiset ja se, että pää toimii ja kaikki pelaa :)
Minulla on terhakka veljentytär. Häntä katsoessani ajattelen usein, että kunpa hän säilyttäisi koko ikänsä tuon vilpittömyyden, aitouden ja ennakkoluulottomuuden - ihmisiä ja asioita kohtaan..Hän juttelee kaikkien kanssa, jakaa hellyyttä kitsastelematta ja on kuin päivänsäde - tai hirmumyrsky :) Aidosti kuitenkin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kesälle...
Sytytän pimeyden täyteen kynttilöitä (ulkona...), haen niskaani villatakin, katselen tähtiä - ne ovat niin lähellä että voisi melkein poimia käteensä...
Haistelen metsän tuoksua, ruohon tuoksua sateen jälkeen, katselen värejä - kypsän viljan, koivujen rehevää vihreyttä, kukkien väriloistoa...
Annan yön kulkea ylitseni....
Mä rakastan syksyä yli kaiken, Luojan kiitos, kohta se tulee sateineen, pimenevine iltoineen ja mystisine tunnelmineen.
Kesässä rakastan varsinkin kesäöitä, vähiten naukuvia ja kirkuvia ihmisiä hellepäivinä.
iltahetki on minulle turvapaikka.
Hämärä valo on lempeä ja kuvani peilissä, kynttilän vieressä, näyttää kauniilta.
Keskikesän raukeus on kadonnut tulevan elokuun raikkaamman tuulen tieltä.
Rakkaani lupasi viedä minut meren rantaan...
Minkä meren? Mikä on lähinnä Tamperetta?
Olisiko lähellä Poria?
Siis, otetaanpas toisin päin. Jos ei ole valoa ulkona, niin sytytelläänkin kynttilöitä...Ei hassumpi ajatus. Piiloudutaan peiton alle ja kuunnellaan sadetta. Vaikka kirja seurana :)
Jännää miten eri tavalla ihmiset voivat kokea esim. elokuun ja syyskuun alun.
Minusta ne ovat aina olleet sellaisia kesän kohokohtia (tosin sillä edellytyksellä etteivät ole jatkuvalla syötöllä sateisia ja myrskyisiä) jolloin viipyillään kaupungilla ja katsellaan värivalojen loistoa ja istuskellaan viime hetkiä teraseilla. Ystävät ympärillä, ei kylmä eikä kuuma kun on oikein pukeutunut.
Tai jos on mahikset olla ok-taloalueella jossain vähemmän valaistussa paikassa niin laittelee lyhtyjä puiden oksat täyteen ja grillailee ystävien ja sukulaisten kanssa niitä viimeisiä herkkuja. Ja jos hyvin käy, pääsee näkemään elosalamoiden hehkua taivaalla.
Lokakuun koen hyvästijätöksi kaikelle lämpimään kauteen liittyvälle kun syksyn viimeisetkin väriloistot eli ruskat katoavat. Ehkä juuri siksi marraskuussa viimeistään on ihmisen saatava juhlia vaikkapa yrityksen pikkujouluja jotta saisi sitä kimallusta, valoa, juhlavuutta.
Nosta häntä pystyyn ja leuka kanssa, äläkä menetä tasapainoasi vaikka kesä päättyykin :D
voimmekin sitten taas ripustaa parvekkeille ja pihapuskiin/- puihin ne iki-ihanat ulkovalosarjat.
Mielestäni "pimeän ajan valot" eivät tarkoita jouluvaloja, kuten jossain vanhassa ketjussa joskus kiisteltiin.