Voisitteko kertoa, miten 4-vuotiaat lapsenne viettävät kesän? Kuinka paljon lähiäidin luona, kuinka paljon etäisän? Miten olette lomanne järjestäneet? Kuinka pitkät jaksot?
Mikä toimii? Mihin olette suostuneet? Mihin pitää suostua? Mikä on hyvä, noin pienelle?
Olisin myös kiinnostunut kuulemaan, kuinka informoitte toisillenne lapsen loma-ajasta. Keskusteletteko / suunnitteletteko keskenänne? Soitteletteko lapselle loman aikana?
Lapseni isä ei kykene kertomaan, mitä hän lomalla tekee. Mihin menee jne. Olen ihan rikki. Haluaisin tietenkin tietää, missä lapseni on. Suurinpiirtein. Ei mitään tilintekoa, vaan informaatiota. Hän ei anna aina minun edes puhua lapseni kanssa puhelimessa. Olemme sopineet, että hän on viikon jaksoja kerrallaan lapsen kanssa. Kyseessä on erittäin riitaisi ero (mm. väkivaltaa). KO:ssa suostuin yhteishuoltajuuteen, kun toivoin että se olisi lapsen edun mukaista pidemmällä aikavälillä ( vältyin pitkittyneeltä, raastavalta oikeusprosessilta) ja että isänsä rauhoittuisi (eli välimme paranisivat) ajan myötä. Tämä epätietoisuus on raastavaa kidutusta. Isä on työelämässä hyvin menestynyt ja välittää lapsestaan, mutta vetää kaljaa vapaa-ajallaan. Pelkään, että jotain sattuu lapselle. Hän ei "virallisesti" ole mikään alkkis, mutta käyttää liikaa. Nyt hän kostaa minulle lapsen kautta olemalla kertomatta mistään mitään. Emme kykene keskustelemaan mistään. Olen yrittänyt vuoden ajan luoda jotain yhteistyötä. Yritän pysyä rauhallisena ja toivon asioiden lutviutuvan, mutta tuleeko lapsestani silti typeryytemme uhrilammas? Olisiko pitänyt sittenkin vaatia lyhyemmät tapaamiset, yksinhuoltajuus (passeistakin on jo tullut sanomista, älytöntä).
Miten te naiset jaksatte? Miten te osaatte tulla toimeen katkeran isän kanssa? Miten te uskallatte vetää rajoja miehelle, joka kostaa lapsen kautta?
Mutta siis: miten olette sopineet kesäloma-ajan tapaamisista ja mikä toimii noin pienen kanssa?
Mikä toimii? Mihin olette suostuneet? Mihin pitää suostua? Mikä on hyvä, noin pienelle?
Olisin myös kiinnostunut kuulemaan, kuinka informoitte toisillenne lapsen loma-ajasta. Keskusteletteko / suunnitteletteko keskenänne? Soitteletteko lapselle loman aikana?
Lapseni isä ei kykene kertomaan, mitä hän lomalla tekee. Mihin menee jne. Olen ihan rikki. Haluaisin tietenkin tietää, missä lapseni on. Suurinpiirtein. Ei mitään tilintekoa, vaan informaatiota. Hän ei anna aina minun edes puhua lapseni kanssa puhelimessa. Olemme sopineet, että hän on viikon jaksoja kerrallaan lapsen kanssa. Kyseessä on erittäin riitaisi ero (mm. väkivaltaa). KO:ssa suostuin yhteishuoltajuuteen, kun toivoin että se olisi lapsen edun mukaista pidemmällä aikavälillä ( vältyin pitkittyneeltä, raastavalta oikeusprosessilta) ja että isänsä rauhoittuisi (eli välimme paranisivat) ajan myötä. Tämä epätietoisuus on raastavaa kidutusta. Isä on työelämässä hyvin menestynyt ja välittää lapsestaan, mutta vetää kaljaa vapaa-ajallaan. Pelkään, että jotain sattuu lapselle. Hän ei "virallisesti" ole mikään alkkis, mutta käyttää liikaa. Nyt hän kostaa minulle lapsen kautta olemalla kertomatta mistään mitään. Emme kykene keskustelemaan mistään. Olen yrittänyt vuoden ajan luoda jotain yhteistyötä. Yritän pysyä rauhallisena ja toivon asioiden lutviutuvan, mutta tuleeko lapsestani silti typeryytemme uhrilammas? Olisiko pitänyt sittenkin vaatia lyhyemmät tapaamiset, yksinhuoltajuus (passeistakin on jo tullut sanomista, älytöntä).
Miten te naiset jaksatte? Miten te osaatte tulla toimeen katkeran isän kanssa? Miten te uskallatte vetää rajoja miehelle, joka kostaa lapsen kautta?
