Lähihoitaja ja mielialalääke

Sun tarvitse siellä hakutilaisuudessa kertoa, että käytät mielialalääkkeitä. Ei missään pääsykokeissa kysytä lääkitystä!

Toisaalta, kun on seurannut omalla työpaikalla nuoria lähihoitajia, jotka tulevat päivystykseen otettuaan yliannostuksen rauhoittavia tai mielialalääkkeitä , olisi ehkä sittenkin aiheellista kysellä lääkitys ennen kuin pääsevät opiskelemaan.

Että sellasta, hohhoijaa...

Itse kerroin koulutukseen hakeutuessani hakulomakkeessa masennnuksestani ja sairaalahoitojaksoistani. Koulusta tuli sitten pyyntö lääkärinarviointiin psyykkisestä jaksamisestani ennen haastattelua. Lääkäri oli tosi sympaattinen ja kirjoitti lausunnon jossa minua suositeltiin Lähihoitajakoulutukseen. Sairaus ei ole este ja jos mielenterveyttä on jäljellä ja sitä on hoidettu.
Epävarmuutta tuntien ja jännittyneenä menin sitten kouluun.
Koulussa asiasta tiesivät ainakin koulutusalajohtaja ja reksi. Koulutusalajohtaja oli tosi hientotunteinen ja kyseli aina tavatessamme koulun käytävällä vointiani.
En kertonut masennuksestani kenellekkään koulussa. Valmistuin normaaliajassa mielenterveys-,kriisi-ja päihdetyön erikoistumisalueena.
Vuosia myöhemmin sairastuin elimelliseen sairauteen ja masennus alkoi taas uuden sairauden myötä vaivata minua. Lääkäri ei suositellut enää mielenterveystyötä jatkossa.
Nyt olen jo eläkkeellä ja voin rohkaista hakeutumaan alalle jos se tuntuu kiinnostavalta.
Muistaakseni työvoimahallinnon nettisivuilla on ammattialan kiinnostusta mittaava testiohjelma, sitä voit kokeilla.
Tunnen joitakin Lähihoitajia joilla on ollut todella rankkaa elämässään ja silti jaksavat tehdä työtään.
Kokemuksesta sanoisin, että jos on masennusta ollut elämässä niin kannnattaisi terapoida asioita ennen työhön hakeutumista.
Tsemppiä ja menestystä toiveillesi!

Olen työskennellyt 5 vuotta lähihoitajana ja sairastuin vuosi sitten masennukseen. Hirveää!! Luulen että itse työ kolmine vuoroineen döi minut loppuun. Hoitotyössä ei jaksa jos on masentunut.

Kuten jo muutamat ovat vastailleetkin, niin toki koulutukseen voi hakeutua.

Työpaikkojahan on monenlaisia ja monentasoisia, mutta mitä nyt itse olen harjoitteluja kiertänyt ja keikkaa tehnyt (olen valmistumassa sh:ksi), niin ei se työ kyllä helppoa ole.

Itselläni ei (vielä) ole ollut suurempia ongelmia mielenterveyteni kanssa, mutta kyllä joissakin työyhteisöissä on oma mielenikin ollut monta kertaaa vaarassa. Työ voi olla raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin!

Kannattaa pitää itsestä huolta - ja yrittää valita oikein. Itseltäni onnistuu opiskelu hyvin, mutta joissakin työpaikoissa tunnen erityisen paljon väsymisen (ja alemmuuden) tunnetta, kiitos ylimielisten iäkkäiden hoitajien ;)

Mutta tsemppiä kaikille alalle hakeutuville! Muistakaa pitää työ ja vapaa-aika visusti erillään!

opintoihim pääsyä. opiskelisipa tai olisipa missä tahansa työssä, niin omasta psyykestä kannattaa huolehtia.

kunhan et kerro sitä lääkärintodistusta koulua varten kirjoittavalle lääkärille, etkä myöskään kenellekään koulun sisäänpääsyhaastatteluissa etc.

Tere!
Ihmisiä mekin ollaan ja tottakai pääset. Kunhan ensin yrität. Sinähän olet fiksu, koska hoidat itseäsi. Yritystä vain!