Viha on liian voimakas sana.
En arvosta ihmisiä, jotka projisoivat kaikki kielteiset piirteensä ja tunteensa johonkin ihmiseen, josta tulee se "roskakori-ihminen". En ole syyllinen muiden ihmisten itseinhoon enkä ihmisinhoon.
En ole vihattava persoona, eikä kaikki minussa ole kielteistä ja ikävää. Se on valehtelua.
Roskasangon asema on herättänyt minussa vihaa vuosien varrella. Se viha alkaa olla polttanut itsensä loppuun. Ihmiset käsitelkööt itsensä ja ihmisvihansa muualla kuin minussa.
En arvosta ihmisiä, jotka projisoivat kaikki kielteiset piirteensä ja tunteensa johonkin ihmiseen, josta tulee se "roskakori-ihminen". En ole syyllinen muiden ihmisten itseinhoon enkä ihmisinhoon.
En ole vihattava persoona, eikä kaikki minussa ole kielteistä ja ikävää. Se on valehtelua.
Roskasangon asema on herättänyt minussa vihaa vuosien varrella. Se viha alkaa olla polttanut itsensä loppuun. Ihmiset käsitelkööt itsensä ja ihmisvihansa muualla kuin minussa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toisaalta se on samantekevää. On hyvä, että huomaat asian ytimen ja haluat tehdä sille myös jotain. Ensin voisit vaikka opetella sanomaan EI! Kiltteys ei ole sinällään ollenkaan paha, eikä negatiivinen asia, mutta asettamalla aina muiden tarpeet, omien tarpeidensa yläpuolelle, ei ole pidemmän päälle kuin huono asia. Se katkeroittaa ihmistä. Sinä itse olet tärkeä ... antamalla aikaa itselle ja hoivaamalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin omaa oloaan jaksaa hoitaa niitä sosiaalisiakin suhteita.
Joskus on hyvä olla ja tarpeenkin olla se "olkapää" läheisille ihmisille/ihmiselle, ei kuitenkaan aina. Rajansa kaikella.
Kiitos viestistä! Osuit täysin oikeaan arvauksessasi - minulle on huomattavan vaikeaa sanoa EI.
Sukupuolestani - vaikka tosiaan, väliäkö sillä - usein sanotaan että meidän ei:mme tarkoittaa oikeasti kyllä.
Minulla se on juuri päinvastoin. KYLLÄ tarkoittaisi usein oikeasti EI, mutta sanon kyllä kiltteyttäni, jaksamatta heittäytyä hankalaksi oman tien kulkijaksi. Jossakin on se raja, missä pitäisi sanoa EI itsensä tähden. Yleensä ymmärrän sen liian myöhään.
Tämä ei tarkoita, ettenkö haluaisi olla ihmisille tukena ja olkapäänä tarvittaessa!
Olen kyllästynyt ilmiöön, missä ihmiset huomaavat itsessään jonkin liian kipeän ongelman - liian kipeän itselleen myönnettäväksi - ja päättävät alkaa nähdä sen MINUN ongelmanani. Käsitellääkseen sitä MINUSSA, ulkopuolisessa itsensä sijasta. Tunnen vääryyttä, tunnen että minua käytetään hyväksi ymmärtämättä ja tuntematta minua, syytetään turhaan. En ole syyllinen muiden ihmisten ongelmiin.
Kunhan tuli pohdittua ulos. :)
Aika lailla samaa mieltä. Tuon mainitsemasi projisaatio- ilmiön huomaa muuten tällaisilla palstoillakin.;)
Aina ei tarvitse kuin kirjoittaa omana mielipiteenään yleisellä tasolla joistakin ihmisluonteelle ominaisista itseä ärsyttävistä piirteistä. Usein sellaisetkin kirjoitukset täällä otetaan v-ttuiluna: syynä mikäs muu, kuin projisaatio denfenssimekanismina.;)
Tunnistetaan se "itse" ja oma tapa toimia yleisluonteisesta kritiikistä, muttei kyetä myöntämään sitä "egon tasolla" itselle.;) Sitten onkin helppoa työntää kirjoituksen johdosta heräävä tietoinen ahdistus taka- alalle aukomalla suoraan päätä kirjoituksen laatijalle, riippumatta siitä, oliko tämä asiallinen vai ei.
Jos pää ei ole kunnossa, niin luulen tän virtuaalitodellisuuden voivan sekoittaa sen vieläkin pahemmin.