Olen miettinyt toisen kissan ottamista kaksivuotiaalle tyttökissalleni kaveriksi. Olen huolissani siitä että miten vanha kissani suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Kissani on minulle elämää tärkeämpi ja pelkään että se tuntee olonsa hylätyksi jos toinen kissa tulee taloon. Onhan tietysti toisesta kissasta aivan erillailla seuraa. Kissani ei suhtaudu toisiin kissoihin vihaisesti joten uuden kissan ottaminen olisi mahdollista.
Millaisia kokemuksia teillä on n. 2-vuotiaan kissan totuttamista pentuun? Kuinka voisin jakaa huomioni niin ettei kumpikaan kissoista tuntisi oloaan ulkopuoliseksi, vai tunennko minä niin jos kissoista tuleekin ylimmät ystävät?
Kissahan on laumaeläin joka kaipaa toisen kissan seuraa itselleen, haluaisinkin tarjota tämän kummallekin kissalle.
Kiitos vastauksista.
Millaisia kokemuksia teillä on n. 2-vuotiaan kissan totuttamista pentuun? Kuinka voisin jakaa huomioni niin ettei kumpikaan kissoista tuntisi oloaan ulkopuoliseksi, vai tunennko minä niin jos kissoista tuleekin ylimmät ystävät?
Kissahan on laumaeläin joka kaipaa toisen kissan seuraa itselleen, haluaisinkin tarjota tämän kummallekin kissalle.
Kiitos vastauksista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
varmasti ajan kanssa. :) Kissa on (yleensä) paljon onnellisempi lajitoverin kanssa, ihminen ei voi korvata toista kissaa.
Itse otin pennun kolmevuotiaalle poikakissalle, enkä kadu pätkääkään. Tottuivat toisiinsa nopeasti (se on tietysti yksilöllistä), ja ovat nyt parhaat kaverit. Olen vahvasti sitä mieltä että kissa on onnellisempi kun sillä on lajikaveri. 3-v. kissani on paljon tasapainoisempi kuin ennen ja liika energia purkautuu kaverin kanssa painiessa. :)
Jos otat toisen kissan, ota pentu, sukupuolella ei ole merkitystä, ja anna niiden tottua toisiinsa rauhassa ja niiden ehdoilla. Sitten kun ne rupeavat leikkimään (tutustumiseen voi mennä jopa viikkoja), toiminta saattaa näyttää ihmisen silmiin todella rajulta, mutta älä mene väliin ellei jompikumpi todella valita tms. Anna huomiota molemmille yhtäpaljon, äläkä väkisin tutustuta niitä toisiinsa. Kissasi kuulostaa niin sosiaaliselta tapaukselta että voi hyväksyä uuden tulokkaan nopeastikin. :)
Onnea uuden pennun kanssa, suosittelen kaverin ottamista lämpimästi!
vajaa vuoden ikäiselle tyttökissalleni parivuotiaan tyttökissan kaveriksi. ensimmäinen viikko meni sähisten ja muristen. pidin alussa kissat eri huoneissa kun en itse ollut kotona. siitä sitten pikkuhiljaa tottuivat.toinen kissa on nyt ollut meillä melkein kolme kuukautta, ja hyvin tulevat toimeen. leikkivät yhdessä, välillä jopa pesevät toisiaan. suosittelen toisen kissan ottoa, ja tulokkaan ei välttämättä tarvitse olla pentu. kunhan huomioit molempia tasapuolisesti ja osoitat kissallesi, ettei mikään muuttunut kun uusi kissa tuli taloon.
Kolmevuotias leikattu kolli sai kaveriksi viime syksynä tyttövauvelin. Heti ensi nuuhkaisusta ystävystyttiin ja poika imettikin pikkuista aina silloin tällöin : D
Aina on yhdessä juoksurallit menossa ja pestään toinen toisiaan, päiväunet nukutaan yhdessä. Ne halailevatkin aina: sohvalla on tassu laitettu kaverin olan yli. Hiekkalaatikko jaetaan, se on kyllä niin iso loota että tilaa riittää. Jos pikkuinen on vahingossa unohtanut peittää pissin tai kakan niin iso poika menee laatikkoon ja peittää sen vaikkei itsellään hätä olekaan. Itse olen huomioinut kumpaakin yhtä paljon, mustasukkaisuutta ei ole esiintynyt. Lässytän ja laulan niille, olenhan niiden äiti...
Tietysti se on yksilöllistä, esimerkiksi äitini luona asuva vanha kissamme ei missäään tapauksessa tulisi juttuun toisen kissan kanssa. Mutta se onkin jo 16-vuotias ja ollut aina ainoa kissa. Uskon että kissasi pitää uudesta tulokkaasta kun kerran sanoit ettei se suhtaudu vihamielisesti muihin.