Olen hieman sisäänpäinsuuntautunut ja ujo miespuolinen tyyppi, miten mahdan pärjätä opinnoissani tekniikan amk alalla. Sosiaalisuus on todellakin heikoimpia puoliani. En tule toimeen ihmisen kanssa. Töitä olen kyllä tehnyt mutta mietityttää että Miten tällainen tyyppi tulee pärjäämään insinöörinä ylipäätänsä! Pitäiskö peruuttaa vuoden jälkeen koko homma? Ongelma on siinäkin että aääneni on todella hiljainen
Apua, miten mahdan pärjätä
afdsfds
121307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samanlaisia ne muutkin inssit on
Ääntänsä voi korottaa ja sosiaalisuutta harjoitella.
Jos ala oikeasti kiinnostaa, niin ei unelmista kannata
noin helpolla luopua. Inssin tehtävät vaihtlevat aika
paljon työpaikasta riippuen. Osa on asiantuntijoita, joiden
ei pahemmin tarvitse asiakkaiden kanssa toimia, tai komentaa
alaisia.
Esiintymisjännitykseen kannattaa hakea apua. Vaikka psykologin
puheille hakeutuminen voi kuulostaa hurjalta, sieltä
voi oikeasti saada apua ongelmiin. Lähetteen saa terveydenhoitajalta.
Esiitymistä voi opetella ja kehittää. Ensiapuna voisit
vaikka hakea aiheeseen liittyviä kirjoja luettavaksi
ja opetella ihan kotosalla. Kokemus on valttia esiintymisessäkin,
vaikka se jännitys ei koskaan täysin häviäisikään.
Äänenkäyttöä voi myös kehittää.
Olen insinööri ja työkseni suunnittelen. Normaalin työpäivän aikana sanon pari kertaa huomenta ja saatan ehkä kerran kysyä onko kahvi valmista tms. Muuta ei sitten tarvi puhuakkaan kun kaikki tekevät koneillansa omia töitään. Taidanpa vaihtaa työnjohtohommiin lähiaikoina, ainakin kuulemma duunareitten kanssa hommat vaihtelevia(toisena päivänä erittäin vittumaista, toisena päivänä saa nauraa kippurassa)
nythän sulla on tilausuus muuttaa sisäistä olemustasi. muutaman kerran kun olet pakottanut itsesi olemaan omasta mielestäsi normaalia aktiivisempi osallistuja ja olemaan "äänekäs" melkein voin vannoa että joudut kaveriporukoihin, joissa olet hyvä jätkä ja saat itseluottamusta! itse olin ujohko tyttö aikoinaan ja minusta kasvoi amk aikoina sellainen nainen kuule että oksat pois. kiitos sekä oman rajojeni kokeilun ja ihmisten, jotka jaksoivat kannustaa kovin yrittävää opiskelutoveria..tiedostamattaan.
minusta tuli kova tekninen inssi ja olen nyt töissä miesten keskellä ja minua arvostetaan. :)
ja lähtökohtani koulua aloittaessa oli juuri sellaiset että lähdin lähinnä kokeilemaan pääsenkö jokusen kurssin läpi. pääsin kaikki ensimmäisellä yrittämällä ja lopputodistuksen keskiarvo on 4.1, että kyllä yrittämällä pärjää piiiitkälle!
ääntä kuuluviin ja ennenpitkää huomaat, ettet olekaan niin hiljainen ja sisäänpäin suuntautuva kuin olet itsekin luullut. jokaisessa meissä asuu reipas ja sosiaalinen ihminen, ja ihminen joka antaa itsestään alusta asti sellaisen kuvan, että on avoin kaikelle uudelle, saa myös ystäviä ja sitä myötä motivaatiota ja kannustetta elämälleen. älä siis missään nimessä edes ensimmäisenä ja varsinkaan ensimmäisinä päivinä anna itsestäsi kuvaa, että olet hiljainen, ujo ja sulkeutunut, sillä muuten varmistat paikkasi yksinäisyydessä melko varmasti.
on ihan varma, että kaikkia muitakin koulun aloitus jäskättää ja koska ihmiset eivät tunne toisiaan sen paremmin kuin sinä, on sinulla ihan yhtä vahvat mahdollisuudet olla sosiaalinen ihminen kuin muillakin. älä aliarvioi itseäsi. jos minä nousin hehkumaan, niin teet sinäkin!
