Tuomas Lohen tutkimuksessa kuvataan seikkaperäisesti erityisesti TV-kysymyksen ympärille keskittyneitä tapahtumia. Näin Lohi:
"SRK otti asiaan ensimmäisen kerran kantaa vuosikokoustasolla 1963. SRK:n vuosikokouksen pöytäkirjan mukaan 'Jumalan sanan perusteella uskon ja hyvänomantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineitten liiketoimia. -- Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnat etsikööt sopivat henkilöt hoitamaan jäseniänsä tässäkin asiassa.'
Television roolia opetus- ja työskentelyvälineenä pohdittiin SRK:n vuosikokouksessa 1966. Samalla kehotettiin paikallisia rauhanyhdistyksiä erottamaan sekä puhujan tehtävistä että paikallisista luottamustoimista 'ne paikalliset rauhanyhdistysten toimihenkilöt, jotka ovat television hankkineet, eivätkä ole puhutteluista huolimatta siitä luopuneet'. --- Vuonna 1971 SRK:n vuosikokous Ruukissa päätyi siihen, että television hankkineita oli puhuteltava kerran tai kahdesti, jonka jälkeen parannukseen taipumattomia pidettiin 'pakanoina ja publikaaneina'. Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä päätettiin, että 'asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä'.
Erkki Reinikaisen mukaan suhtautuminen televisioon sai 1970-luvulla suhteettoman huomion. -- 'Alkoi ilmetä kireyttä ja lainomaisuutta.' Voitto Savela katsoi vuosikokouksen päätösten sisältäneen kahden tason toimintakehotuksen: johtokuntien tuli huolehtia TV-asian hengellisestä 'hoitamisesta' ja 'hoitamisesta' yhdistysten jäsenkysymyksenä.
"SRK otti asiaan ensimmäisen kerran kantaa vuosikokoustasolla 1963. SRK:n vuosikokouksen pöytäkirjan mukaan 'Jumalan sanan perusteella uskon ja hyvänomantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineitten liiketoimia. -- Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnat etsikööt sopivat henkilöt hoitamaan jäseniänsä tässäkin asiassa.'
Television roolia opetus- ja työskentelyvälineenä pohdittiin SRK:n vuosikokouksessa 1966. Samalla kehotettiin paikallisia rauhanyhdistyksiä erottamaan sekä puhujan tehtävistä että paikallisista luottamustoimista 'ne paikalliset rauhanyhdistysten toimihenkilöt, jotka ovat television hankkineet, eivätkä ole puhutteluista huolimatta siitä luopuneet'. --- Vuonna 1971 SRK:n vuosikokous Ruukissa päätyi siihen, että television hankkineita oli puhuteltava kerran tai kahdesti, jonka jälkeen parannukseen taipumattomia pidettiin 'pakanoina ja publikaaneina'. Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä päätettiin, että 'asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä'.
Erkki Reinikaisen mukaan suhtautuminen televisioon sai 1970-luvulla suhteettoman huomion. -- 'Alkoi ilmetä kireyttä ja lainomaisuutta.' Voitto Savela katsoi vuosikokouksen päätösten sisältäneen kahden tason toimintakehotuksen: johtokuntien tuli huolehtia TV-asian hengellisestä 'hoitamisesta' ja 'hoitamisesta' yhdistysten jäsenkysymyksenä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
..useillakin VL-uskovilla on TV,eikä siihen useinkaan puututa mitenkään. Mutta milloin perutaan niiden pannatuomio, jotka tuomittiin saatanan haltuun -60 - 70 luvuilla TV:n hankkimisesta.
Jumalan seurakunnan tekemiä päätöksiä ei voida peruttaa, koska seurakunta on erehtymätön.
Eihän yhteisömme ole muutenkaan demokraattinen eikä tasapuolinen jäseniään kohtaan. He, joilla on merkittävä asema rauhanyhdistyksissä saavat pitää televisionsa, kaikkia muita tehdyt päätökset sitovat.
