Olin joku aika stten työmatkalla ulkomailla, ja siellä tuli puuhasteltua kaikenlaista yhden työ"kaverin" kanssa.... Sukupuoliyhteydessä emme kuitenkaan olleet, joskin kaikkea muuta teimme. Jälkeenpäin olen muistellut tätä koko tapahtumaa ja päällimmäisenä on mielessä tämän miehen kädet ja hyväilyt jotka tuntuivat mieletömän hyviltä. Kotona en saa mieheltäni hyväilyjä, suudelmia, rakkaudentunnustuksia saatikka mitään muutakaan positiivista palautetta ulkonäöstäni, naisellisuudestani tms. mitä jokainen nainen pitää kuitenkin tärkeänä. Muuten kaikki on oikein hyvn kohdallaan, mies tekee kotitöitä, hoitaa lapsia ja on ylikaiken perheihminen.Mutta minä vain en saa sitä huomiota NAISENA mitä itse kaipaisin.... Olen aina ollut yvin fyysinen ihminen siinäkin ettäkaipaan fyysistä yhteyttä, muulloinkin kun silloin kun osoitetaan että "nyt tekee mieli, saisikos" mutta kun yritän suudella tai halata tai muuten osoittaa läheisyyttä, mieheni perääntyy tai antaa väkinäisen suukon... Yli kymmenen vuoden yhteiselon aikana en muista kuuleni kertaakaan hänen sanovan jotain positiivista ulkonäöstäni ilman sitä lypsämättä. Ja kyse ei ole siitä ettenkö olisi hyvännäköinen, koska jokainen mies varmaan pitää oman puolisonsa naiselisuudesta jossain muodossa. Muissakin muodoissa kuin että "olethan sä hyvä äiti ja mä rakastan sua, enkä vaihtaisi sua kehenkään toiseen... jne" NAINEN KAIPAA SITÄ ETTÄ MIES HUOMAA HÄNEN NAISELLISUUTENSA JA MAINITSEE SIITÄ MYÖS SILLOIN TÄLLÖIN!! Ei se riitä että muistutetaan että "olet paras äiti lapsilleni..jne". Olen nyt höpissyt jo ohi aiheenkin mutta oikeasti rupeaa tuntumaan siltä että tarvitsenko ulkopuolisen suhteen että saan sitä fyysistä suhdetta muutenkin kuin 2 krt kk (vaikka haluaisin itse useamminkin) ja en tarkoita tällä pelkästään seksiä, vaan hyväilyjä, halauksia, helliä katseita, pyllyn taputuksia ja kaikkea muuta mitä on sukupuoliyhteyden lisäksi
pettämäänkö?
hellyydenkipeä
91003
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No mitäs sitä enää pohdit kun tavallaan olet jo ylittänyt rajan?
Kuulosti kovasti muuten siltä että selität itsellesi syytä joka oikeuttaa syrjähyppysi, antaisi sinulle itsellesi luvan toteuttaa se mitä mietit. Kun se oma mies on niiiiiin huono vaikka onhan se silti ihan ok mies... Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta? Tai no, mitäpä sitä enää juttelemaan ja pyytämään muutosta kun ilmeisesti olet jo päätöksesi tehnyt ja toiseen mieheen retkahtanut. Jos oma miehesi muuttaisi käytöstään, sinultahan katoaisi syy pettää, vai?
Tuumaaja on oikeassa olet jo pettänyt nyt on oikea tie rehellisyys itsellesi ja miehellesi oikea vaihtoehto
Olette siis sitä mietlä että jos mies ei osoita fyysitä kiintymystä on väärin haluta sitä? Ymmärrän kyllä alkuperäisen tuskan ja varsinkin jos puhumisesta (oletus) huolimatta muutosta ei ole tapahtunut on tilanne varmaan ahdistava. Harva tuskin haluaa vaarantaa suhdettaan (jos tässäkään nyt pettämisestä oli kysymys) ihan kevein perustein, ellei satu olemaan kevytkenkäinen muutenkin luonteeltaan. Minä neuvoisin että menkää parisuhdeterapeutin luokse (mikäli sellainen paikkakunnaltanne löytyy) ja koittakaa sitä kautta saada suhteenne toimimaan myös fyysisti.
