Tarinan ensimmäinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017767335
toinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017789999
kolmas osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017872718
neljäs osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017903207
viides osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000018002233
----------
Deliverance käveli väsyneenä kotiinsa ja sulki oven perässään. Hän mietti, minneköhän Rosa oli mennyt, muttei ajatellut sitä enempää, kun puhelin soi vaativasti.
"Haloo, Del puhelimessa", tyttö vastasi.
"Del! Missä sä olet ollut koko illan? Mä olen yrittänyt soittaa sulle varmaan miljoona kertaa!"
"Voi, Stef... Ostarilla. Voisitko tulla meille, olisi hieman kerrottavaa..."
"En mä tänään ehdi. Jutellaan huomenna koulussa?"
"Okei. Moi", Del sanoi ja laski luurin. Hänellä olikin paljon kerrottavaa... Del haukotteli ja päätti mennä nukkumaan.
Koulubussi tuli aamulla Delin mielestä aivan liian aikaisin. Hän oli nukkunut pommiin, kaiken lisäksi hänellä oli jäänyt läksytkin tekemättä. Hän ei ehtinyt edes paljoa syödä, ja lähti kouluun huonolla tuulella.
"Huomenta", Stef sanoi kun Del tuli istumaan hänen viereensä. Steffy oli myös huonolla päällä, eikä Delillä ollut vaikeuksia arvata miksi. Hänen ei tarvinnut kertoa mitään siitä, että Chelsea ja Pete olivat yhdessä, koska se suorastaan paistoi silmiin. He nimittäin muhinoivat kunnolla bussin takapenkillä.
"Huomenta."
"Ihana aamu", Stef sanoi hiljaa. Del mietti pitkään, pitäisikö hänen sanoa, että hän oli nähnyt eilen ostarilla, kuinka Chelsea ja Pete olivat koko ajan yhdessä...
"Mä näin ne eilen", Del sanoi. Se oli oikeastaan väkisellä tunkeutunut suusta, koska Del tunsi velvollisuudekseen kertoa kaikki bestikselleen.
"Häh?" Stef kysyi ihmeissään, "Chelsean ja Peten?"
"Ne oli ostarilla." Stef tuijotti häntä.
"Etkä kertonut..."
"Mä pyysin sut eilen meille. Mä olen niin pahoillani", Del sanoi ja tunsi jutun osaksi olevan hänen syytään, vaikkei se koskenutkaan häntä millään lailla. Stef istui loppumatkan koululle hiljaa ja tuijotteli ikkunasta ulos. Delillä oli huono omatunto. Vaikkei olisi pitänyt olla.
Steffy ei puhunut Delivarencelle edes ensimmäiseen välituntiin mennessä. He vain seisoskelivat hiljaa. Delin pelasti Brian, joka tuli juttelemaan tytöille.
"Hei rakas", hän sanoi ja kaappasi Delin halaukseen.
"No hei", Del sanoi ja hymyili. Hänen hymynsä hyytyi, kun hän näki Stefin myrtsit kasvot. Briankin huomasi ne ja arvasi, että Stef oli nähnyt Chelsean ja Peten.
"Mitä jos mentäis kolmistaan tänään pitämään hauskaa?" Brian ehdotti.
"Joo, se saattais olla tosi tosi kivaa", Del sanoi innokkaasti.
"Menkää te vaan. Meille tulee tänään sukulaisia kylään, enkä pääse", Stef sanoi. Del ja Brian katsahtivat toisiinsa.
"No, entäs sitten huomenna?" Brian ehdotti.
"Mmh.. En tiiä", Steffy sanoi ja samaan aikaan soi kellot matematiikan tunnille.
Deliverance istui keittiönpöydän ääressä ja mietti, kun Rosa tuli ostoksilta.
"Hei Del! Kävin ostamassa ruokaa ja hieman uusia vaatteita."
"Okei."
"Tapasin aivan ihanan miehen tänään! Mustat hiukset ja ruskeat silmät!"