..ja vanhainkodissa innokkaimpia tv:n katselijoita ovat vl-vanhukset. Useimmille ainoa hetki, jolloin reagoivat ympäristöön syvästä dementiasta.
Livetäänkö niistä virallisesti tehdyistä ja dokumentoiduista päätöksistä sitten noin vain pikkuhiljaa, ilman keskustelua?
Sellainen on pelkkää mielivaltaa. Kuinka sitten ne jonka tämän asian takai menettivät oikeutensa tulla kuuluvaaksi seurakunnan rakkauteen ja erotettiin?
Tuhansien ihmisten elämä ja ihmissuhteet pantiin sekaisin televisiosäännön takia. Sekä niiden elämä jotka tämän tähdet erotettiin, että niiden elämä joiden työssä uutta viestintätekniikkaa alettiin kjäyttää.
TV-kielto oli sääntö jota valvottiin erittäin tiukasti paikallistasolla.
Tunnen nämä asiat koska äitini on (nyt eläkkeellä) lukion opettaja ja vanhoillislestadiolainen. Hän joutui tämän asian tekemään omassa työssään selväksi.
Koulussa siten uskovaiset opettajat eivät saaneet käyttää videoita eivätkä koulutelevision ohjelmia. Uskovaisten perheiden lapset eivät saaneet katsella jos jotkut opettajat ottivat opetusohjemaan materiaaliksi tv-ohjelmia, suorana lähetyksenä tai videoituina. Niitä käytettäessä uskovaisten perheiden lapset siirtyivät toiseen tilaan tekemään muita tehtäviä.
Opetushallitukselle SRK lähetti kirjelmän, jossa toivottiin kansallisen tason ohjausta kaikille kuluille, että uskovaisten perheiden lapsille tarjotaan televisiotuntien sijaan muuta tekemistä. Opetushallitus lähettinkin ohjekirjeen kouluille, ja tätä opettajat noudattivat tarkasti.
Olen ollut ihmeissäni kun olen tältä palstalta kuullut etät monille lestadilaisila lon kotonaan televisio ja videoita katsellaan laidasta laitaan.
Eikö ketään ihmetytä että viralliset päätökset ovat "pelkkää paperia" - eikö tällainen ole epämoraalista?
kuin muidenkin syntien poistaminen SRK:n syntilistalta (partasynti, muotivaatesynti, permanenttisynti jne). Vähitellen, ikäänkuin hivuttamalla annetaan ihmisten katsoa (tapahtuu koko ajan enemmän) televisiota, kunnes laite hyväksytään yleisesti vl-piireissä.
Sitten kirkkain silmin väitetään, ettei mitään televisiosyntiä ole koskaan ollutkaan, sellainen on pelkkää "epäuskoisten" panettelua..
Pahiten vääryyttä kärsivät ne, jotka aikanaan julistettiin saatanan lapseksi television vuoksi... Voi teitä farisealaisia ihmissääntöinenne!
Kun tämä koulutelevisiokielto on nyttemmin kumottu, olisi hyvä tietää ikään kuin malliksi, millä tavoin se kumottiin.
Olisiko jollain siitä tietoa?
Onhan täytynyt olla jokin uskovaisten keskinäinen päätös, että ei enää oteta kouluun yhteyttä eikä keskustella opettajan kanssa että meidän lapset eivät sitten saa katsoa televisiota oppitunneilla.
Tästä on dokumentteja että kielto välitettiin kouluihin, mutta onko tietoa miten kielto kumottiin?
Sitä voitaisiin ehkä käyttää ratkaisumallina tässä kotiin hankittavan television kiellon purkamisessa. Jollain tavalla se kiellon purkaminen pitäisi tehdä JULKISESTI, että siitä on kaikilla varmuus että näin asia on.
