Paljon on puhetta näistä trendi-bisseilyistä, pussailuista hulluna huvikseen jne. Mä kuitenkin uskon et moni täällä kaipaa just sitä syvempää. Itse olen menettänyt jo mahdollisuuteni tunteisiin miesten kanssa ja vaalin tätä ainoaa mahdollisuuttani suureen rakkauteen. En oikein uskalla kuin koettaa kepillä jäätä, sillä pelkään niin hirveästi, että joku nainen tulee ja repii viimeisetkin rippeeni hajalle. Joskus tuntuu, että jos olisin loppuelämäni yksin, niin saisin pietettyä jonkin osan itsestäni ehjänä.. ja voisin syleillä sitä. Onko muilla samanlaisia tunteita? Että pelkää tulevansa loukatuksi.. pahemman kerran. Kannattaisiko jättää päästämättä naista lähelle?
Tunteellinen bi
ehkä joskus
91283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ajatus siitä, että olisin ja eläisin loppuelämäni yksin tuntuu tavallaan turvalliselta. Ei tarvitsisi päästää ketään lähelle, ei tulisi loukatuksi, eläisin vaan omaa pientä elämääni ilman suhdetta. Mieltä lohduttava ajatus.
Pelkään että tulen loukatuksi, pelkään että itse loukkaan toista, pelkään että jään yksin, pelkään päästää toista lähelle, pelkään elää ja tarttumista hetkeen ja elämään. Pelkään niin paljon, että minun on ainakin parempi olla yksin, ennen kun pääsen tunteitteni kanssa selvemmille vesille. Haluan löytää rakkauden, luottaa ja uskaltaa, mutta se ei onnistu noiden (ehkä turhienkin) pelkojeni vuoksi. Pelot vaan ovat tällähetkellä se todellisuus joiden kanssa elän. Ei niitä vaan tuostanoinvain pysty mielestään poistamaan.
Haluan päästää naisen lähelleni, mutta ehkä en vielä, ehkä myöhemmin, sitten joskus...
Minulla on myös tietty suojamuuri ympärilläni ja tunteita jos loukataan, niin sitä paksummaksi se muuri kasvaa. Mielestäni kylmyys ja ylimielisyys ovat pahinta myrkkyä rakkaudelle ja niitä jos saan osakseni, vetäydyn heti kuoreeni ja kestää kyllä kauan ennenkuin voin luottaa toiseen ihmiseen.
Kerran huomaamattani pääsi minunkin elämässäni käymään niin, että eräs ihminen pääsi tämän suojamuurin läpi. Se tapahtui vähitellen enkä tiedä vieläkään oikein, miten se tapahtui. Hän osoittautui aivan erilaiseksi kuin luulin hänen olevan. Siitä on jo pitkä aika ja hän on sittemmin mennyt naimisiin.
Luottamus täytyy jotenkin ansaita, mutta jos ei ole sitä rakkautta ensin ja sitten luottamusta, en itse ainakaan uskaltaisi suhteeseen ryhtyä. Kuitenkin tämä elämä on yhtä arpapeliä, meidän on heittäydyttävä vain sen syliin ja luotettava, koska emmehän mistään asiasta koskaan voi olla 100 %:sen varmoja kuitenkaan. Aina on epäonnistumisen mahdollisuus.
Kyllä sen myös toisesta jotenkin vaistoaa jos sovitaan yhteen. Aina on ajateltava sitä, miten itse käyttäytyy toista kohtaan. Omalla käytöksellä, katseilla, olemuksella tai muuten voi myös loukata toista, vaikka ei sitä itse tiedostaisikaan.
.. yksi vahvasti tunteellinen bi,joka kaipaa toista ihmistä lähelleen niin että sattuu,mutta ei uskalla päästää lähelleen.. =( Tuo sama suojamuuri,niin korkea ja paksu.. Miesten kanssa vain sydänsuruja kokenut,ja nyt mielessä kaihertaa,josko suhde naisen kanssa olisi se joka eheyttää..? Oon aina tuntenut,etten voisi niin vakavalle asteelle mennä naisen kanssa että seurustelisin,mutta nyt on alkanut itämään ajatus,että jospa sittenkin...?
En mä pelkää mutta mä pelkään että äiti pelkää että mä pelkään...
et siulla on kaikki hyvin...hohhoijaa...ja justiinsa tuon takia, ehheh
Sama tunne minullakin: Toisaalta haluaisin kokea kaiken läheisyyden ja rakkauden, jonka kaksi ihmistä voi toisilleen lahjoittaa, toisaalta taas pelkään jääväni siitä kaikesta paitsi ja hylkään itseni jo lähtökohtaisesti.
Jos tilaisuus on, pitää ehdottomasti päästää lähelle ja lähestyä itsekin! Tunteiden tukahduttaminen näivettää ihmisen ennen pitkää...
.. joku haluaa vaihtaa ajatuksia,tutustua,niin täällä odottelen.. =)
Itseä pelottaa päästää naista lähelle ja lähestyminen on lähes mahdotonta. Sitä pelkää joutuvansa jonkun leikkikaluksi ja kokeiluksi joilla ylpeillään kaverille ja jonka avulla houkutellaan miehiä. Minä tahtoisin vain rakastaa. Ja tietenkin rakkauteen kuuluu seksuaalisuus, mutta se ei ole syy.
Naisten motiivit ovat usein niin pinnalliset kahden naisen suhteessa, ettei se kestä sänkyleikkejä pidemmälle.
Missä on aito kahden bi-naisen välinen rakkaus?
Lesbot karttaa minua juuri siitä syystä että luulevat etten ole tosissani, hypin miesten sängyssä ja kehuskelen kokemuksillani naisten kanssa.
Sattuu ja pelottaa solmia enää mitään ihmisuhteita, koska pelkää joutuvansa hyväksikäytetyksi.
Jos lukittautuisin sinne kaappiini oikein syvälle?
Kyllä bi-naisten kesken voi olla aitoa rakkautta. Mistä olet päätellyt että: "Naisten motiivit ovat usein niin pinnalliset kahden naisen suhteessa, ettei se kestä sänkyleikkejä pidemmälle."??
Joidenkin motiivit ovat ehkä juuri pelkästään seksuaaliset, mutta että useimpien...
Jos haluaa rakkautta, miksi se pitää aloittaa "sänkyleikeistä"? Voisihan se nähdä niinkin päin, että siinä vaiheessa kun seksi tulee kuvioihin, suhde olisi jo tunnetasolla kehittynyt.
Rakastuminen voi kyllä johtaa tilanteeseen, että kaikki tapahtuu hetkessä, kuin salamaniskusta. Voi tulla jopa sellainen tunne, että "hän on juuri se, jota olen aina odottanut" - ja silloin on luonnostaan valmis kaikkeen.