Olemme olleet avomieheni kanssa kolmisen vuotta yhdessä ja meillä on 4-vuotias poika edellisestä liitostani.
Tänään mieheni minulle sitten huusi päin naamaa, ettei hän koskaan tule haluamaan yhteistä lasta kanssani, koska se rajoittaisi hänen menemisiään liikaa. Hän sanoi, ettei halua olla vankilassa, jota koti ja perhe kuulemma hänelle ovat.
Olen tällä hetkellä paitsi todella järkyttynyt ja laamaantunut, myös äärettömän surullinen. Ei tässä näin pitänyt käydä.
Omat harrastukset, mm. metsästys ovat miehelleni todella tärkeitä..hän ei voisi kuvitellakaan jäävänsä hoitamaan vauvaa ja jättävänsä sen takia metsästysreissua väliin.
Tiedän, että tämä on suhteemme loppu. Ei pelkästään sen vuoksi, että hän ei halua lasta kanssani, vaan siksi, että hän kokee elävänsä vankina minun ja poikani kanssa.
Vaikeinta tässä on, että minä rakastan miestäni ja olisin todella halunnut yhteisen tulevaisuuden ja yhteisen lapsen hänen kanssaan. Näin ne unelmat romahtavat silmänräpäyksessä ja koko elämä muuttuu.
Tänään mieheni minulle sitten huusi päin naamaa, ettei hän koskaan tule haluamaan yhteistä lasta kanssani, koska se rajoittaisi hänen menemisiään liikaa. Hän sanoi, ettei halua olla vankilassa, jota koti ja perhe kuulemma hänelle ovat.
Olen tällä hetkellä paitsi todella järkyttynyt ja laamaantunut, myös äärettömän surullinen. Ei tässä näin pitänyt käydä.
Omat harrastukset, mm. metsästys ovat miehelleni todella tärkeitä..hän ei voisi kuvitellakaan jäävänsä hoitamaan vauvaa ja jättävänsä sen takia metsästysreissua väliin.
Tiedän, että tämä on suhteemme loppu. Ei pelkästään sen vuoksi, että hän ei halua lasta kanssani, vaan siksi, että hän kokee elävänsä vankina minun ja poikani kanssa.
Vaikeinta tässä on, että minä rakastan miestäni ja olisin todella halunnut yhteisen tulevaisuuden ja yhteisen lapsen hänen kanssaan. Näin ne unelmat romahtavat silmänräpäyksessä ja koko elämä muuttuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Todella vaikeaa sinulla;( Mies ei todellakaan ole perheenpää-ainesta (tiedän muuten monta metsänkävijää, jotka eivät siedä sitä että joku asia kahlitsee- senpä takia kai veri sinne metsän vapauteen vetääkin- äijäporukalla)
Sinä joudut varmaan tekemään nyt ratkaisun ja aloittamaan ns. alusta. Mutta olen satavarma, että tulet löytämään tosi kivan miehen, joka haluaa lapsia kanssasi. Heitä on paljon:)
Paljon voimia sinulle toivottelee
Pandaemo
Olet vielä kuitenkin alle kolmikymppinen. Ero satuttaa, mutta ei ole maailmanloppu. Löydät varmasti rinnallesi arvoisesi miehen. Mitä suotta roikkua sellaisen rinnalla joka kokee sinut ja poikasi "vankilana"? Aika etsiä elämälle uusi suunta... Olen varma, että löydät vielä onnen, jonka ansaitset. Ja miehen, jonka kanssa voit toteuttaa haaveesi, ja olla onnellinen. Voimia ja jaksamista!! :)
Kauheeta, kun voi edes sanoa noin julmasti :( Kuvittelis metsämiehen voineen kertoa noin suuren asian vaikka vähän aiemmin ja mielellään vähän nätimminkin. Ehkä se toisaalta vähän kärjisti, jos se jotenkin oli ahdistunut tilanteesta tai muuta vastaavaa.
Suru on varmasti suuri, mutta onneksi sulla on vuosia aikaa toipua suhteen lopusta ja tavata oikeampi. Ja haaveet ja onni ei onneksi romahda lopullisesti vaikka nyt sit lisääntymissuunnitelmat siirtyykin vähän. Mielesi on varmaan tällä hetkellä kuitenkin enemmän tuossa suhteen kariutumisessa, ja niin on hyvä ollakin, jotta toivut mahdollisimman nopeasti. Voimia ja jaksamista ja toivottavasti sulla on sit sopivan ajan kuluttua uusi mies, lapsella uusi isukki ja ehkäpä sisaruskin some day! Voimia ja jaksamista.