Tällä hetkellä vallitsee sekavuus esimerkiksi ehkäisyn syntinä pitämisen osalta. On alueita joissa uskovaiset sallivat ehkäisyn, ja onn sitten selalsiai alueita joissa pidetään kaikkea ehkäisyä ehdottomasti syntinä. Tälle asialle pitäisi jotakin myös tehdä.
On rasittavaa kun ei tiedä.
Ei meidän paikkakunnalla ainakaan mitään ehdotonta koulu-tv kieltoa ollut. Minä ainakin katselin niitä, eikä minua puhuteltu tai erotettu.
Muistaakseni vuonna 1984 (tai 1985) annettiin "tarkennus", että kyllähän toki sopivia koulu-TV-ohjelmia voivat uskovaiset katsoa.
Ehdoton kielto tuli voimaan vuoden 1979 lopussa, saattaa johtua siitä.
Vuonna 1979 joulukuun lopussa Oulussa pidetyssä, SRK:n järjestämässä puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa oli aiheena tv-ohjelmien ja videoitujen esitysten (ohjelmien, dokumenttien, opetusmateriaalin, elokuvien jne. sekä yleensä videoitse lähetetyn ja seuratun kuva-aineiston) ja muiden vastaavien ohjelmien käyttö ammatissa ja koulutuksessa.
Kokouksessa oli edustajia kaikista paikallisyhdistyksistä sekä suuri joukko vl-saarnamiehiä. Olin paikalla koko monituntisen kokouksen ajan.
Kokouksessa päätettiin yksiselitteisesti, pitkän ja monipolvisen keskustelun jälkeen, ettei video-ohjelmia eikä televisiota ole elävässä uskossa olevan lupa käyttää edes opetus- eikä työkäytössä.
Tämä päätös oli Pyhän Hengen päätös, toistettiin kokouksen päätteeksi. Asiasta kirjoitettiin myös Päivämiehessä 1979 ja siitä eteenpäin.
Uskovaisten opetusalan ammattihenkilöstön tätä kokousta valmistellut neuvonpito oli järjestetty edellisenä päivänä Oulussa, jossa he olivat pohdiskelleet television ja videotekniikan käyttömahdollisuuksia vl-uskovaisten kannalta.
Neuvonpidon tuloksena heistä useampi käytti puhujainkokouksen aluksi puheenvuoron. Ensi alkuun mm. tunnettu lääkäri ja silloinen lääkärien kouluttaja S.S. korosti alussa ponnekkaasti tv:n hyödyllisyyttä lääkärien koulutuksessa. Hän perusteli videotekniikan käyttötarvetta sillä, että se on tehokas ja käytännöllinen esimerkiksi kirurgisten toimenpiteiden havainnollistamisessa lääketieteen ja sairaanhoidon opiskelijoille. Myös muut eri alojen ammattilaiset uskovaiset (ala-asteen opettajista yliopisto-opettajiin, ja muihin) kertoivat havainnollisesti, millä tavoin videoita ja televisioita voidaan hyvällä tavoin hyödyntää asiallisesti oppimisessa, tiedon välittämisessä ja turvallisuus- ja valvontatyössä jne.
Käynnistynyt keskustelu oli pitkä siitä syystä, että seuraavat puheenvuorojen pitäjät olivat saarnamiehiä, ja he käyttivät pitkiä, paljon Raamatun kohtia sisältäneitä puheenvuoroja. Aluksi he kävivät läpi kristillisyyden aikaisempin vuosina tekemät päätökset televisioasiasta, ain avuoden 1966 päätöksestä alkaen. Myös koulutelevisioasiaa oli käsitelty jo aikaisemmin vuosikokouksissa ja puhujainkokouksissa. Todettiin myös, että on saatu Pyhältä Hengeltä siioniin yhteinen näkemys television turmiollisuudesta kuolemattomalle sielulle ja on myös päätetty, että television kotiin hankkiva katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja pidetään häntä ”pakanana ja publikaanina”. Puhujat olivat erittäin kriittisiä siihen, mitä heille opetusalan ammattilaiset olivat esittäneet.
