eli meillä vanhin tytöistä on ihastunut aivan tosissaan perhoskoiraan ja haluaa sellaisen. Minulla ei ole rotua vastaan mitään, viehättävältä tuntuvat, mutta hieman epäilyttää koko siis suhteessa meidän muihin koiriin. Vai olenko nyt vain ennakkoluuloinen?
Eli nyt kysyisinkin teiltä kokemuksia, joilla on kääpiökoiria/pieniä koiria, onko epärealistista hankkia jättirodun kanssa kääpiökoiraa? Koirapuistossa meillä on ollut ilo tutustua parivaljakkoon perhoskoira-pystiffi ja hyvin nuo yhdessä viihtyivät.
Meillä kaikki koirat hyväksyvät pennut ja tulevat koiran kuin koiran kanssa yhteen, kunhan se on omaa laumaa. Mutta välillä on tullut yhteenottoja, ja pieniä reikiä niiden johdosta, lähinnä minun narttuni niitä on tehnyt. Se mitä itse mietin, on se, että mitä jos kääpiöllä ja minun nartullani tulee erimielisyyksiä, osaako narttuni varoa toisen kokoa?
Meillä on mahdollista eristää koirat kun emme itse ole paikalla, mutta se taas tuntuu julmalta kääpiötä kohtaan. Eli itse jo mietin, että pitääkö ottaa kaksi? Kääpiöt voisivat olla päivisin tyttären huoneessa/yläkerrassa ja kun ollaan kotona, niin sitten koko huushollissa. Jätithän eivät saa mennä yläkertaan (portti);=)
Ehtona meillä on kääpiön tuloon se, että samalla lenkityksellä on otettava yksi jätti mukaan. Teini lupasi mukisematta;=)
Eli nyt kysyisinkin teiltä kokemuksia, joilla on kääpiökoiria/pieniä koiria, onko epärealistista hankkia jättirodun kanssa kääpiökoiraa? Koirapuistossa meillä on ollut ilo tutustua parivaljakkoon perhoskoira-pystiffi ja hyvin nuo yhdessä viihtyivät.
Meillä kaikki koirat hyväksyvät pennut ja tulevat koiran kuin koiran kanssa yhteen, kunhan se on omaa laumaa. Mutta välillä on tullut yhteenottoja, ja pieniä reikiä niiden johdosta, lähinnä minun narttuni niitä on tehnyt. Se mitä itse mietin, on se, että mitä jos kääpiöllä ja minun nartullani tulee erimielisyyksiä, osaako narttuni varoa toisen kokoa?
Meillä on mahdollista eristää koirat kun emme itse ole paikalla, mutta se taas tuntuu julmalta kääpiötä kohtaan. Eli itse jo mietin, että pitääkö ottaa kaksi? Kääpiöt voisivat olla päivisin tyttären huoneessa/yläkerrassa ja kun ollaan kotona, niin sitten koko huushollissa. Jätithän eivät saa mennä yläkertaan (portti);=)
Ehtona meillä on kääpiön tuloon se, että samalla lenkityksellä on otettava yksi jätti mukaan. Teini lupasi mukisematta;=)
Vastaukset 7
Vanhimmat
miten käy. Jotkut hyväksyy ja osaavat varoa kokoakin mutta on myös tapauksia joissa käy huonommin. Kerrottakoon miten meidän perhoselle kävi. Kultainennoutaja kun sen päiviltä päästi. Ja molemmat elivät siis sovussa kaksi vuotta kunnes kultsulla paloi pinna perhosen ainaiseen räksytyksen takia ja eräänä päivänä töistä tullessani löysin perhosen makaamasta olohuoneen lattialta, niska poikki. En voinut kultsua syyttää, aina oli perhonen sen kimpussa räksyttämässä. Mutta epäonni meillä ehkä onni teillä. Ken tietää.
tosi ikävä tapaus teillä.
Itse jotenkin ajattelen, että en uskalla tuollaista jengiä kuin meillä jättää itsekseen päiväksi eli eroteltava on. Mutta kyllä näitä tapauksia sattuu samankokoistenkin kanssa. Tutulta tappoi emä ja sen pentu toisen pennun yhteistuumin rähäkässä. Kyseessä oli jättirotu. Huom. pennut olivat 3-vuotiaita.