ääntä! ääääntä! liioittele vaikka hieman, mutta muista avoin olemus ja reippaus. näin et erotu joukosta, hiljaisuudella tod.näköisesti eroat ja ihmiset antavat sinun olla omissa oloissasi.
ujous häviää, kun juttelet ihan vain niitä näitä heti kun pienikin mahdollisuus on, koulun alussa kommunikointi uusista koulu-asioista on hyvinkin ok ja jopa suotavaa. ja piankos sitä löytyy muutakin juteltavaa pienen tutustumisen jälkeen.
asetin kouluaikana itselleni kovia haasteita ja esim. kun oli harjoitustöitä yms. joissa piti olla esillä, olin silloinkin kun homman olisi voinut sälyttää jollekin "muka" rohkeammalle. olin tutorina, puheenjohtajana, projektipäällikkönä, pidin ryhmätöiden esittelyt jos kaikkia ei tarvittu.. laitoin itseni kovien tilanteiden eteen. voin melkein pahoin jokaisen haasteen edessä, mutta vannon nyt kokemuksen nimeen, että kyllä kannatti! nykyisessä työssäni olen suunnittelussa, mutta jo ihan työni laadun takaamiseksi hakeudun joskus "duunareiden" keskuuteen, ja jos ei "alaiseni" minulle kommunikoi reippaasti, kommunikoin heille sitäkin reippaammin, jotta ei mene ihan hissutteluksi. inhosin aina itseäni hiljaisena ja ujona, ja nyt kun uskallan haastaa itseni olemaan avoin ja reipas, olen huomannut, että ujot ja hiljaiset ihmiset eivät ole kovinkaan kivaa seuraa. en pidä heitä typeryksinä tai aliarvoi, sillä tiedän, että sellainen rooli on helppo omaksua. mutta yritän jopa rohkaista heitä keskustelujeni aikana rentoutumaan ja juttelemaan reippaasti. kaikesta voi minulle puhua, en minä siitä pahastu, sekin parempi kuin hiljainen murjotus.
hiljaisuus luetaan joidenkin toimesta jopa sellaiseksi, että kuvittelevat että hiljainen ihminen on ylimielinen, koska "ei voi puhua mun kaa".
ole oma rohkea persoonasi vain, vika on vastaanottajassa jos ei lyö läpi ;)
kun pamautettiin ujo hissukka johtajakoulutukseen ja kun ruoski itseään esiintymään ja sosialisoimaan, huomasi että siihenkin voi tottua, niin elämä onkin helpompaa
m
ota tästä motto
"ei ole ongelmia, on vain haasteita!"
minkäs takia sitten yleensä mun kanssa lopetetaan juttelu kun alan puhumaan, mua aletaan välttää! johtuuko se naamasta tai tosta mun äänestä? sen takia olen hiljanen ku mua ei oteta todesta
kukaan ei halua olla sinun kaveri...
Onhan se tietysti siitäkin kiinni miten kommunikoit ihmisten kanssa. Kokonaisuus tietty vaikuttaa. En minäkään halua kommunikoida ihmisen kanssa, jos ei sillä ole mitään sanottavaa, ja mitä se sanoo on AINA kamalan teennäistä vääntämistä siinä toiveessa että antaisi itsestään reippaan kuvan kun ei kuitenkaan tiedä mistä puhuisi, mitä sanoisi, ja sit sanoo jotain tosi jäykkää. minä ainakin vastapuolena ahdistun. siitä en ahdistu että puhutaan vaikka päivän puheenaiheista löpinää, mutta siitä ahdistun, että revitään aihe jostain sellaisesta joka ihan varmasti on vain hädässä keksitty kommentti hiljaisuuteen. luonteva hiljaisuuskin on parempi kuin kankea pakkovääntö.
Enkä tiedä millainen vika pitää naamassa olla, etteikö sieltä voisi rentoa asiaa suoltaa.
Entä jos vain kuvittelet että sua aletaan välttää? Puhutko koskaan mitään jos ei sinulta kysytä? Olet seurassa se hiljainen syrjään vetäytyjä? Kamalan vaikea neuvoa tai sanoa missä vika, mutta itsetarkkailu voi olla sulle se lääke. Ei kukaan toista tuntematta voi tuomita että "sun kaa en halua puhua". Paitsi jos toisen henki haisee niin pahalle että on pakko ottaa etäisyyttä.. tai ihminen haisee muuten.. on sellainen epäsiisti nyhväke..
Siistit mutta typerän näköiset voi olla helmiä ja toisinpäin. Viis ulkonäöstä minä sanoisin. Ala vain äänekkääksi niin vika on vastaanottajassa jos ei ota todesta. Älä ainakaan yhtään enää hissuttele, sitten ei ainakaan ota. Tiedostat jo ongelmasi, nyt sit vain alat elää etkä ryve itsesäälissä!
Varmaan kannattaa olla aika rento ja olla aina ajattelematta että mitähän tuo vastapuoli minusta ajatteleen. se näkyy kyllä läpi. vain itse voit rakentaa itsevarmuuttasi ja kun itse tunnet itsesi, muut tietämättään tukevat itsetuntoasi. mutta älä ota itseesi jos eivät, ne eivät sinua tunne. miten voisi tuntea jos eivät edes juttele? eivät voi johtopäätöksiänsä tehdä kokeilematta oikeasti.
niin se vain on.
ole vain sitkeästi mukana toiminnassa, ja kun hakeudut esim. tehtäviin joissa ryhmässä tehdään, ole äänessä äläkä anna muille valtaa pitää sinua hiljaisena.
apinakin pärjäisi niissä apukoulutasoisissa kursseissa!