Mutta siis: miten olette sopineet kesäloma-ajan tapaamisista ja mikä toimii noin pienen kanssa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
aikoinaan oli sellainen systeemi, että joka kesä lapsi oli etävanhemmallaan 2 vkoa kesän alussa ja toiset 2 vkoa lopussa. Varsinkin koulujen alettua tämä on ollut hyvä systeemi. Ihan mihin vaan ei tarvitse suostua ja esim. se, ettet saa puhua puhelimessa lapsesi kanssa on hyvä perustelu aloittaa uudet neuvottelut lastenvalvojan kanssa tapaamisista. On myös hyvä perustella liian alkon käyttö sillä, ettet voi olla varma, kuinka lapsesi voi. Hienoa, että olet pyrkinyt luomaan yhteistyötä, mutta huomioi sekin; katkeruus ei katoa välttämättä vuosikausiin mihinkään. Ja tietysti sekin seikka, exäsi on varmasti käyttänyt ja käyttää hyväkseen tätä sinun yhteistyöhalukkuutta. En osaa neuvoa muutakuin sen, että pidä kiinni omista oikeuksistasi tiedon saannin yms. osalta. Sinun ei tarvitse olla mikään kynnysmatto! Ehkäpä kaikista parhaiten katkeran exän kanssa tulee toimeen, kun on mahdollisimman vähän tekemisissä?
Okei. Kiitos kannustavssta viestistäsi.
en tiedä luetko tätä enää, koska pääsin vastaamaan vasta nyt. mutta voisin kuitenkin jatkaa sen verran, että meillä on todella omituinen lastenvalvoja. Pelkää exääni eikä uskalla puhua hänen aikanaan faktoja. Mm. hänen toimintansa ajoi meidät osaltaan käräjäoikeuteen näitä setvimään. Minulle puhuu jotain ja kun lapsen isä on paikalla, niin ei uskalla sanoa samoja juttuja...ja minähän en myöskään uskaltaisi ja minun edes kannata, koska hän provosoituu pikkusormenikin liikkeestä.
Mutta. Katsotaan nyt. Kun vain osaisin toimia viisaasti lapseni kannalta... Vai aloinko taas pitämään niitä kulisseja?...eihän siitä tähänkään asti ole mitään hyvää seurannut...
voi ottaa muunkin kunnan lastenvalvojaan yhteyttä, jos ns. oma ei hoida asioita kuten pitäisi. Senhän voi mainita varatessa aikaa muualle? Tai jos asut kaupungissa onhan useampia lastenvalvojia? Pidä puolesi ja nenä pystyyn!
Voinhan yrittää...
Meillä kohta kaksivuotias on kesällä kolme viikkoa äidillään ja kaksi minulla.Perhepäivähoitaja on lomalla 5 viikkoa, lapsen äiti 4 ja minä kaksi, joten päätettiin niin että ne kolme ekaa lapsi on äidillään (paitsi viikonloput välissä minulla) ja kaksi viimeistä minulla (paitsi niiden välissä oleva viikonloppu äidillään).
Asian sopimiseen meni 5-10 minuuttia, ei asioista kannata tehdä vaikeampia kuin ne ovat.
Tällaiset nopeat kaikille osapuolille sopivat sopimukset tietysti edellyttävät että sopivat osapuolet ovat aikuisia ja keskustelutaitoisia.
Heh, otsikkoon lipsahti virhe.
lastenvalvojan ns. avustuksella vieläpä. Vastapuolen ehdotukset on niin mahdottomia ettei niihin voinut suostua. Tyyliin: neljä peräkkäistä kesäviikonloppua hänellä ja minulla sen jälkeen taas jokatoinen...Viisi lomaviikkoa hänellä ja kolme lomaviikkoa minulla...jne....Ja lapsi on siis sen neljä vuotta.
Me pidämme lomat isän kanssa eriaikaan. Isän loman aikana lapsi on viikot isällä ja viikonloput minulla. Kun lapsi isällään, niin en soittele perään. Annan lapsen ja isän olla rauhassa. Soittavat sitten minulle, jos jotain asiaa. Olen ajatellut,että turhaan vain tulee lapselle ikävä äitiä, jos soittelen sinne. Anna sinäkin lapsen ja isän olla rauhassa , vaikka vaikealta saattaakin tuntua. Kun lapsi on isällään niin vastuukin on isällä.
Tosin silloin jos haluaa lähteä jonnekin kauemmas (mökille tms.), niin se on vähän hankala. Olisi kyllä ihana, kun ei tarvitsisi olla pidempiä aikoja lapsesta erossa.
Niin siis en minäkään heille kokoajan soittele (vaikka mieli tekisikin). Yleensä soitan päivää ennen paluuta. Toisaalta olen sitä mieltä, että olisi hyvä soitella useammin. Niin lapsen kaksi eri maailmaa yhdistyisivät luontevasti.
ja saan siis olla ihan tyytyväinen, mikäli saan puhua lapsen kanssa edes tuon yhden kerran. Koville ottaa monesti, vaikka ei tarvitsisi kuin puhelin ojentaa toiselle.
Jos itse saisin päättää, niin useammin soittaisin...Kyllähän sitä nyt herran jestas ystäviltäkin kuulumisia vain soitellaan. Omalta lapselta ei saisi kysellä, mitä kuuluu...harmittaa...