Siinä vaiheessa alkoi tunnelma salissa muuttua käsinkosketeltavasti. Kaikille kokouksessa istuneille kävi selväksi, että nämä opetusalan ym. uskovaiset jotka alkuun olivat puhuneet, edustivatkin jotakin väärää henkeä. Heidän esittämänsä näkökohdat leimattiin voimakkaasti jonkinlaisen ”hempeän hengen” osoituksiksi.
Keskustelu oli hyvin voimakassävyistä eikä jäänyt epäselväksi, mistä oli kyse. Tilaisuuden ilmapiiri oli muuttunut alun asiallisesta keskustelusta voimakkain sanoin käydyksi ”saarnaksi”.
Television asiallista hyväksikäyttöä kannattaneet henkilöt marssivat jokainen erikseen estradille. He tekivät mielipiteistään välittömästi parannuksen samassa tilaisuudessa. He tekivät parannuksen nimenomaan mielipiteistään.
Jokainen heistä kävi puhujainkokouksen edessä uudestaan, tällä kertaa kiireesti perumassa kaikki vähän aikaa sitten esittämänsä televisio- ja video-ohjelmien käytön edut.
Erityisen hyvin muistan lääkärinä ja lääkärien kouluttajana toimineen S.S.:n puheenvuoron. "Uskovainen ei voi hyvällä omallatunnolla missään muodossa käyttää videoita eikä televisio-ohjelmia, edes teknisenä tukena, ei niitä lainkaan tarvita kirurgienkaan koulutuksessa: olemme tässä asiassa uskollisia Pyhän Hengen ja seurakuntaäidin neuvoille joita täällä on meille kirkastettu."
Erikseen he korostivat, että nyt on päästy yksimieliseen ja Pyhän Hengen ohjaamaan päätökseen ja täysi hengen yksimielisyys on tässä asiassa saavutettu.
Kokouksen yksimielinen päätös oli täysin ehdoton. Televisioita, videoita ja liikkuvaa kuvaa ei ole uskovaisen lupa käyttää opetuksessa, koulutuksessa eikä muissakaan ammattitehtävissä. Myöskään uskovaisten lasten ei sovi turmella omaatuntoaan niiden välittämiä ohjelmia katselemalla. Sellaista tarvetta ei yksinkertaisesti ole olemassa, jossa uskovainen työssään tai vapaa-aikanaan voisi hyvällä omallatunnolla turvautua television tai videon käyttöön.
Päätettiin, että uskon ja hyvän omantunnon varjelemiseksi uskovaisten perheiden lapset ja nuoret eivät koulussa ”istu siellä missä pilkkaajat istuvat”. Toisin sanoen, uskovaisten koululaisten ei sovi olla mukana sellaisilla oppitunneilla joissa käytetään hyväksi liikkuvaa kuvaa missään muodossa.
Vanhempia ohjattiin käymään keskusteluja kunkin lapsensa opettajien kanssa niin että uskovaisten lapsille järjestetään muuta ohjelmaa televisio- ja videotuntien ajaksi. Näin myös tapahtui hyvässä hengessä koululaitoksen kanssa.
Kouluhallitukseen otettiin yhteyttä SRK:n kirjelmän muodossa. Kirjelmässä toivottiin uskovaisten perheiden lapsille järjestettäväksi muuta ohjelmaa niille tunneille, jolloin opetuksessa käytetään televisio-ohjelmia tai videoita. Kouluhallitus lähetti ohjeet kouluihin.
Vanhemmat olivat lukuvuoden alkaessa yhteydessä lastensa opettajiin ja rehtoriin. Opettajat suhtautuivat yleensä myönteisesti ja joustavasti.
Onko tiedossasi, mistä tuon "tarkennuksen" saisi lukea, onko se julkasitu Päivämiehessä? Minule on tullut lehti aina, enkä muista tuota.