"Okei."
"Aion pyytää hänet tänä iltana tänne. Jos vain sinulle sopii?"
"Okei".
"No mutta, Deliverance, mikä sulla on?" Rosa kysyi ja istuutui Deliä vastapäätä.
"Mietin vaan Steffyä, sitä mun parasta kaveria."
"Onko hänelle sattunut jotakin?"
"Sen poikajutut on huonosti."
"Ahaa. Minä jo luulin että se olisi ollut jotakin vakavempaa", Rosa sanoi kevyesti ja nousi laittamaan ruokaa. Del lähti omaan huoneeseensa tekemään läksyjä. Kun hän sitten tuli syömään, keittiössä istui komea mies jutellen Rosalle.
"Ai, Del, hyvä kun tulit. Tässä on Henrik. Henrik, tässä on serkkuni tytär Deliverance", Rosa sanoi hymyillen.
"Hei, mukava tavata", mies sanoi hymyillen ja Del vastasi siihen myös hymyilemällä.
"Mua voi kutsua Deliksi. En oo tottunut Deliveranceen." Mies hymyili ja nyökkäsi.
"Ja ruoka alkaakin olla jo valmista", Rosa sanoi ja kattoi lautaset Henrikin ja Delin eteen.
Del lysähti penkille ja avasi tietokoneen. Hän kaipasi nyt irroittautumista arjesta ja alkoi kirjoittamaan. Hän istui siinä monta tuntia, kunnes Rosa tuli huoneeseen.
"Deliverance, täälläkö sinä vain kirjoitat? Luulin jo, että olet karannut tai jotain", hän sanoi hymyillen.
"Häh?" Del hätkähti. "Ai, en ajatellutkaan..Miten paljon kello on?"
"Se alkaa olla jo huomisen puolella. Eikö sinun pitäisi jo alkaa nukkumaan?"
"Kyllä kai", Del sanoi puoliksi hymyillen.
"Hyvää yötä", Rosa toivotti.
"Samat sanat."
Deliverance nukkui levottomasti ja heräsi kellonsoittoon väsyneenä. Hän makoili sängyssään muutaman minuutin ja nousi sitten hitaasti. Koulubussi oli jo pihassa, kun Del oli vasta suihkussa.
"Deliverance! Joudu tai myöhästyt pian bussista!" Del kuuli Rosan äänen kylpyhuoneen oven takaa.
"Joo joo!" tyttö huusi närkästyneenä takaisin. Häntä ei huvittanut ollenkaan lähteä kouluun, mutta päätti silti mennä. Hän katui sitä heti, kun huomasi, ettei Steffy ollut vakiopaikallaan linja-autossa, eikä häntä näkynyt muillakaan paikoilla. Del istuutui turhautuneena omalle paikalleen, eikä aikaakaan, kun Chelsea ilmestyi Delin viereen.
"Moi! Meinasitko myöhästyä?" Chelsea sanoi hymyillen ja heilautti vaaleita hiuksiaan taakse.
"No joo..." Del sanoi hiljaa. Hän ei oikein ollut juttutuulella.
"Kuule, me meinattiin mennä tänään taas ostarille. Haluaisitteko sä ja Brian tulla mukaan?" Del mietti hetken vastaustaan.
"Mulla on kauheesti läksyjä rästissä, mä en varmaankaan ehdi."
"Ai.. No entäs huomenna?"
"Noo.. Katotaan sitte", Del sanoi katsomatta Chelseaan päin. Hän ei oikein tiennyt, mitä hänen tulisi Chelseasta ajatella. Stef ei pitänyt Chelseasta laisinkaan, mutta Delistä hän oli ihan kiva... Mutta Del ei silti halunnut kaveerata Chelsean kanssa, koska tiesi, että siitä tulisi hänen ja Steffyn välille vain erimielisyyksiä.
