Alokasajoista ehkä eniten oli jäänyt mieleen kuinka ikävä oli tyttöystävääni... 3-4 kinekset heti kärkeen ja ei saanut edes soittaa kuin vasta joskus parin viikon päästä. Se otti koville. Ja sittenkin kuin sai soittaa niin jostain humisevasta kuivaushuoneesta tms. mistä hyvä jos omaa ääntänsä kuuli. Liikuttava hetki kun kuitenkin paljon kerrottavaa uusista kokemuksista ja tosiaan ei ollut tottunut olemaan erossa noin pitkään saati sitten puhumatta kokonaan edes puhelimessa.
Mutta hienosti se vuosi sitten meni kuitenkin... Hieno vuosi muutenkin paljon kokemuksia omien kykyjensä äärirajoilta.
Res. vänrikki
Mutta hienosti se vuosi sitten meni kuitenkin... Hieno vuosi muutenkin paljon kokemuksia omien kykyjensä äärirajoilta.
Res. vänrikki
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse olin ekat 4 viikkoa kiinni. Kun vihdoin olin pääsemässä lomille iski melkein 40 asteen kuume. buranan avulla pääsin kuitenkin lomilla. Muistan kun makasin sängyssä kuumetokkurassa ja tyttöystävä tuli meille kotiin. itkimme molemmat onnesta. yks elämän romanttisimmista hetkistä.
Meikällä ei ollut noita ongelmia = ei tyttöystävää siinä vaiheessa. Sitten kerran lomalla, tj:n ollessa luokkaa 10 tai alle, satuin juttuihin oikein kivan ja söpön tytön kanssa. Olin kai sitten komea aliupseerismies tai mitä vaan, mutta kiinnostus oli molemmin puolista. Jostain syystä päästiin sopimaan oikeat treffit vasta useamman viikon päähän kotiutumisesta. Siihen aikaan se palvelusaika oli vain 11 kk eli kesäkuun erä kotiutui toukokuussa. Olisikohan ollut pääsykoekiireitä vai mitä, en muista enää.
Hyvin se siitä lähti. Nyt on sitten talo, 2 lasta, farmariauto ja niin edelleen.
Meidän porukassa oli aika vähän seurustelevia. Yksi jo omillaan elelevä oli alokastuvassa, kehui aina naistaan. Omaisten päivää ennen sanoi sitten, että ette kyllä vittuile hänelle, kun näette millainen nainen häntä tapaamaan tulee. En kyllä muista millainen tämä nainen oli, mahdoinko nähdäkään.
Toisella alokastupalaisella oli nainen, joka kuulemma piti tämän kaverin kovassa kurissa lomilla. Ei baareja, saunakaljoja eikä mitään semmoista. Mutta hyvällä tuulella tämä heppu aina oli, ei niin sanotusti ikinä ryytynyt.
Kaksi tapausta oli sitten niitä, joita ei ainakaan kadehdittu. Toinen oli vähän hunsvotti, vanhempaa ikäryhmää ja tehnyt kai vahingossa jonkun naisen paksuksi. Tämä nainen sitten soitteli miehen perään iltaisin päivystäjälle ja eihän asian osaista veijaria yleensä luuriin löytynyt. Nainen siten päivystäjälle selitti ja tilitti surujaan, ei kai ollut ihan kaikki inkkarit kanootissa (tuohon aikaan ei ollut mitään kännyköitä, olisikohan ne melkein LV217:n kokoiset raahattavat autopuhelimet vasta keksitty eikä niitä varusveijareilla ainakaan ollut). Toinen vastaava taas oli oman ikäryhmän lorvailija. Laiska ja yhteistyöhaluton heppu, siviilissä kai jonkinsortin elämäntapatyötön. Oli kumminkin jostain löytänyt naisen ja tehnyt lapsenkin tämän kanssa. Jotenkin jäi mielikuva, että se perhe ei kovin kauaa koossa pysynyt. Vaikka mistäs sen tietää.
Itellä hirveän ikävä tyttöystävää en ole nähny 5teen viikkoon. :(