Ei ole väärin haluta fyysistä kiintymystä, ei tietenkään. Sen pitäisi olla luonnollinen osa parisuhdetta. Mutta on väärin lähteä hakemaan sitä suhteen ulkopuolelta ennen kuin voi rehellisesti sanoa yrittäneensä kaikkensa sen oman kumppanin kanssa, ja jos homma ei senkään jälkeen toimi voi pistää pillit pussiin. Se että haetaan täältä hyväksyntää kertoo sen että asioista ei ole puhuttu oman kumppanin kanssa eikä välttämättä edes haluta puhua, mutta ei olla valmiita päästämään irtikään.
Jep, parisuhdeterapia on minunkin neuvoni ennemmin kuin mikään pettäminen.
..meistä... Olen puhunut asiasta miehelleni ja omasta mielestäni moneen, moneen kertaan tuonut esille omat tarpeeni! Ja se miksi en laita pillejä pussiin on se, että me olemme, kuten kerroin, muuten onnellinen perhe, lapset voi hyvin ja varmasti voivat hyvin. Emme riitelel usein ja jos nin teemmme, sovimme ne myös lasten nähden. En halua tällä asian esiintuomisella saada hyväksyntää omalle käyttäytymiselle vaan puhtaasti saada muiden ajatuksia ja mielipiteitä, mitä olen kiitos saanutkin. Tämä kuulostaa ironiselta, mutta rakastan miestäni, enkä voisi koskaan kuvitella eroavani hänestä. Olen itsekin miettinyt tuota parisuhdeterapiaa, mutta epäilen vaan että mieheni lähtisi siihen mukaan, koska olen joskus vastaavanlaisesta puhunut ja saanut hvyin jyrkän vastaanoton.
Minä ainakin ehdotan sinulle, että käperry miehesi kanaloon ja kerro hänelle, että mitä sinä kaipaat häneltä. Jos hän on niin hyvä mies, kuin sinä kerrot, niin hän kyllä ymmärtää mistä on puute, jos vaan kerrot sen. Mies on luonteeltaan niin "sellainen", ettei se ymmärrä naisen hellyyden ja huomion tarvetta.
Puhukaa, kyllä se siitä paranee. Ja totuus on että siitä pitää puhua useamminkin, jos se sattuu uhohtumaan.
Elä missään nimessä mene vieraisiin. Siitä ei hyvää seuraa.
Usko pois mutta olen puhunut, ja moneen kertaan, useamman vuoden ajan. Saattaa auttaa noin viikon ajan. Sen jälkeen alkaa selvästi taas kyllästyttää. Enkä nyt ole niin herkkänahkainen että alkaisin heti uuden keskustelu vaan odotan ainakin pari kuukautta mitä tapahtuu.. Oikeasti, tiedän että ajatuksesi on hyvä ja kunpa se tapahtuisikin noin helposti, kertoisin tarpeeni ja hän ymmärrtäisi ja ottaisi ne heti huomioon. Mutta kun se ei ole.
Näin ollen, on vain yksi vaihtoehto jäljellä. Sinun vain pitää jaksaa tuoda esille se hellyyden kipeytesi, muuten sinä joudut pahaan kierteeseen. Mikään avioliitossa ei ole itsestään selvyys. Tieteellisten tutkimuksien mukaan, miehen ja naisen tarpeet parisuhteessa ovat erilaisia. Ja niitä pitää kummankin opetella toisen opastuksen mukaan, jotta tulee molempia tyydyttävä parisuhde. Parisuhdetta on kokoajan rakennettava. Jos sitä ei kokoajan rakenna, niin se laantuu. En osaa nyt sitten muuta sanoa kuin, että mene häntä lähelle ja jos hän ei muuten huomaa ruveta halaamaan, niin vihjaise, että kuka minua pikkasen halaisi ja pyllylle taputtaisi.
Minä itse olen käynyt saman koulun ja olen sen jo oppinut, että se on parisuhteen yksi kulmakivistä.
Odotat mieheltäsi huomiota naisena ja tivaat häneltä sitä. Loetko kokeilut antaa miehelesi vastaavanlaista huomiota, kyllä mieskin pitää siitä että häntä taputellaan pyllylle ,kosketelaan , halataan ,oletko kehunut hänen miehisyyttään. Jos hän on vähän juro niin siinä menee vaan vähän kauvemin kun siitä tulee teidän välille ihan normaali tapa. Katsos kun yleensä niin metsä vastaa kun sinne huudetaan ja yksi asia kannataa muistaa ,tee toiselle niin kun haluaisit toisen tekevän itsellesi