----------
Kommentoikaa. :)
toinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017789999
kolmas osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017872718
neljäs osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017903207
viides osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000018002233
----------
Deliverance käveli väsyneenä kotiinsa ja sulki oven perässään. Hän mietti, minneköhän Rosa oli mennyt, muttei ajatellut sitä enempää, kun puhelin soi vaativasti.
"Haloo, Del puhelimessa", tyttö vastasi.
"Del! Missä sä olet ollut koko illan? Mä olen yrittänyt soittaa sulle varmaan miljoona kertaa!"
"Voi, Stef... Ostarilla. Voisitko tulla meille, olisi hieman kerrottavaa..."
"En mä tänään ehdi. Jutellaan huomenna koulussa?"
"Okei. Moi", Del sanoi ja laski luurin. Hänellä olikin paljon kerrottavaa... Del haukotteli ja päätti mennä nukkumaan.
Koulubussi tuli aamulla Delin mielestä aivan liian aikaisin. Hän oli nukkunut pommiin, kaiken lisäksi hänellä oli jäänyt läksytkin tekemättä. Hän ei ehtinyt edes paljoa syödä, ja lähti kouluun huonolla tuulella.
"Huomenta", Stef sanoi kun Del tuli istumaan hänen viereensä. Steffy oli myös huonolla päällä, eikä Delillä ollut vaikeuksia arvata miksi. Hänen ei tarvinnut kertoa mitään siitä, että Chelsea ja Pete olivat yhdessä, koska se suorastaan paistoi silmiin. He nimittäin muhinoivat kunnolla bussin takapenkillä.
"Huomenta."
"Ihana aamu", Stef sanoi hiljaa. Del mietti pitkään, pitäisikö hänen sanoa, että hän oli nähnyt eilen ostarilla, kuinka Chelsea ja Pete olivat koko ajan yhdessä...
"Mä näin ne eilen", Del sanoi. Se oli oikeastaan väkisellä tunkeutunut suusta, koska Del tunsi velvollisuudekseen kertoa kaikki bestikselleen.
"Häh?" Stef kysyi ihmeissään, "Chelsean ja Peten?"
"Ne oli ostarilla." Stef tuijotti häntä.
"Etkä kertonut..."
"Mä pyysin sut eilen meille. Mä olen niin pahoillani", Del sanoi ja tunsi jutun osaksi olevan hänen syytään, vaikkei se koskenutkaan häntä millään lailla. Stef istui loppumatkan koululle hiljaa ja tuijotteli ikkunasta ulos. Delillä oli huono omatunto. Vaikkei olisi pitänyt olla.
Steffy ei puhunut Delivarencelle edes ensimmäiseen välituntiin mennessä. He vain seisoskelivat hiljaa. Delin pelasti Brian, joka tuli juttelemaan tytöille.
"Hei rakas", hän sanoi ja kaappasi Delin halaukseen.
"No hei", Del sanoi ja hymyili. Hänen hymynsä hyytyi, kun hän näki Stefin myrtsit kasvot. Briankin huomasi ne ja arvasi, että Stef oli nähnyt Chelsean ja Peten.
"Mitä jos mentäis kolmistaan tänään pitämään hauskaa?" Brian ehdotti.
"Joo, se saattais olla tosi tosi kivaa", Del sanoi innokkaasti.
"Menkää te vaan. Meille tulee tänään sukulaisia kylään, enkä pääse", Stef sanoi. Del ja Brian katsahtivat toisiinsa.
"No, entäs sitten huomenna?" Brian ehdotti.
"Mmh.. En tiiä", Steffy sanoi ja samaan aikaan soi kellot matematiikan tunnille.
Deliverance istui keittiönpöydän ääressä ja mietti, kun Rosa tuli ostoksilta.
"Hei Del! Kävin ostamassa ruokaa ja hieman uusia vaatteita."
"Okei."
"Tapasin aivan ihanan miehen tänään! Mustat hiukset ja ruskeat silmät!"
"Okei."
"Aion pyytää hänet tänä iltana tänne. Jos vain sinulle sopii?"