Nimimerkki Silminnäkijä on kertonut tuolla ylempänä ketjussa asiata:
>> en muista oliko se vuoden-81 puolella, kun SRK:sta tuli kirje paikallisille RY:n johtokunnille, joka käsitteli TV:n käyttöä opetuksessa. Kirjelmässä sanottiin, että kristillisyyden kanta ei ole koskaan ollut ehdoton "EI" koulu-TV asiassa, vaan sisältö ratkaisee.
>> Muistan kun tuo kirjelmä luettiin johtokunnassa, se aiheutti melkoista hämmennystä. Eräskin isä, jolla oli saman ikäisiä lapsia kuin minulla, sanoi:"pitääkö meidän nyt mennä sanomaan koulun opettajille, että lapsemme saavatkin osallistua TV-tunneille". Joku toinen vastasi:"tuollahan teemme itsemme naurunalaisiksi, jatketaan vain samalla tavalla kuin tähänkin asti".
Tämän SRK:n lähettämän kirjeen löytää paikallisen rauhanyhdistyksen arkistosta.
Mutta onko asiasta kirjoitettu "vapauttava" päätös joskus myös Päivämiehessä? Että koulutv-oppitunneille osallistumisen/ei-osallistumisen ratkaisee sisältö?
Jos jollain on asiasta tietoa?
Koulu-tv ensin ehdottomasti kiellettiin ja sitten yhtäkkiä sallittiin ja valehdeltiin, ettei mitään kieltoa ole koskaan ollutkaan..
Niin, kuten Lohenkin gradusta tulee esiin, televisiosta tuli mainio hoito-ja kiristysväline SRK:ssa. Tämän hoitovälineen mukana alkoi kaasaantua muitakin "maailmallisuuksia", joista ol hyvä puhutella ja erotella Siionin asukkaita. 70-luvulla mentiin äärimmäiseen lakihenkisyyteen ja matkaystäviä hoidettiin milloin mistäkin asiasta. Hurjaa oli meno ja pahasti sai sielunvihollinen pettää SRK:n silloisten johtajien sydämet.
Lohen gradusta näkee selvästi, että käskytys paikallisrauhanyhdistyksiin kävi nimenomaan SRK:lta, josta jaeltiin myös muut "hoito-ohjeet" paikallisyhdistyksiin. SRK näin mobilisoi vähitellen laajamittaiset hoitokokoukset ympäri Suomea. Näin kävi, vaikka Hautamäki ne viime aikaisissa haastatteluissaan kiistääkin. SRK:n johdolla revittiin rikkaruohot vehnäpellosta, vaikka Jeesus toisin opettaakin ja käskee jättää tämänkin erottelun tuomiopäivään.
Näin jälkeenpäin on helppo huomata, että televisio päätös ruokki lähinnä SRK:n hengellisen vallankäyttöä ja johti nopeasti äärimmäiseen lakihenkisyyteen liikkeen sisällä. Armoa armon päälle ei enää riittänyt. 70-lukua puretaan vielä pitkään. Televisio päätöskin on aikansa elänyt, sillä tekniikan kehitys on tehnyt internetistä television ja se kuuluu useimman uskovaisen kotiin tänä päivänä. Katseltavaa valitaan sisällön perusteella. Näin sen olisi pitänyt olla vähäpätöisemmän televisionkin kanssa. 45 vuotta turhaa taistelua. Olisi kenties voitu käyttää aika hyödyllisemminkin?
Suomi siirtyy digiaikaan ensi syksynä ja silloin on aika päivittää televisiokysymyskin. SRK joutuu taas mahdottomuuden eteen ainakin sen nykylinjan perusteella. Antaapa poikien puuhastella. Katsellaan me vain hyviä lähetyksiä.
Miten digiaika vaikuttaa tähän eli miksi päivitys on mielestäsi välttämätön digiaikaan siirtymisen vuoksi?
