taas sorruin. voi helvetti miks tällanen sairaus pitää olla olemassa. olin jo kaks viikkoo oksentamatta mut sitten sain kaupassa päähän ostaa "vähän" karkkia ym. itkettää, ärsyttää ja masentaa... eikö tästä ikinä pääse eroon
itkettää
....
7807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tosi paljon tsemppiä sulle!! Mullakin oli alussa noin..eli siis sorruin kerran, kun olin ollut jo pari viikkoa oksentamatta, mutta sen jälkeen en ole enään oksentanut, nyt kohta 2kk on mennyt ilman!!Toki ei ole helppoa ollut!!Toivon, että saisit voimaa lopettaa!!
kiitos kovasti sulle, sain lisää toivoa yrittää taas kerran aloittaa alusta tämän paranemisen. toivon myös sinulle voimia jaksaa jatkaa samalla linjalla!
Mutta ajattele sitä aikaa, kun ei tartte miettiä onko vessa lähettyvillä, oksentamista varten..tai ruoka pyörii koko ajan mielessä..kaikista pahinta mun mielestä tässä sairaudessa on se helvetillinen pahaolo..siis henkinen..=(
Mä todella toivon, että sä paranet!! Onko sulla ketään kelle voisit puhua tästä sairaudesta? Ootko saanut ammattiapua? Mä en koskaan hakenut ammatti apua..päätin, että paranen ilmankin..ja hyvältä näyttää..oon kuitenkin viimeset kolme vuotta viettänyt tiiviisti aikaa pöntöllä..olis jo aika lopettaa..
Vielä kerran tsemppiä ja voimia sulle!
oon tossa ihan samaa mieltä sun kanssa et pahinta on tää henkinen kärsiminen, jos mieli olis kunnossa niin kaipa me sit osattais syödäkin oikein.
mulla ruoka on vastaus pahaan oloon, enkä osaa/pysty puhumaan kellekään tästä enkä siis myöskään oo hakenut ammattiapuakaan.. yritän vaan yksin selvitä tästä ja toivon että joskus se onnistuu. vois olla kyllä helpompaa jos vois puhuu tästä jonkun kanssa mut ei vaan oo ketään sellasta johon luottaisin niin paljon enkä ammattiapuakaan halua.
mulla tätä on kestäny reilut kaks vuotta ja tuntuu et nekin vuodet on ihan hukkaan heitetty, kun kaikki pyörii ruoan ja tän sairauden ympärillä. mut kiitti ja yritetään molemmat tsempata itsemme irti tästä helvetistä.
vaikka s-posti osotetta, voisit kirjotella aina kun tuntuu pahalta..ja koittaa purkaa sitä oloa kertomalla mulle..? Jos vaikka siitä olis jotain apua! Mä en kyllä voi paljastaa mun osotetta täällä, koska siinä on mun koko nimi..
oon miettinytkin et olis kyl tosi kiva jos voi puhuu sellasen kanssa joka painii samojen ongelmien kanssa ja ymmärtää millasta tän sairauden kanssa on elää. mun sähköposti on siis [email protected]
heti. Ei maratoniakaan juosta tuosta vain. Ja tupakanpolton lopettaminen voi vaatia kymmeniä yrityksiä.
Jatkat vaan taistelemista, saavutat kyllä päämääräsi lopulta.