"Okei".
"No mutta, Deliverance, mikä sulla on?" Rosa kysyi ja istuutui Deliä vastapäätä.
"Mietin vaan Steffyä, sitä mun parasta kaveria."
"Onko hänelle sattunut jotakin?"
"Sen poikajutut on huonosti."
"Ahaa. Minä jo luulin että se olisi ollut jotakin vakavempaa", Rosa sanoi kevyesti ja nousi laittamaan ruokaa. Del lähti omaan huoneeseensa tekemään läksyjä. Kun hän sitten tuli syömään, keittiössä istui komea mies jutellen Rosalle.
"Ai, Del, hyvä kun tulit. Tässä on Henrik. Henrik, tässä on serkkuni tytär Deliverance", Rosa sanoi hymyillen.
"Hei, mukava tavata", mies sanoi hymyillen ja Del vastasi siihen myös hymyilemällä.
"Mua voi kutsua Deliksi. En oo tottunut Deliveranceen." Mies hymyili ja nyökkäsi.
"Ja ruoka alkaakin olla jo valmista", Rosa sanoi ja kattoi lautaset Henrikin ja Delin eteen.
Del lysähti penkille ja avasi tietokoneen. Hän kaipasi nyt irroittautumista arjesta ja alkoi kirjoittamaan. Hän istui siinä monta tuntia, kunnes Rosa tuli huoneeseen.
"Deliverance, täälläkö sinä vain kirjoitat? Luulin jo, että olet karannut tai jotain", hän sanoi hymyillen.
"Häh?" Del hätkähti. "Ai, en ajatellutkaan..Miten paljon kello on?"
"Se alkaa olla jo huomisen puolella. Eikö sinun pitäisi jo alkaa nukkumaan?"
"Kyllä kai", Del sanoi puoliksi hymyillen.
"Hyvää yötä", Rosa toivotti.
"Samat sanat."
Deliverance nukkui levottomasti ja heräsi kellonsoittoon väsyneenä. Hän makoili sängyssään muutaman minuutin ja nousi sitten hitaasti. Koulubussi oli jo pihassa, kun Del oli vasta suihkussa.
"Deliverance! Joudu tai myöhästyt pian bussista!" Del kuuli Rosan äänen kylpyhuoneen oven takaa.
"Joo joo!" tyttö huusi närkästyneenä takaisin. Häntä ei huvittanut ollenkaan lähteä kouluun, mutta päätti silti mennä. Hän katui sitä heti, kun huomasi, ettei Steffy ollut vakiopaikallaan linja-autossa, eikä häntä näkynyt muillakaan paikoilla. Del istuutui turhautuneena omalle paikalleen, eikä aikaakaan, kun Chelsea ilmestyi Delin viereen.
"Moi! Meinasitko myöhästyä?" Chelsea sanoi hymyillen ja heilautti vaaleita hiuksiaan taakse.
"No joo..." Del sanoi hiljaa. Hän ei oikein ollut juttutuulella.
"Kuule, me meinattiin mennä tänään taas ostarille. Haluaisitteko sä ja Brian tulla mukaan?" Del mietti hetken vastaustaan.
"Mulla on kauheesti läksyjä rästissä, mä en varmaankaan ehdi."
"Ai.. No entäs huomenna?"
"Noo.. Katotaan sitte", Del sanoi katsomatta Chelseaan päin. Hän ei oikein tiennyt, mitä hänen tulisi Chelseasta ajatella. Stef ei pitänyt Chelseasta laisinkaan, mutta Delistä hän oli ihan kiva... Mutta Del ei silti halunnut kaveerata Chelsean kanssa, koska tiesi, että siitä tulisi hänen ja Steffyn välille vain erimielisyyksiä.
----------
Kommentoikaa. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Repliikkejä oli aikas paljon verrattuna muuhun, mutta eipä siinä mitään. :P
Juoni on hyvä ja muutenkin yhtä sujuvaa tekstiä kuin aina. :D