Oliko teillä tuo perhonen kovinkin äänekäs? Me siis asumme omakotitalossa, joten se ei haittaa, mutta lähinnä uteliasuuttani kysyn? Kuinka helposti oppi sisäsiistiksi?
oli kaveri. Räksytti niin toiset koirat kuin ihmisetkin kun ulkona oli. Sisällä se räksytti kultsulle. Siis meni aina naaman eteen kun kultsu oli nukkumassa ja alkoi räksyttämään. Ikään kui se yritti tosissaan sitä ärsyttää. Kultsu oli perhosen tullessa taloon seitsemän ja kaksi vuotta sieti ainaista "kiusaamista" ja sitten ei kai vaan enää jaksanut. Tapauksesta on nyt vähän yli vuosi. Kultsu meillä vieläkin on, saa ansaitsemansa rauhallisen vanhuuden.
Sisäsiisteyden oppi muistaakseni melko nopeasti, uros oli. Niillähän on tapana merkkailla sisälle mutta meillä ei sitä ollut. Siitä äänekkyydestä että kyllä sen perhosenkin saa opetettua hiljaa olemaan kunhan vain jaksais kärsivällisesti kouluttaa. Meillä on naapurissa mitä ihastuttavin perhonen joka haukkui alussa samalla lailla kuin omani silloin mutta oikealla koulutuksella saivat sen hiljaiseksi ja nyt ei päästä inahdustakaan turhaan.
En näe silleen mitään estettä miksette voisi perhosta ottaa, kunhan muistatte olla varovaisia niiden jättien kanssa. Keskenään ei kannata jättää vaikka tulisivatkin toimeen. Aina voi sattua kaikkea odottamatonta ja ikävää.
Katselin juuri tuossa kasvattajia ja hieman yhdistystäkin. Meillä koira realisoituu vasta joulun jälkeen (jos siis realisoituu), mutta toisaalta nyt on hyvää aikaa ottaa selvää rodusta ja ehkäpä päästä katsomaan muutamaa kenneliä. Toivottavasti! Toivottavasti pentuja on kevättäalvella!
kokemuksia/ajatuksia ottaisin mielelläni vastaan nimenomaan mitä on kun perheessä on sekä jättejä että kääpiöitä. Tai sitten pelkkiä kääpiöitä, minulla ei todellakaan ole kokemusta alle 22 kiloisesta koirasta;=)Onko elämä jotenkin erilaista kääpiöiden kanssa kuin isompien koirien kanssa?
Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään, sillä ihan aidosti kyselen noviisina.
No meillä on vähän kokoeroja noilla koirilla,
pienin, Toy-villis 25cm. säkä ja isoin,iso-villis 59cm. säkä. Hyvin ovat toimeen tulleet, ei mitään ongelmia. Pienenä pentuna laitoin kyllä nuo pienet aina koirahuoneeseen, kun lähdimme pois kotoa. Nyt ovat kaikki vapaana sillonkin, kun ollaan itse pois kotoa.
olisi upeaa, jos meilläkin menisi noin. Mutta meillä nuo isot madamet ovat n. 70 cm korkeita ja painoa on himppa yli 50 kg. Ja perhoskoira on pieni. Eihän nuo mitään tee, mutta jotenkin se koko ero on niin suuri ja en todellakaan halua ottaa riskiä, että mitään tapahtuu. Kun ei sitä aina tiedä mitä koiran päässä liikkuu;=)
Nyt meillä on juoksu kaikilla neljällä ja nuorin ja vanhin jätti ovat kanssani kotona, keskimmäinen on miehen kanssa Lapissa. Huomaa selvästi, että kotona olijoilla on pinna kireällä, juoksu vaikuttaa ja sen lisäksi vanhin kaipaa "isiä". Mamma ei ole isin väärti ollenkaan;=) Lenkille kyllä lähtee ja syö hyvin, mutta ilme on mitä monimuotoisin. Ja koska ei voi purkaa ärtymystä minuuun, nuoremman jätin ei tarvi kuin hengittää väärin, niin hymy on esillä. Sama koskee kiinalaista, vanhin mulkoilee sitä säännöllisesti.
Olemme jo aikaisemmin tiedostaneet tämän vanhimman riippuvuuden mieheeni ja sen vuoksihan se kulkee kanssamme maailmalla. Olemme kerran jättäneet sen kahdeksi viikoksi mummin kanssa kotiin ja se ei ollut syönyt ja sen lisäksi oli alkanut riekkumaan. Meitä odotti silloin kotona karvaton, luurangonlaiha mutta iloinen koira. Ja sen jälkeen emme ole menneet minnekkään minne sitä ei voi ottaa. Joten madame on ollut vaikka ja missä;=)