Olen suunnitteleassa "alanavihtoa". Selailin yliopistojen tarjontaa, ja logopedia kiinnostaisi. Onko kenelläkään kokemuksia, minkäänlaisia? Harkitsin Tamperetta, onko vaikea päästä sisään? Entäpä työllisyystilanteesta?
Olen valmistunut sairaanhoitajaksi muutama vuosi sitten, mutta työnteko tällä saralla ei kamalasti maistu. Tekisi mieli tehdä ja kokeilla jotain "uutta".
Toivottavasti joltain löytyy aiheesta tietoa!
Olen valmistunut sairaanhoitajaksi muutama vuosi sitten, mutta työnteko tällä saralla ei kamalasti maistu. Tekisi mieli tehdä ja kokeilla jotain "uutta".
Toivottavasti joltain löytyy aiheesta tietoa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen ilm. sinua vanhempi sairaanhoitaja ja ajattelin vuosi sitten logopedian opintoja ja tutkin pääsykoekirjoja. Kirjat olivat tosi tiivistä tekstiä ja ne olis pitänyt osata lähes kai ulkoa. Palkkakaan puheterapeuteilla ei ole kovin hyvä ja opinnot kestävät kauan ka sair.hoitajan ammatista ei saa lisäpisteitä hakiessa. Jätin suunnitelmat siihen, mutta sinä nuorempana ihmisenä olet ihan eri tilanteessa ja oppiminen on vielä tuttua. Kannustan kuitenkin opiskelemaan!
Hei!
Itsekkin täällä suunnittelen logopedian opintoja, joten kivaa kuulla että en ole yksin.
Opinportin pääsykoepalstalta löytyi mielenkiintoinen keskusteluketju logopediasta.
Lähinnä pääsykokeisiin lukevien ajatuksia tenttikirjoista ja hakemisesta, joten jos kiinnostaa, niin kannattaa googlettaa.
Itse olen saanut sellaisen mututuntuman, että ihan helpolla ei sisälle pääse. Tosin sinulle nuo pääsykoekirjat varmasti fysiologian ja anatomian osalta saattavat olla todella helppoja, kun on tuo sairaanhoitajakoulutus alla.
Voi kun joku alaa opiskeleva tai jo alalla työskentelevä viitsisi vastata. Olisi NIIN kivaa kuulla ajatuksia.
Hain tänä keväänä opiskelemaan logopediaa, vielä en tiedä pääsenkö opiskelemaan. Pääsykokeisiin luku oli kovaa puuhaa, mutta varsinkin toinen kirja oli melko kiinnostava, mikä auttoi hyvin paljon! Ihmisen fysiologia ja anatomia täytyy osata hyvin, mutta sehän on sairaanhoitajille tuttua asiaa. Minä yllätyin kun pääsin ensimmäisellä yrittämällä näinkin pitkälle, joten kyllä sinne opiskelemaan voi päästä, vaikka vain pieni osa hakijoista sisälle otetaankin. Ouluun otetaan eniten opiskelijoita (30), muualle vähemmän (tarkkoja lukuja en muista, olisiko siinä 10-20). Opiskeluhan on todella monipuolista ja työnäkymät ovat erittäin hyvät! Paljon on puheterapeuteista puutetta!
Pääsykokeet ovat kaksivaiheiset, ensin kirjallinen ja sitten suullinen, johon pääsee esim. Oulussa 44 kirjallisessa parhaiten menestynyttä. Suullisessa kokeessa on haastattelu, äänen tarkastus ja ryhmäkeskustelu. Minusta suullinen koe oli (jännittämisestä huolimatta) mukava kokemus!
Kyselkää lisää. Opiskelusta en luonnollisesti osaa vielä kertoa, mutta hakemisesta ja kokeista kyllä. :D
Kiitoksia kannustuksesta ja muutenkin mielipiteistä!! Tällaisen "ongelman" tai siis elämän suunnittelun edessä onkin tärkeää kuulla myös muiden mielipiteitä.
Tosiaan, fysiologiasta ja anatomiasta olen jo aikalailla selvillä vesillä, tosin kertaushan on opintojen äiti!
Kyllä ajattelin hakea seuraavassa haussa, ihan mielenkiinnolla ainakin käydä katsomassa kuinka käy :)
Ja "abityttö06", käyhän kertomassa sitten, kun tulokset tulevat, että oletko päässyt sisään :D
Haastatteluissa oli myös äänen tarkastus? Tietenkin täytyy olla äänet kunnossa, jos terapeutiksi meinaa, mutta miten tämä tapahtui? Joku laulukoe? ;) Hehheh!
