Schröderin (1989, 78) mukaan koulukielten valinta ja painotus, kuten vieraiden kielten
opetuksen päämäärät/funktiot, sisällöt ja metodit Suomessa on selitettävissä yhden
viitekehyksen sisällä, jossa ulkopoliittiset pyrkimykset (kielet kulttuurillisen ja taloudellisen
laajenemisen tukena) ja sisäpoliittiset voimat (kielenopetus kulttuuripoliittisesti nähtynä) ovat
vaikuttaneet voimakkaammin kuin pedagogiset näkökohdat.
Vuosien 1883 ja 1902 valtiokielen käyttöä koskevien asetusten
perusteella Venäjän suurruhtinaskunnassa Suomessa suomi oli nostettu virallisen valtiokielen
asemaan. Asetuksen mukaan ruotsi säilytti asemansa kuitenkin edelleen virallisena
lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeusistuinkielenä suomen rinnalla myös puhtaasti
suomenkielisillä alueilla.
Muualla Euroopassa kielellinen enemmistö hallitsee harvoin
vähemmistön kieltä. Kaksi- tai monikielisiä henkilöitä on löydettävissä ennen kaikkea
vähemmistön keskuudesta.
Suomen eduskunta on keväällä 2004
poistanut virallisen 2. maan kielen (=ruotsi) pakollisena ylioppilastutkintoaineena. Sen
jälkeen kun ruotsi ei enää ole pakollisessa ylioppilastutkinnossa, l sen opiskelumotivaatio
koulussa laskee. Tosin ruotsalaisen vähemmistökielen tunnustaminen jää Suomen
valtiosääntöön ja nimikilvet Suomessa jäävät edelleen kaksikielisiksi.
Yhteenvetona on huolimatta muuttumattomasta valtio-oikeudellisesta asemasta molempien
kansanryhmien todellinen tilanne oleellisesti muuttunut: ruotsalaisväestön väheneminen
ja suomalaisväestön lisääntyminen on leimaa-antavaa sodanjälkeiselle
ajalle.
”Riittää, kun osaa englantia. Sillä tulee toimeen koko maailmassa” on 60-luvulla usein kuultu
sanonta. Tämä sanonta menee Porthanin paradigman ohi. Maailma on tullut
monimutkaisemmaksi: huolimatta teollisuuden, kaupan ja talouselämän kansainvälistymisestä
nykyinen tilanne vaatii hyviä monien kielten taitoja ja kulttuurien tuntemusta. Koska
hyvinvointi Suomessa on riippuvainen siitä, että Suomi voi myydä tuotteitaan myös
ulkomaille, kannattaa ottaa käyttöön hansan aikainen paradigma ja osata koko Itämeren
alueen kieliä. Kaupankäynti EU:n kanssa vaatii EU:n kielten ja yksittäisten kulttuurien
tuntemusta, vaikka myös muut maailman kielet ja kulttuurit on globalisaation takia otettava
huomioon. Suomi tarvitsee mahdollisimman luonnollisen kommunikaation partnereidensa
kanssa kaikilla alueilla. Se voidaan saavuttaa vain siten, että on molemminpuolinen
kulttuurien tuntemus ja yhteinen kieli.
http://www.edu.utu.fi/tokl/arkisto/symposium2004/sympos ium2004_julkaisu.pdf
opetuksen päämäärät/funktiot, sisällöt ja metodit Suomessa on selitettävissä yhden
viitekehyksen sisällä, jossa ulkopoliittiset pyrkimykset (kielet kulttuurillisen ja taloudellisen
laajenemisen tukena) ja sisäpoliittiset voimat (kielenopetus kulttuuripoliittisesti nähtynä) ovat
vaikuttaneet voimakkaammin kuin pedagogiset näkökohdat.
Vuosien 1883 ja 1902 valtiokielen käyttöä koskevien asetusten
perusteella Venäjän suurruhtinaskunnassa Suomessa suomi oli nostettu virallisen valtiokielen
asemaan. Asetuksen mukaan ruotsi säilytti asemansa kuitenkin edelleen virallisena
lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeusistuinkielenä suomen rinnalla myös puhtaasti
suomenkielisillä alueilla.
Muualla Euroopassa kielellinen enemmistö hallitsee harvoin
vähemmistön kieltä. Kaksi- tai monikielisiä henkilöitä on löydettävissä ennen kaikkea
vähemmistön keskuudesta.
Suomen eduskunta on keväällä 2004
poistanut virallisen 2. maan kielen (=ruotsi) pakollisena ylioppilastutkintoaineena. Sen
jälkeen kun ruotsi ei enää ole pakollisessa ylioppilastutkinnossa, l sen opiskelumotivaatio
koulussa laskee. Tosin ruotsalaisen vähemmistökielen tunnustaminen jää Suomen
valtiosääntöön ja nimikilvet Suomessa jäävät edelleen kaksikielisiksi.
Yhteenvetona on huolimatta muuttumattomasta valtio-oikeudellisesta asemasta molempien
kansanryhmien todellinen tilanne oleellisesti muuttunut: ruotsalaisväestön väheneminen
ja suomalaisväestön lisääntyminen on leimaa-antavaa sodanjälkeiselle
ajalle.
”Riittää, kun osaa englantia. Sillä tulee toimeen koko maailmassa” on 60-luvulla usein kuultu
sanonta. Tämä sanonta menee Porthanin paradigman ohi. Maailma on tullut
monimutkaisemmaksi: huolimatta teollisuuden, kaupan ja talouselämän kansainvälistymisestä
nykyinen tilanne vaatii hyviä monien kielten taitoja ja kulttuurien tuntemusta. Koska
hyvinvointi Suomessa on riippuvainen siitä, että Suomi voi myydä tuotteitaan myös
ulkomaille, kannattaa ottaa käyttöön hansan aikainen paradigma ja osata koko Itämeren
alueen kieliä. Kaupankäynti EU:n kanssa vaatii EU:n kielten ja yksittäisten kulttuurien
tuntemusta, vaikka myös muut maailman kielet ja kulttuurit on globalisaation takia otettava
huomioon. Suomi tarvitsee mahdollisimman luonnollisen kommunikaation partnereidensa
kanssa kaikilla alueilla. Se voidaan saavuttaa vain siten, että on molemminpuolinen
kulttuurien tuntemus ja yhteinen kieli.
http://www.edu.utu.fi/tokl/arkisto/symposium2004/sympos ium2004_julkaisu.pdf
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.