Digiaika mahdollistaa tv-lähetysten ja opetus"videoiden" katselemisen myös tietokoneen kautta, semminkin kun näitä kahta teknisinä laitteina ei kohta voida erottaa toisistaan. Myös matkapuhelimista voidaan ainakin periaatteessa seurata mistä tahansa tapahtumasta liikkuvaa kuvaa.
Kyllä tuossa kehityksessä on selvä ongelma ohjeeseen "Televisio ei ole kristityn kodin huonekalu" nähden. Myös Koulu-TV:n opetusohjelmien katselu on ollut kiellettyä. Miten siis vl-kodeissa menetellään, jos vaikkapa lasten koulutunneilla annetaan tehtäväksi etsiä tietoa netistä osoitteista, joissa näkyy liikkuvaa kuvaa?
Digiaikaan siirryttäessä ohjeita on joko täydennettävä uusilla laitteilla tai tunnustettava, että "huonekaluohje" on alun alkaenkin ollut väärällä pohjalla, kun se on perustunut itse laitteen omistamiseen ja käyttöön eikä siihen, minkälaista sisältöä katsellaan.
Me kaikki 60- ja 70-luvun vl-lapset sen hyvin muistamme, kuinka televisio oli demonisoitu niin tehokkaasti, ettei edes suljettua tv:tä saanut katsoa!
SRK:n syntilistaa uudistetaan taas. Ne asiat, joista "entisiä pyhiä" luovutettiin saatanalle, ovatkin sallittyja kuin taikaiskusta. On se SRK niin näppärä synninkumoaja. Kiitos ja ylistys!
katselukiellosta olikin sitten helppoa antaa ohje sivusta täytettävän (ikkunallisen) pesukoneen synnillisyydestä. Perustelunahan käytettiin sitä, että pesukoneen lasin takaa voi vilahdella vaaleanpunaisia naisten alushousuja, joiden näkemisestä saatttaa tulla synnillisiä ajatuksia. Ehkäpä myös liikkuvaan tv-kuvaan havaittiin olevan liikaa samankaltaisuutta.
Sivusta täytettävää pesukonetta ei ole koskaan määritelty synniksi muutoin kuin ulkopuolisten puheissa. Nuo mainitsemasi perustelutkin ovat pelkkää ulkopuolisten irvailua, kuten varmaan tiesitkin.
Sammutetun tv:n katselua ei myöskään ole määritelty synniksi, mutta koska televisiovastaanottimen hallussapito sellaiseksi lasketaan, niin käytännössähän televisio omassa kodissa on sammutettunakin syntiä.
Olennaista kuitenkin on, että myös uutisten, dokumenttien ja opetusohjelmien katselu televisiovastaanottimesta on SRK:n johtomiesten mielestä syntiä. Kannattaa pitäytyä tosiasioissa, kun arvostellaan SRK:n toimintaa. Vain näin on mahdollista karsia edes vuosien mittaan johtomiesten päästä heidän kaikkein hulluimmat ajatuksensa pois.
Meikäläisiin eli vanhoilllislestadiolaiseen herätyslliikkeeseen liitetään milloin mmitäkin luuuloja. Jotkut harhaluuloista ovat sitkeitä höpsötyksiä.
Lue täältä myyteistä:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/sekalaista/faq.html
tv-keskustelun kiihkeimpinä aikoina keskusteltiin ikkunallisesta pesukoneesta ja suositeltiin, että hankittaisiin päältä täytettäviä pesukoneita. Tämä on faktaa.
paikkakunta/nimiä/tarkennuksia
eipä taida tulla.....
Asiasta M. Ihosen artikkeli täälläkin:
http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/pesukone.htm
sen verran, että Pudasjärvellähän tällaistakin tapahtui.
Jos nykyään ei puhuta ikkunallisen pesukoneen synnillisyydestä, ei ole puhuttu ennenkään. Koska Jumalan (SRK:n) sana on pyhä ja muuttumaton!
Tämä avaus sisältää autenttista historiallista dokumentaatiota eli aitoja SRK:n päätöksiä.
Jos haluat pitää nämä tekstit saatavilla ja luettavana, kopioi nämä itsellesi!
Ei kestä kauaa kun palstaa terrorisoiva poistaja, peloissaan oleva vl-fanaatikko on poistattanut tämän hämmästyttäviä näkymiä avanneen informaation.
lestadiolainen? Jos on, miksi näitä hänen tekstejään ei ole julkaistu päivämiehessä, ei edes siinä TV-numerossa? Lohen tekstihän on pöytäkirjoista varmennettavissa, selvää tekstiä. Eikö näitäkin siis vaihtelun vuoksi julkaista "päikkärissä"? Lienee sama Lohi, joka kirjoitti selväsanaisesti myös hoitokokouksista, vai?
ilmeisesti vl-piireissä nykyään sietää. Eivät kuulemma uskalla erottaa edes Lohia, vaikka he aiheuttavat harmia kertomalla totuudenmukaisia asioita vl:n pimeästä puolesta. Minun aikanani (70- ja 80-luvuilla) heidät olisi heitetty pihalle firmasta heti kun tuonsuuntaista tutkimustoimintaa olisi edes havaittukaan...
Lohet siis ovat Seppo-isä ja Tuomas-poika.
Seppo Lohi, Simon kirkkoherra, on filosofian tohtori ja Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti (Joensuun yliopiston teologisessa tiedekunnassa). Hän on kirjoittanut vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen historian seuraavissa teoksissaan:
Sydämen kristillisyys: Lars Levi Laestadius ja lestadiolaisen herätyksen alkuvaiheet (1989)
Lars Levi Laestadius ja lestadiolaisen herätyksen alkuvaiheet (1995)
Pohjolan kristillisyys: lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa (1997)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Seppo_Lohi
Tiedossani ei ole, onko ja millainen sukulaisuussuhde näillä Lohi-nimisillä tutkijoilla on.
Tuomas Lohi on gradussaan tutkinut Haapajärven rauhanyhdistyksen historiaa ja kuvannut yksityiskohtaisemmin kuin missään muualla 1970- ja 80-lukujen hoitokokousaikoja.
Gradusta saa vakuuttavan ja selkeän kuvan siitä, missä laajuudessa hoitokokoukset ja julkinen parannuksenteko sekä sitopmiset rauhanyhdistyksen alueella uskovaisia ihmisiä koskivat.
Haapajärven lestadiolaisuuden vaiheet 1863 - 1999. Oulun yliopisto 2000.
Gradua ei ole sellaisenaan julkaistu, ja sitä voi saada lukeakseen vain Oulun yliopiston kirjastosta.
SRK on julkaissut siitä supistetun version, nimellä Lähteistä kasvaa virta.
Tästä versiosta hoitokokouksia koskevat hätkähdyttävimmät tutkimustulokset ja tiedot on poistettu.
Tuomas Lohi väitteli 2003 (yhtenä maan nuuorimmista tohtoreista).
Oulun yliopistossa tarkastettu väitöskirja on nimeltään:
"Totu sitä sallimahan, mik´ ei parkuen parane". Suomen johtavan sanomalehdistön suhtautuminen Urho Kekkoseen 1944–1956.
http://herkules.oulu.fi/isbn9514271572/
Kyseessä ovat isä ja poika. Tuomas Lohi toimii nykyään Muhoksen lukion rehtorina ja sivistysjohtajana. Väitteli lehtien mukaan Suomen nuorimmaksi historian tohtoriksi 2003 (23-v.) KEkkosaiheestaan. Löi muuten tunnetun Eino Jutikkalan lähes satavuotta vanhan ennätyksen näin. Hän oli väitellessään 24 v.
Ei säännöt, kiellot ja käskyt ole mihinkään muuttuneet, koska SRK:n (Jumalan) sana on muuttumaton! Jos joku muuta väittää, valehtelee tai muistaa tahallaan väärin!
Te epäuskoiset!