Nojoo, tsemppiä kaikille!
Siinä äänentarkastuksessa piti toistaa perässä lauseita joissa oli muistaakseni kohtalaisen paljon ärrää ja muita vaikeita äänteitä. Piti toistaa myös outoja tavupätkiä ja lukea runo. Oli siinä vielä vähän jotain muutakin ja kyseltiin siinäkin vaiheessa jotain pientä. Toki nuo vaihtelee yliopisto kohtaisesti, kaikissa ei ole samanlaista koetta, mutta varmaan jokaisessa jotenkin se ääni tarkastetaan.
Kannattaa tosiaan hakea jos yhtään kiinnostaa! :) Minä haen myös ensi vuonna uudestaan jos ei nyt tärppää (olen varasijalla).
Lueskelin sitä Fonetiikkakirjaa ja se tuntui uusine sanoineen vaikealta tai siis työläältä, en jaksanutkaan lukea tarpeeksi.
Ouluun oli luettava IFA:n lisäksi "Kommunikoinnin häiriöt, syitä, ilmenemismuotoja ja kuntoutuksen perusteita". Ainakin Helsinkiin oli luettava joku toinen kirja, varmaankin juuri tuo sinun mainistemasi Fonetiikka kirja. Minusta tuo "Kommunikoinnin häiriöt" kirja oli ihan mielenkiintoinen. Toki siinäkin oli outoa termejä ym. mutta ne pitää vain opetella. :) Mutta ei se minusta niin hirveän työläältä tuntunut, muutamia kohtia lukuunottamatta. Enemmän nousi tuskan hikeä tuon IFA:n kanssa.
Vaikka olen sair.hoitaja ja anatomiat ovat aika tutut, niin pääsykoekirjan (anatomia ja fysiologia) tosi tarkat hermojen, pikku lihasten ja luiden nimet, ym, (muistaakseni piti latinankielisetkin nimet opetella) oli aika hankalaa minulle. Asiaa oli TODELLA paljon. Mutta tsemppiä vain innokkaille nuorille yrittäjille, sillä alalla ei varmasti tarvi työttömyydestä kärsiä lainkaan, kuten ei hoitajana yleensäkään.
ei niitä kyllä latinaksi tarvi osata ja lihaksia ei tarvinut opetella kuin puheentuoton ja nielemisen yms kannalta. Luusto ei tainnut edes kuulua alueeseen. Pienoista liioittelua siis. Itse pääsin molempiin mihin hain ja en edes ehtinyt tälle keväälle kerrata molempia kirjoja. Ei se sisäänpääsy mitenkään mahdotonta ole, tampereelle on prosentuaalisesti vaikeinta päästä sisään, ouluun helpoin. Kommunikoinnin häiriöit kirja oli oikein mielenkiintoinen ja helppo luettava.
Suullisesta kokeesta sen että ei siinä ollut mitään vaikeaa, perusäänteet toistaa ja jutella haastattelijoiden kanssa ihan omana itsenään. Kai ne karsivat siinä haastattelu vaiheessa ainakin ne pois jotka eivät äänenkäytön tai persoonansa perusteella sopisi välttämättä niin hyvin puheterapeutin ammattiin. Ja luonnollisesti seuraavat keskusteluissa mikä on hakijan motivaatio päästä opiskelemaan ko alaa, ei ainakaan auta tilannetta jos mainitsee haaveilevansa vaikkapa lääkiksestä.
Hei!
Kiitos kannustavasta kommentista, tällaista me tulevat pyrkijät tarvitsemme. Tsemppausta ja uskoa itseemme, siinä on jo hyvät eväät alkutaipaleelle.
Eikä se aina siitä iästä ole kiinni...on meitä innokkaita kolmekymppisiäkin, jotka tahdomme opiskella vielä "vanhoilla päivillä".
Tutustuin Helsingin yliopiston pääsykoekirjoihin ja katselin koekysymyksiä netistä. Todellakin vaativilta tuntuivat, muihin yliopistoihin en suunnitellut silloin hakevanikaan. Ei mitään liioittelua ole.
ei ne latinat ja luut ja lihakset kuulu sielläkään koealueeseen.