minäm26

masennus/ahdistus kirjoitti:

neljä vuotta sitten jouduin varmaa vähän huonoon seuraan ja tuli kokeiltua kaikkea "jännää" eli polteltiin paljon hasista ja juotiin roppakaupalla viinaa mutta sitten se oli mulle kai liikaa ja mut eräs aamu vietiin ampulanssilla sairaalaan kun sydänlöi 200 ja luulin kuolevani. mitään vikaa ei löytynyt ja mut passitettiin psykolokin puheille. siellä sanottiin mulla olevan paniikkihäiriö sain jotain lääkettäkin siihen olisiko ollut cibramil ja rispedal. puoli vuotta siitä lähtien olo oli aivan hirveä pelkäsin niin lujaa että välillä oksentelin ja olin melkein vain sängyssä. lääkkeillä sain onneksi nukuttua kun olo vähän helpottui muutin toiselle paikkakunnalle ja otin yhteyttä sairaalaan ja pääsin juttelemaan jonkun hoitajan kanssa. siellä mulle sanottiin että mulla on luultavasti persoonallisuushäiriö. no olo tuntui helpottuvan ja lopetin lääkkeet. otin itseäni niskastakiinni ja menin töihin se tutui auttavan todella paljon että on jotain tekemistä ja että on joku syy aamulla herätä. kaikki tuntui menevän hyvin löysin vieläparemman työn ja tapasin ihanan tytön mutta viimme jouluna tuli taas sellainen viikon pituinen pelkotila .olin jo sitä ennen ollut melko maassa kun EX-tyttökaveri yritti passittaa mua lääkäriin .no lääkäriin sitten loppuviimmein menin kun henkeä ahdisti niin lujaa että tuntui kun olisin kohta pyörtynyt. siellä mulle heti sanottiin että tämä pitää hoitaa psykolokilla .kyllä siinä meinasi itku tulla vaikka tiesin sen niin sanovan.kävin sen psykolokin juttusissa ja se oli nyt aivan erillainen löi mulle vinon pinon raksiruutuun papereita ja kyseli multa asioita joihin en voinut/halunnut vastata .muutaman kerran siellä käytyäni totesi mulla olevan kova masennus ja ahdistus sain siihen optiparia. olen nyt syönyt sitä pari kuukautta ja olo tuntuu paremmalta ja mahakivut/pyörrytys on hävinnyt silti vieläkin tulee näitä huonoja päiviä.kun vielä joskus saisin olla iloinen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä